Lausunto oikeusministeriölle työryhmämietinnöstä Oikeudenkäyntiavustajien kelpoisuus ja valvonta (8.2.2010)

Lausuntonaan oikeusministeriön työryhmämietintöön Oikeudenkäyntiavustajien kelpoisuus ja valvonta (OMTR 2009:17) Suomen Lakimiesliitto toteaa seuraavaa:

Asian valmistelussa olisi tullut käyttää laajamuotoisempaa kokoonpanoa

Mietintöä valmistelleessa työryhmässä oli edustajia tuomioistuimista (Korkein oikeus, Helsingin hovioikeus, Helsingin hallinto-oikeus, Espoon käräjäoikeus), oikeusministeriöstä, Suomen Asianajajaliitosta, Helsingin syyttäjänvirastosta ja Joensuun oikeusaputoimistosta. Kuitenkin juuri ne juristitahot, joihin ehdotetuilla uudistuksilla on eniten vaikutusta, jätettiin pois työryhmästä. Vaikka eri tahoja kuultiinkin valmistelun aikana, ei tätä voi pitää riittävänä viitaten paremman sääntelyn toimintaohjelmaan.

Ehdotusten tavoitteet ovat kannatettavia

Esityksen päätavoitteeksi on mainittu oikeudenkäyntiasiamiesten ja -avustajien työn laatutason parantaminen. Tätä voidaan pitää kannatettavana ja toivottavasti uudistukset, missä muodossa toteutuvatkin, siihen johtavat. Lakimiesliitto haluaa kuitenkin korostaa, että kuten työryhmä itsekin toteaa, ei asiamiesten ja avustajien toiminnan laadussa ole yleisesti ongelmia, joten mihinkään laajaan, yleiseen ongelmaan tämä sääntely ei tuo ratkaisua.

Luvan saamisen edellytykset

Työryhmä ehdottaa, että luvan voisi saada henkilö, joka on:
1) suorittanut OTK-/OTM-tutkinnon tai sitä vastaavan ulkomaisen tutkinnon
2) saavuttanut riittävän perehtyneisyyden oikeudenkäyntiasiamiehen tehtävään (jokin seuraavista: asianajajatutkinto, tuomioistuinharjoittelu, vähintään 1 vuosi apulaissyyttäjänä, vähintään 1 vuosi muussa tehtävässä, joka olennaisesti perehdyttää oikeudenkäyntiasiamiehen toimeen)
3) rehellinen ja joka ei ole ilmeisen sopimaton oikeudenkäyntiasiamiehen tehtävään sekä
4) joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu

Yllä mainituista kohdat 1), 3) ja 4) ovat Lakimiesliiton mielestä kannatettavia kelpoisuusvaatimuksia oikeudenkäyntiasiamiehenä toimimiselle. Kohdan 2) osalta Lakimiesliitto toteaa, että oikeustieteen maisterin tutkinto on ylempi oikeustieteellinen korkeakoulututkinto, joka yleistutkintona lähtökohtaisesti antaa riittävän perehtyneisyyden toimia erilaisissa lakimiestehtävissä, muun muassa oikeudenkäyntiasiamiehenä.

Työryhmän ehdottamat, kohdassa 2) mainitut kelpoisuusvaatimukset eivät ole Lakimiesliiton mielestä hyväksyttävissä, ellei ennen mahdollisen asiaa koskevan lain voimaantuloa tehdä mahdolliseksi asianajajatutkinnon suorittamista osana OTM-tutkintoa. Tällä saavutettaisiin seuraavia hyötyjä:
1) Asianajajatutkinnon suorittaneiden juristien määrä kasvaisi huomattavasti. OTM-tutkintoa kehitettäisiin niin, että lakimiehillä jo OTM:ksi valmistuessaan olisi nykyistä korkeampi ja työryhmänkin riittävänä pitämä perehtyneisyys oikeudenkäyntiasiamiehen tehtävään.
2) Nuorten oikeudenkäyntiasiamiehen tehtävistä kiinnostuneiden lakimiesten asiamieheksi pääsyä ei viivytettäisi.
3) Oikeudenkäyntiavustajalautakunnan toimintakustannukset minimoitaisiin. Lautakunnan tehtävä on sitä helpompi ja vähemmän kustannuksia vaativa, mitä vähemmän sen täytyy arvioida sitä, mikä on olennaisesti oikeudenkäyntiasiamiehen tehtäviin perehdyttävää työkokemusta. Vaarana tällaisen järjestelmän luomisessa muutenkin on, että kustannukset karkaavat käsistä. Näin ollen olisi lautakunnan toiminnan jouhevuuden kannalta toivottavaa, että mahdollisimman moni suorittaisi asianajajatutkinnon jo osana OTM-tutkintoa.
Ilman mahdollisuutta suorittaa asianajajatutkinto osana OTM-tutkintoa Lakimiesliitto ei siis katso, että työryhmän ehdottamat luvan saamisen edellytykset ovat hyväksyttävissä. Jos kuitenkin ennen asiaa koskevan lain voimaantuloa asianajajatutkinto otetaan osaksi OTM-tutkintoa, Lakimiesliitto on valmis suhtautumaan hyväksyvästi työryhmän ehdotukseen koskien luvan saamisen edellytyksiä.

Oikeudenkäyntiasiamiesten valvonnan järjestäminen riippumattomasti ja puolueettomasti

Laadukkaasti hoidettu, yhtenäinen oikeudenkäyntiasiamiesten valvonta lisää kansalaisten luottamusta asiamiesten toimintaan ja oikeudenhoitoon yleensä ja tämän vuoksi valvonnan yhtenäistäminen onkin kannatettava ajatus. Ensiarvoisen tärkeää oikeudenkäyntiasiamiesten valvonnan järjestämisessä on, että valvonnan tulee sekä olla riippumatonta ja puolueetonta että näyttää riippumattomalta ja puolueettomalta sekä asiamiesten itsensä että heidän päämiestensä silmissä.

Suomen Asianajajaliitto suorittaa oman jäsenistönsä keskuudessa ansiokasta valvontatyötä. Työryhmä onkin ottanut lähtökohdakseen, että Asianajajaliiton yhteydessä toimiva valvontalautakunta jatkossa toimisi kaikkia oikeudenkäyntiasiamiehiä valvovana elimenä. Valvontalautakunnan riippumattomuutta ja toiminnallista erillisyyttä Asianajajaliitosta vahvistettaisiin nimittämällä siihen kolme uutta jäsentä, joista kaksi olisi niin sanottuja lupalakimiehiä ja yksi asianajaja. Näin ollen valvontalautakunta koostuisi neljästä kolmen jäsenen jaostosta.

Työryhmän mielestä valvontalautakunnan toiminnan uskottavuuden ja käytännön yhtenäisyyden vuoksi on perusteltua, että kohteesta riippumatta kantelut käsitellään sattumanvaraisesti kaikilla jaostoilla eikä esimerkiksi lupalakimiehiin kohdistuvia kanteluja keskitetä tietylle jaostolle. Mahdollisten lupalakimiesten kategoriaan kuuluvien keskuudessa tämäntyyppinen malli on kuitenkin herättänyt kysymyksiä, koska tällöin tulisi ehdotetulla valvontalautakunnan kokoonpanolla väistämättä tilanteita, joissa lupalakimiestä koskevaa kantelua saatetaan käsitellä jaostossa, jossa ei olisi lupalakimiesjäsentä. Potentiaalisten lupalakimiesten keskuudessa saattaa myös herättää keskustelua se, että verrattaessa työryhmän omaa arviota lupalakimiesten osuudesta valvottavien määrästä (n. 1100/n. 3100 eli 35%) heidän osuuteensa valvontalautakunnan asianajaja- ja lupalakimiesjäsenistä (2/9 eli 22%), näyttää lupalakimiesten edustus verrattain pieneltä.

Lakimiesliitto esittääkin harkittavaksi menettelyä, jonka mukaan lupalakimiestä koskeva asia voitaisiin käsitellä vain sellaisessa jaostossa, jonka jäsenenä on myös lupalakimiesten edustaja. Tällä tavalla mahdollistettaisiin valvontatoiminnan näyttäminen mahdollisimman puolueettomalta ja riippumattomalta myös lupalakimiehiin nähden, mikä on ensiarvoisen tärkeä tavoite valvonnan yhtenäistämisen onnistuneen toteuttamisen kannalta.

Ammattieettiset säännöt, joita asiamiestointa harjoittavien tulisi noudattaa

Työryhmä ehdottaa, että lupalakimiehet olisivat velvollisia soveltuvin osin noudattamaan hyvää asianajajatapaa tehtävässään. Hyvä asianajajatapa on Asianajajaliiton jäsenilleen laatima säännöstö ja sellaisena perusteellisesti valmisteltu ja sisällöltään laadukas. Onkin järkevää, että se toimii pohjana säännöstölle, jota kaikkien asiamiestointa harjoittavien juristien tulisi noudattaa. On kuitenkin ymmärrettävää, että lupalakimiesten keskuudessa keskustelua herättää kysymys siitä, miten jatkossa suoritetaan kyseisten sääntöjen muuttaminen ja valmistelu. Lakimiesliitto ehdottaakin, että asian jatkovalmistelua varten tulisi alkaa laajalla, kaikki kyseisen säännöstön noudattamiseen velvoitetut tahot käsittävällä kokoonpanolla valmistella kaikkia asiamiestoimintaa harjoittavia lakimiehiä koskevaa, esimerkiksi hyväksi asiamiestavaksi kutsuttavaa säännöstöä. Tämä selkiyttäisi tilannetta tulevaisuutta ajatellen ja antaisi säännöstölle laajan hyväksynnän kaikkien sen noudattamiseen velvoitettujen lakimiesten keskuudessa.

Asianosaiseen työ- tai virkasuhteessa olevat lakimiehet

Työryhmä ehdottaa, että asianosaiseen työ- tai virkasuhteessa olevat oikeudenkäyntiasiamiehet tai –avustajat rajattaisiin ehdotetun lupajärjestelmän ulkopuolelle. Lakimiesliiton mielestä työryhmän lähestymistapa tässä asiassa on perusteltu. Käytännön kannalta tulee kuitenkin huomioida, että useat yritykset ovat keskittäneet lakiasioidensa hoidon ja konserniin/yhteenliittymään saattaa kuulua useampia yhtiöitä. Käytännössä voikin olla sattumanvaraista, mikä on kulloisenkin palkanmaksajayrityksen nimi, jolloin työsuhde voi olla eri yritykseen, vaikka kyse on samasta konsernista tai ryhmästä. Näin ollen Lakimiesliitto ehdottaa, että kyseinen asia säädeltäisiin siten, että asianosaisen lisäksi puhuttaisiin asianosaiseen tai sen kanssa samaan konserniin tai taloudelliseen tai muuhun vastaavaan yhteenliittymään kuuluvaan yritykseen työ- tai virkasuhteessa olevasta.

Järjestön palveluksessa olevat, järjestön jäsenen asiamiehenä toimivat lakimiehet

Järjestösektorilla toimii merkittävä joukko lakimiehiä. Esimerkiksi ammattiyhdistystoimintaan kuuluu olennaisena osana yhdistykseen työsuhteessa olevien juristien yhdistyksen jäsenille antama juridinen neuvonta työsuhdeasioissa ja tarpeen vaatiessa myös jäsenen edustaminen oikeusistuimessa. Ehdotettu lupajärjestelmä luo esimerkiksi työsuhdeasioissa erikoisen tilanteen, jossa työnantajaa edustava juristi ollessaan työsuhteessa työnantajaan ei olisi lupajärjestelmän piirissä, mutta työntekijää, liiton jäsentä, edustava ammattiyhdistyksen palveluksessa oleva juristi on. Kyseinen periaatteellinen epäsuhta on kysymys, joka tulisi jatkovalmistelussa ottaa huomioon. Lakimiesliitto ehdottaakin, että mahdollisesta lupajärjestelmästä riippumatta oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana saisi kuitenkin toimia asianosaiseen työ- tai virkasuhteessa oleva tai yhdistykseen työsuhteessa oleva yhdistyksen jäsentä edustava, oikeustieteen kandidaatin tai maisterin tutkinnon suorittanut, rehellinen ja muutoin kyseiseen tehtävään sopiva ja kykenevä henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu.

ROL 2:2 ja oikeusapulain 8 §

Lakimiesliitto kiinnittää huomiota otsikoissa mainittuihin lainkohtiin koskien ehdotettua lupalakimiesten ja muiden oikeudenkäyntiasiamiesten erottelua. Perusteluita tällaiselle erottelulle ei Lakimiesliiton mielestä ole, koska lupalakimiehille työryhmämietinnössä asetetut kelpoisuusehdot tekisivät hänestä käytännössä yhtä pätevän kuin julkisesta oikeusavustajastakin. Lakimiesliitto esittääkin harkittavaksi, että mikäli lupajärjestelmä toteutuisi esitetynlaisena, ROL 2:2 kuuluisi ”Puolustajaksi ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustajaksi on 1 ja 1 a §:n nojalla määrättävä julkinen oikeusavustaja, asianajaja tai luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa tarkoitettu luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja…”. Sama huomio samoin perustein kiinnittyy ehdotetussa oikeusapulain 8 §:ssa nyt toteutettuun erotteluun.

Avustajapakko ylimääräiseen muutoksenhakuun korkeimmassa oikeudessa

Lakimiesliitto ei näe tarpeellisena avustajapakkoa ylimääräiseen muutoksenhakuun korkeimmassa oikeudessa. Esitetyt perustelut eivät Lakimiesliiton mielestä riitä siihen, että kyseisiä asioita ryhdyttäisiin sääntelemään muusta tuomioistuintoiminnasta poikkeavalla tavalla.

Kunnioittavasti,

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
Toiminnanjohtaja