Ehdotus hallituksen esitykseksi uudeksi liikennevakuutuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Nykyinen liikennevakuutuslaki on alun perin vuodelta 1959, ja vaikka sitä on lukuisia kertoja muutettu, on kuitenkin hyvä tarkistaa aika ajoin lainsäädännön ajanmukaisuus sekä substanssin että muodon puolesta.
Lain soveltamista koskevien säännösten on oltava selkeitä
Liikennevahinkoja sattuu vuosittain huomattavasti yli 100 000 kappaletta ja vahingoista maksettavien vakuutuskorvausten määrät ovat merkittävän suuret. Sen vuoksi ei ole vailla merkitystä, miten muun muassa lain yleinen soveltamisala määritellään.
Tärkeää on, että liikennevakuutuslain säännökset ovat mahdollisimman selviä ja ymmärrettäviä esimerkiksi sen osalta, milloin kyseessä on moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttäminen ja sen seurauksena aiheutunut liikennevahinko. Lainsäännöksillä pitäisi pyrkiä siihen, että tulkinnanvaraisia tapauksia olisi mahdollisimman vähän. Lainsäännösten tulkinnan tulisi olla mahdollisimman hyvin ennalta arvattavissa.
Moottoriajoneuvon käyttökielto on mielenkiintoinen ehdotus
On tärkeää, että vakuutuskorvausten katteeksi tarkoitetut moottoriajoneuvojen liikennevakuutusmaksut saadaan mahdollisimman tehokkaasti perittyä ja että maksamattomuudesta aiheutuvat luottotappiot olisivat mahdollisimman pienet. Työryhmän ehdottamaa moottoriajoneuvon käyttökieltoa ja sen mahdollisia vaikutuksia Lakimiesliitto pitää hyvänä sillä edellytyksellä, että siihen liittyvät käytännön seuraukset harkitaan riittävän hyvin.
Korvauspiirin laajentamisen kustannusvaikutukset tulee selvittää perusteellisesti
Liikennevakuutuslain korvauksissa on ollut lähtökohtana täyden korvauksen periaate. Tästä periaatteesta poiketaan nykyisessä liikennevakuutuslaissa siten, että korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta ei makseta, jos henkilövahinko on vähäinen. Esityksessä ehdotetaan korvauspiiriä laajennettavaksi myös vähäisiin henkilövahinkoihin. Tämä aiheuttaisi käytännössä sen, että vähäiset nyrjähdykset, naarmut ym. saattaisivat oikeuttaa vakuutuskorvaukseen. Korvauspiirin laajentamiseen liittyy riski siitä, että näiden vähäisten vahinkojen käsittely aiheuttaisi siinä määrin lisää työtä ja hallinnollisia kustannuksia vakuutusjärjestelmälle, että alkaisi syntyä painetta vakuutusmaksujen korottamiseen. Näin ollen korvauspiirin laajentamisen mahdolliset kustannusvaikutukset tulee ainakin selvittää hyvin ennen muutosta.
Ajoneuvon kuljettajan päihtymyksellä tulisi olla vaikutus vakuutuskorvauksiin
Tunnettua on, että veren alkoholipromillen ollessa välillä 0.5 o/oo – 1,2 o/oo myös sillä on selvä vaikutus kuljettajan ajokäyttäytymiseen ja sitä kautta vahinkojen syntymisriskiin. Moottoriajoneuvon kuljettajan oman päihtymyksen vaikutusta kuljettajalle itselleen aiheutuneeseen henkilövahinkoon tulisikin voida arvioida siten joustavasti, että veren alkoholin määrällä ja rattijuopumuksen tasolla olisi selvä vaikutus vakuutuskorvauksiin. Tämä tulisi ottaa selvästi huomioon myötävaikutusta koskevassa säännöksessä.
Liikennevahinkolautakunnan roolia muutoksenhaussa voisi olla mahdollista kehittää
Toimeksiannon mukaan esityksessä ei ole ollut tarkoituksena ottaa kantaa liikennevahinkoasioiden muutoksenhakujärjestelmään. On ollut havaittavissa, että etenkin vakavia henkilövahinkoja koskevien oikeudenkäyntien määrät ovat viime vuosina olleet kasvussa ja oikeudenkäyntien pääkäsittelyt saattavat olla useamman päivän kestäviä ja vaatia paljon lääketieteellistä todistelua. Saattaisi olla hyvä selvittää, tulisiko Liikennevahinkolautakunnan roolia muutoksenhaussa kehittää enemmän varsinaisen muutoksenhakulautakunnan suuntaan, jolloin se voisi toimia samalla tavoin kuin Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta ja Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta toimivat.
Kunnioittavasti,
SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY
Jorma Tilander
Toiminnanjohtaja