(21.3.2017) Lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi yksityistielaiksi

Luonnoksesta hallituksen esitykseksi yksityistielaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi LVM/2302/03/2015

Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry (jäljempänä Lakimiesliitto) lausuu kunnioittavasti seuraavaa:

Yleistä   

Lakimiesliitto keskittyy lausunnossaan ainoastaan kysymykseen muutoksenhausta tiekunnan päätökseen, eikä ota kantaa luonnokseen hallituksen esitykseksi muilta osin.

Lakimiesliitto vastustaa esitystä siitä, että tiekunnan päätöksestä haettaisiin muutosta suoraan maaoikeuteen.

Muutoksenhaku tiekunnan päätökseen

Esityksen 72 §:n mukaan tieosakas tai muu asianosainen voi "haastehakemuksella" saattaa maaoikeuden ratkaistavaksi sellaisen tiekunnan kokouksen tai perustamiskokouksen päätöksen, jonka katsoo tehdyn vastoin lakia tai loukkaavan hänen oikeuttaan tai tieosakkaiden yhdenvertaisuutta. Voimassa olevan lain mukaan tuollaiset asiat käsitellään ensin kunnan tielautakunnassa, jotka esityksessä ehdotetaan lakkautettaviksi.

Lakimiesliitto vastustaa esitystä seuraavilla perusteilla:

On myönnettävä, että varsinkin pienten kuntien tielautakunnilta puuttuu asiantuntevia valmisteluresursseja ja riittävän juttukannan tuomaa kokemusta. Sen vuoksi esitys kunnallisten tielautakuntien lakkauttamisesta on sinänsä perusteltu.

Kiinteistönmuodostamislain 231 ja 242 §:ien mukaan maaoikeus muutoksenhakutuomioistuin, joka käsittelee sen käsiteltäväksi säädetyt valitukset ja vastaavissa asioissa tehdyt kantelut. Se on siis hovioikeustasoinen ylioikeus, joka käsittelee muutoksenhakemuksia eikä ensiasteena haastehakemuksia.

Maaoikeuden ratkaisuihin haetaan muutosta valitusluvalla suoraan Korkeimmalta oikeudelta. Koska valitusluvan myöntäminen on hyvin harvinaista, asianosaiselta puutuisi perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaama muutoksenhakuoikeus, jos maaoikeudet ryhtyisivät ensiasteena käsittelemään tiekuntien asioita. Mikäli taas Korkein oikeus joutuisi ottamaan suuremman roolin tiekuntariidoissa, se saattaisi johtaa sen työmäärän hallitsemattomaan kasvuun ja veisi sen resursseja tärkeämmiltä asioilta.

Koska tiekunnissa toimivat maallikot, on jo nyt havaittu, että niiden päätöksenteossa on runsaasti sekä menettelyllisiä että sisällöllisiä virheitä. On myös havaittu, että tiekuntien enemmistö voi joskus käyttää asemaansa väärin oman edun tavoitteluun tai muuhun epäasianmukaisiin päämääriin. Jos maaoikeudet joutuisivat puuttumaan esitetyn kaltaisiin epäselvyyksiin, ohjaisi se niiden resursseja pois tärkeimpien asiaryhmien käsittelyltä. Tämän vuoksi tiekuntien päätöksenteon ja maaoikeuden välille tarvitaan edelleen asianmukainen suodatin. Tuon elimen käsittelykulujen on oltava kohtuullisia ja mahdollistettava todellinen muutoksenhaku.

Maaoikeudessa noudatetaan riita-asioiden oikeudenkäymiskaaren kulusäännöksiä, joiden mukaan hävinnyt pääsääntöisesti korvaa voittajan täysimääräiset oikeudenkäyntikulut. Pelkästään maaoikeuden käsittelymaksu on nykyisin 500 euroa, minkä lisäksi asianosaiset kokevat usein perustellusti tarvetta käyttää lainoppinutta asiamiestä. Tämä kuitenkin nostaa hävinneen osapuolen kuluriskin tuhansiin, ellei kymmeniin tuhansiin euroihin, mikä muodostaa esteen perusteltuihinkin muutoksenhakuihin. Esityksessä arvioidaan häviäjän normaalikustannukseksi 6 000-7 000 euroa. Arvio on liian alhainen, jos molempia osapuolilla avustaa lainoppineet asiamiehet.

Lakimiesliitto katsoo, että tiekunnan päätökseen tyytymättömän tulisi voida saattaa asia Maanmittauslaitoksen tietoimitukseen. Toimitusinsinööreillä on jo nyt muiden tietoimitusten johdosta erittäin vankka ammattitaito yksityistielain soveltamisesta. Maanmittauslaitoksen toimitusmaksut ovat kohtuullisia ja sen asianosaille määräämien edunvalvontakustannusten määrä on pysynyt kohtuullisena. Se, että maanmittauslaitos ei ole aiemmin käsittelyt tiekuntien päätöksien moitteita, ei saa olla este järkeväksi havaittujen uusien tehtävien antamiseksi sille. Maanmittauslaitos käsittelee nykyään niille siirretyt kirjaamisasiat, vaikka ne vuosisatoja olivat kuuluneet alioikeuksille.

Jos kuitenkin katsotaan, että näin ei voitaisi jostain syystä tehdä, Lakimiesliitto esittää harkittavaksi Suomen tieyhdistyksen tiettävästi esittämien maakunnallisten tielautakuntien perustamista. Tuollaisille tielautakunnille voitaisiin taata asiantuntevat valmisteluresurssit ja riittävä juttukanta. Pelkkä esitetty hampaaton sovitteluelin ei ole riittävä.

Maanmittauslaitokselle esitetyistä tietoimituksista tai maakunnallisten tielautakuntien päätöksistä voitaisiin hakea muutosta maaoikeuksiin.

Jos edellä mainitut vaihtoehdot eivät tule kyseeseen, Lakimiesliitto esittää harkittavaksi, että muutoksenhaku tiekuntien päätöksistä siirrettäisiin hallinto-oikeuksiin.

Lainvalmistelu

Vuonna 1963 voimaan tulleen yksityistielain uudistamista on vaadittu vuosikymmeniä. Kun uudistamiseen on ryhdytty, sitä ei saa pilata liialla kiireellä ja liian kapealla asiantuntemuksella. Tarvittaessa tulee käyttää myös ministeriön ulkopuolisia asiantuntijoita, esimerkiksi maaoikeuksista.

Edellä lausunnossa käsitellyn kysymyksen osalta lainvalmistelusta paistaa valitettavasti läpi puutteelliset tiedot maaoikeuksien roolista ja maaoikeusmenettelystä. Esimerkkinä voidaan mainita esityksen 72 §:ssä käytetty termi "haastehakemus", joka viittaa käräjäoikeuden ensiasteena noudattamaan oikeudenkäymiskaaren riita-asioiden oikeudenkäyntiin. Maaoikeusmenettelyä koskee kuitenkin kiinteistönmuodostamislaki, jonka 236 §:n mukaan maaoikeuteen toimitetaan "muutoksenhakukirjelmä" tai 233 §:n mukaan "valituskirjelmä", kuten oikeudenkäymiskaaren 25 luvun mukaan hovioikeuteen. Esitys vastaisi sitä, että ehdotettaisiin, että hovioikeudet alkaisivat ensiasteena käsittelemään jotain riita-asioiden asiaryhmää.