Lausunnossaan Hallituksen esitykseen 222/2010 vp esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi ja 224/2010 vp poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Suomen Lakimiesliitto haluaa kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin:

Esitutkintalaki (ETL)

Syyttäjän roolin vahvistaminen esitutkinnassa

Syyttäjällä on oltava riittävät keinot varmistaa, että yksittäinen rikosasia on asianmukaisesti tutkittu ennen kuin se lähetetään syyttäjän syyteharkintaan. Syyttäjän rooli esitutkinnassa keskittyy vakaviin tai juridisesti vaativiin rikosasioihin. Keskeistä on sen varmistaminen, että tutkinta-aineisto muodostaa riittävän, objektiivisen pohjan sekä syyteharkinnalle että rikosoikeudenkäynnille ja että aineisto kootaan loogiseen, rikosprosessin toteutusta edesauttavaan muotoon. Esitutkintalain 15 § 1 mukaisesti poliisin on ilmoitettava sille tutkittavaksi tulleesta rikosasiasta syyttäjälle, kun jotakuta voidaan epäillä syylliseksi rikokseen.
Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos asia on yksinkertainen.

Esitutkintalain 15 § uudeksi 4 momentiksi tulisi säätää seuraava:
"Tässä §:ssä tarkoitetun rikosasian toimittamisesta syyttäjälle päättää syyttäjä. Tutkinnan lopettamisesta päättää tutkinnanjohtaja."

Tämän lainmuutoksen kautta olisi vältettävissä suurin osa niistä viivästyksistä, jotka aiheutuvat tutkinnaltaan keskeneräiseksi jääneen asian pallottelusta edestakaisin syyttäjältä poliisille lisätutkimusten tekemistä varten. Tämä edestakaisin pallottelu on keskeisimpiä talousrikosasioiden viivästysten syitä. Uusi 4 momentti toisi Suomeen käytännön, jota kaikkialla muualla Euroopassa on jo pitkään noudatettu.

Poliisirikosten tutkinnanjohtajuus

ETL 2:4 – Erityiset tutkintajärjestelyt

…Vaikka poliisimiehen tekemäksi epäiltyä rikosta ei ole tehty virkatehtävien suorittamisen yhteydessä, syyttäjä voi rikoksen vakavuuden tai asian laadun sitä muuten edellyttäessä päättää ryhtymisestään tutkinnanjohtajaksi…

Esityksessä ehdotetaan voimassa olevaa lakia muutettavaksi siten, että lähtökohtaisesti virallinen syyttäjä toimisi tutkinnanjohtajana vain poliisimiehen virkatehtävän suorittamisen yhteydessä tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkinnassa. Jos yksittäistapausta koskeva rajanveto poliisin virkatehtävään liittyvän rikosepäilyn ja hänen vapaa-aikaansa liittyvän rikosepäilyn välillä olisi tulkinnanvarainen, syyttäjän tulisi varmuuden vuoksi ottaa tutkinnanjohto itselleen.

Virallisen syyttäjän toimimisessa poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen tutkinnanjohtajana on ennen kaikkea kysymys siitä, että esitutkinnan tulee olla riippumatonta ja myös näyttää riippumattomalta. Tätä taustaa vasten saattaisi olla viisasta harkita syyttäjän lähtökohtaisen tutkinnanjohtajuuden ulottamista edelleen koskemaan myös poliisimiehen vapaa-aikaan liittyvään rikosepäilyyn. Lainkohdan voisi muotoilla esimerkiksi niin, että syyttäjä lähtökohtaisesti toimisi tutkinnanjohtajana kaikissa poliisimiehen tekemäksi epäillyissä rikosasioissa, mutta syyttäjälle annettaisiin mahdollisuus luopua tutkinnanjohtajuudesta, mikäli poliisimiehen vapaa-aikaan liittyvä rikosepäily on laadultaan sellainen, että sen vakavuuden taso tai asian laatu muuten ei syyttäjän tutkinnanjohtajuutta edellytä.

Todistajan ilmaisuvelvollisuus ja kieltäytyminen todistamasta

ETL 7:8 Todistajan ilmaisuvelvollisuus ja kieltäytyminen todistamasta

Todistajan on totuudenmukaisesti ja mitään salaamatta ilmaistava, mitä hän tietää tutkittavasta asiasta. Jos hän kuitenkin olisi tutkittavaa rikosta koskevassa oikeudenkäynnissä oikeutettu tai velvollinen kieltäytymään todistamasta, ilmaisemasta seikkaa tai vastaamasta kysymykseen, hän on oikeutettu tai velvollinen siihen myös esitutkinnassa.

Todistaja, jolla on 1 momentissa tarkoitettu ilmaisuvelvollisuus, on velvollinen myös esittämään hallussaan olevan, esitutkinnan kannalta merkityksellisen asiakirjan tai muun todistusaineiston.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö, joka mainitun pykälän 3 momentin nojalla voidaan velvoittaa todistamaan salassa pidettävästä asiasta, on oikeutettu todistamaan tästä esitutkinnassa, jos tutkittavana on rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta taikka sellaisen rikoksen
yritys tai osallisuus siihen.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:n 2 momentissa tarkoitettu henkilö, joka mainitun pykälän 4 momentin nojalla voidaan velvoittaa vastaamaan pykälän 2 tai 3 momentissa tarkoitettuun kysymykseen, on velvollinen vastaamaan tällaiseen kysymykseen ja esittämään hallussaan olevan, esitutkinnan kannalta merkityksellisen asiakirjan tai muun
todistusaineiston myös esitutkinnassa, jos tutkittavana on 3 momentissa tarkoitettu rikos.

Kyseinen lainkohta saattaa osoittautua vaikeaselkoiseksi erityisesti sen 3 momentin osalta. Pykälän 3 momentissa säädetty tilanne, jossa OK 17:23.1:ssä määritelty henkilö, joka voidaan oikeudessa velvoittaa todistamaan salassa pidettävästä asiasta, on oikeutettu todistamaan tästä esitutkinnassa tiettyjen tutkittavaa tekoa koskevien edellytysten täyttyessä (ankarin rangaistus min 6v vankeutta taikka yritys/osallisuus tällaiseen rikokseen), voi muodostua ongelmalliseksi tilanteessa, jossa epäilty rikosnimike muuttuu esitutkinnan kestäessä tai oikeuskäsittelyssä lievemmäksi niin, että ETL 7:8.3:ssa mainitut edellytykset eivät täyty.

Pakkokeinolaki (PKL)

Tuomioistuimen vangitsemiskielto

PKL 3:2.2 – Tuomioistuin ei saa ilman vaatimusta määrätä rikosasian vastaajaa vangittavaksi.

Lainkohtaan sisältyvä kielto näyttäisi sulkevan tuomioistuimen oma-aloitteisen vangitsemisoikeuden kokonaan pois. Kyseessä olisi nykykäytäntöön verrattuna muutos, johon ei ole riittävän vakuuttavia perusteita. Koska tuomioistuin ratkaisee itsenäisesti rangaistusta koskevan kysymyksen, pitää myös rangaistuksen määräämiseen liittyvän tuomitun vangitsemisen olla jatkossakin mahdollinen ilman syyttäjän tai asianomistajan vaatimusta. Vangitsemiskriteeri on tässä tapauksessa sidottu rangaistuksen määrään, jonka vain tuomioistuin voi tietää. Lisäksi tuomioistuimella tulisi olla oma-aloitteinen oikeus vangitsemiseen ennen tuomiota silloin, kun kyse on ns. prosessuaalisesta vangitsemisesta. Tuomioistuimet vastaavat siitä, että jutun käsittelyä ei viivytetä, joten niillä pitää olla tehokkaat keinot saada vastaaja paikalle. Nykytilanteessa tuomioistuimella on oikeus noutaa vastaaja prosessin turvaamiseksi. Noudossa ongelmana on, että sen pituus on enintään 5 päivää (OK 12:33), kun taas vangitun jutussa asia on käsiteltävä 2 viikon kuluessa. Laajoissa rikosasioissa tai esimerkiksi jutuissa, joissa on paljon kutsuttavia, 5 päivää on usein liian lyhyt aika toimia. Tosiasia on, että erityisesti suurissa yksiköissä pakoilevat vastaajat aiheuttavat erittäin paljon tyhjäkäyntiä. Yksikkökokojen kasvaessa on oletettavaa, että ongelma tulee jatkossa pikemminkin lisääntymään kuin vähenemään.

Videoyhteyden käyttö vangitsemisvaatimuksen käsittelyssä

PKL 3:6 - Vangitsemisvaatimuksen käsitteleminen
PKL 3:6.4
Jos tuomioistuin harkitsee soveliaaksi, vangitsemisvaatimuksen käsittelyssä voidaan käyttää videoneuvottelua tai muuta soveltuvaa teknistä tiedonvälitystapaa, jossa käsittelyyn osallistuvilla on puhe- ja näköyhteys keskenään. Jos tuomioistuin pitää sitä tarpeellisena, vangittavaksi vaadittu on kuitenkin tuotava tuomioistuimeen.

Lainkohtaa tullee tulkita siten, että videoneuvottelua tai muuta soveltuvaa teknistä tiedonvälitystapaa voidaan käyttää pidätettynä olevan vangittavaksi vaaditun kuulemiseen myös ilman tämän suostumusta. Nyt tätä ei erikseen todeta säädöstekstissä. Selvyyden vuoksi saattaisikin olla tarpeellista muokata sanamuotoa niin, että edellä mainittu seikka ilmenee lainkohdasta yksiselitteisesti. Pohdittavaksi voisi ottaa myös sen, tulisiko vangittavaksi vaaditulle antaa oikeus estää asian käsittely videoyhteyttä käyttäen, mikäli tähän olisi perusteltu syy.

Erityistä kotietsintää koskeva tuomioistuinkäsittely

PKL 8:17.1 – Erityisestä kotietsinnästä päättää syyteasiassa toimivaltainen tuomioistuin. Ennen syytteen nostamista etsinnästä saa päättää myös se käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä etsinnän kohteena oleva paikka sijaitsee. Asiaa käsittelevä käräjäoikeus on päätösvaltainen myös, kun siinä on yksin puheenjohtaja.

Lakimiesliitto pitää kannatettavana, että erityisestä kotietsinnästä päättää tuomioistuin. Voisi myös olla ajateltavissa, että kotirauhan suojan korostamiseksi myös kiireellisissä tapauksissa päätöksen erityisestä kotietsinnästä tekisi käräjäoikeus.

Lupa peitetoimintaan

PKL 10:32 – Ratkaisu peitetoiminnan edellytyksistä
Peitetoiminnasta päättäneen poliisimiehen on saatettava tuomioistuimen ratkaistavaksi, ovatko 27 §:n 2 momentissa tarkoitetut peitetoiminnan edellytykset olemassa.

PKL 10:43.1 – Menettely tuomioistuimessa
Salaista pakkokeinoa koskevan lupa-asian käsittelemisessä ja ratkaisemisessa noudatetaan soveltuvin osin, mita 3 luvun 1, 3, 8 ja 10 §:ssä säädetään vangitsemisasian käsittelystä. Peitetoimintaa koskevat asiat käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa.

Ajatus tuomioistuimen suorittamasta etukäteiskontrollista on sinänsä kannatettava erityisesti tilanteissa, joissa saattaa olla kyseessä epäillyn perusoikeuksien loukkaus. Tavoitteena menettelyssä tulisi olla tutkinnallisten ylilyöntien ennaltaehkäisy. Nyt kyseessä on uudenlaisten tutkintakeinojen käyttäminen, joka ei suoraan kohdistu epäillyn perusoikeuksiin. Järjestelmäämme ei ongelmitta sovi järjestelmä, jossa tuomioistuin myöntäisi luvan rikoksen tekemiseen. Tästä johtuen luvan kyseisten keinojen käyttämiseen voisi myöntää syyttäjä, joka edustaa eri organisaatiota kuin tuomioistuin. Muuten tuomioistuimen myöntämä lupa vaikuttaa tarpeettomalta, koska tuomioistuin voi arvioida luvan merkityksen pääasian käsittelyn yhteydessä näytönarviointikysymyksenä.

Tuomioistuimen tai muun tahon myöntämään peitetoimintalupaan liittyy myös muutamia ongelmallisia käytännön kysymyksiä. Tuomioistuin olisi luvan myöntäessään pelkästään poliisin antamien tietojen varassa. Jäisikö tuomioistuimelle luvan myöntäjänä tosiasiassa kumileimasimen rooli eli pystyttäisiinkö tällä järjestelyllä todellisuudessa välttämään mahdollisia väärinkäytöksiä? Toinen ongelmallinen kysymys on tutkinnan salassapito sitä vaativissa jutuissa. Vaarantuuko tutkinnan salassapito, koska lupa-asioita käsittelisivät tuomioistuimissa useat henkilöt kansliahenkilökunnasta alkaen? Peitetoimintaan osallistuvan poliisin tai siitä päättävän tuomarin (tai syyttäjän) turvallisuus voisi vaarantua, jos kyseessä olisi esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden tutkiminen. Näitä kysymyksiä tulisi asiaan liittyvissä jatkoselvityksissä käsitellä.

Ylimääräisen tiedon käyttö

PKL 10:56 Ylimääräisen tiedon käyttäminen

Ylimääräistä tietoa saa käyttää rikoksen selvittämisessä, kun tieto koskee sellaista rikosta, jonka tutkinnassa olisi saatu käyttää sitä pakkokeinoa, jolla tieto on saatu, tai josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Ylimääraistä tietoa saa käyttää myös varkauden ja kätkemisrikoksen selvittämisessä.

Ylimääraistä tietoa saa lisäksi käyttää aina rikoksen estämiseksi, poliisin toiminnan suuntaamiseksi ja syyttömyyttä tukevana selvityksenä.

Ylimääräistä tietoa saa käyttää myös hengelle, terveydelle tai vapaudelle aiheutuvan merkittävän vaaran taikka huomattavan ympäristö-, omaisuus- tai varallisuusvahingon estämiseksi.

Poliisilain nojalla saadun ylimääräisen tiedon käyttämisestä rikoksen selvittämiseen säädetään poliisilain 5 luvun 54 §:ssä.

Lakimiesliitto kiinnittää erityistä huomiota siihen, että ylimääräisen tiedon käytöstä on säädettävä äärimmäisen tarkasti niin, että tulkintakäytännössä ei jouduta ristiriitaan perustuslain tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön kanssa. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota PKL 10:56.1:n ja PKL 10:56.3:n väliseen suhteeseen eli tilanteeseen, jossa pykälän 1 momentin mukaan edellytyksiä ylimääräisen tiedon käyttämiselle ei ole, mutta 3 momentin tulkinnalla ylimääräisen tiedon käyttöalaa 1 momenttiin nähden laajennetaan. Rajanveto rikoksen selvittämisen ja poliisin toiminnan suuntaamisen välillä voi joskus olla vaikeaa. Lakimiesliitto esittää, että eduskuntakäsittelyn yhteydessä eduskunnan perustuslakivaliokunta ottaa kantaa tähän kysymykseen.

Kunnioittavasti

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
Toiminnanjohtaja