Lausunto oikeusministeriön arviomuistioon koskien ns. plea bargain-menettelyä (15.4.2010)

Oikeusministeriön arviomuistio Resursseja säästävä menettely, jossa rikoksen varhainen tunnustaminen voisi läpinäkyvässä menettelyssä johtaa rikoksesta muutoin seuraavaa rangaistusta lievempään rangaistukseen

Lausuntopyynnössä lausunnonantajille esitettiin yhdeksän kysymystä syytteestä sopimisesta. Lakimiesliitto esittää vastauksinaan seuraavaa:

1. Mitä mieltä yleisesti ottaen olette syytteestä sopimisesta?

Kuten arviomuistion otsikkokin kertoo, on plea bargain-tyyppisten menettelyjen käyttöön oton pohtimisen taustalla resurssien säästäminen. Kun plea bargain-menettelyn lisäselvittämistä pohditaan, tulee tarkkaan harkita, kuinka paljon resurssien säästämiseksi tultaisiin puuttumaan aineellisen oikeutemme periaatteisiin.

Perusongelma on tällä hetkellä prosessin raskauden lisäksi se, että tuomioistuin- ja syyttäjälaitosten sekä poliisin käytössä olevat resurssit eivät ole riittävät, jotta liian pitkiksi venyviltä oikeusprosesseilta vältyttäisiin. Tämä tilanne tulee ensisijaisesti korjata. Luonnollisesti on myös syytä miettiä erilaisia prosessiekonomisesti tehokkaita lainsäädännöllisiä ratkaisuja, joista yksi mahdollinen harkittava on jonkinlainen plea bargain-menettely. Erityisesti asianomistajan vahva asema rikoslainsäädännössämme tekee plea bargain-menettelyn käyttöön ottamisesta kuitenkin ongelmallisen.

Pohtimisen arvoinen voisi olla myös kysymys eräänlaisesta vertikaalisesta sopimisesta, jossa osapuolet esimerkiksi sitoutuvat olemaan valittamatta tuomiosta, jos tietynlainen sovinto saavutetaan. Tällöin olisi mahdollisimman selkeästi osoitettavissa järjestelmästä saatavat säästöt.

Yleisesti ottaen Lakimiesliitto ei vastusta plea bargain-menettelyn käyttöön ottamisen jatkoselvittämistä. Selvittämisen yhteydessä täytyy myös tutkia se, onko plea bargain-järjestelmällä saavutettavissa todellisia resurssisäästöjä ja kuinka paljon.

3. Mitkä olisivat arvionne mukaan järjestelmän suurimmat edut?

Kuten arviomuistion otsikkokin ilmaisee, merkittävin syy plea bargain-järjestelmän käyttöön oton pohtimiseen lienee resurssien ja ajan säästäminen. Myös asianosaisille, sekä asianomistajalle että syytetylle voi ajatella olevan eduksi, jos asia pystytään sopimaan ja osapuolten ei tarvitse käydä läpi pitkää oikeudenkäyntiä. Voinee myös ajatella, että resurssien säästämisellä olemassa olevia resursseja pystyttäisiin kohdentamaan laajoihin ja vaikeisiin asioihin ja näin lyhentämään ja välttämään muuten ylipitkiksi muodostuvia oikeusprosesseja.

4. Mitkä olisivat arvionne mukaan järjestelmän suurimmat haitat ja miten niitä voitaisiin vähentää?

Plea bargain-järjestelmä poikkeaa joka tapauksessa aineellisen rikosoikeuden periaatteistamme. Järjestelmän käyttöön oton perustelut olisivat pitkälti taloudelliset ja pohdinnassa pitääkin harkita tarkkaan, kuinka suurena haittana em. periaatteista poikkeamista pidetään.

Merkittävä kysymys on myös, mihin rikoslajeihin plea bargain ulotettaisiin siinä tapauksessa, että sen käyttöön ottamiseen päädyttäisiin. Jos järjestelmä ulotettaisiin esimerkiksi vain laajoihin talousrikoksiin tai ympäristörikoksiin, tulisiko eteen kysymys siitä, ovatko kaikki tasa-arvoisia lain edessä, jos vain tietyissä rikoksissa olisi mahdollisuus syytteestä sopimiseen.

Ongelmia saattaisi myös käytännössä esiintyä tunnustamiseen painostamisen muodossa esimerkiksi huumausainerikoksissa. Järjestelmä saattaisi myös rohkaista vääriin tunnustuksiin. Painostustilanteissa korostuisi tuomioistuimen oman harkinnan merkitys plea bargainin käyttöä pohdittaessa.

5. Mitkä muistiossa esitetyistä järjestelmistä plea (sentence) bargain, charge bargain tai fact bargain on käsityksenne mukaan parhaiten ja mikä huonoiten soveltuisi Suomen oikeuteen ja millä perusteilla?

Koska asian pohtiminen on vasta hyvin alkuvaiheessa, on selkeän vastauksen antaminen tähän kysymykseen vielä ennenaikaista.

Voinee kuitenkin todeta, että sentence bargain vaikuttaisi järjestelmänä parhaiten sellaiselta, jota voisi alkaa pohtia nykyjärjestelmämme kehittämisen kannalta.

Charge bargainin ja fact bargainin kiistaton ongelma on, että niissä poikettaisiin melko syvällisesti aineellisen oikeutemme periaatteista.

6. Tulisiko soveltamisalaan kuulua esimerkiksi vaikeasti selvitettävät talousrikokset kuten on joissakin yhteyksissä esitetty? Millaisissa muuntyyppisissä rikoksissa järjestelmää voitaisiin käyttää?

Lakimiesliiton mielestä ei selvittämisvaiheessa pitäisi rajata selvitystyötä koskemaan vain tiettyjä rikoslajeja eikä pitäisi myöskään rajata tiettyjä rikoslajeja pois tarkastelusta. Lähtökohtaisesti voinee ajatella, että mahdollisesti harkittavan järjestelmän tulisi olla yleinen ja kaavamainen selkeyden ja yhdenvertaisuuden takaamiseksi.

Talousrikosten selvittämisessä oikeudenkäyntien viivästymisessä on kyse ennen kaikkea resurssien puutteesta. Suuressa osassa tapauksia niiden tullessa esimerkiksi hovioikeuteen on rikoksesta kulunut niin paljon aikaa, että se näkyy rangaistuksen mittaamisessa. Avainkysymys tuomioistuinten resurssien lisäksi on syyttäjä- ja poliisilaitosten resurssit talousrikosasioissa. Resurssien puute johtaa siihen, että syyttäjät ja poliisi eivät esitutkintavaiheessa pysty tekemään riittävästi yhteistyötä tutkinnan tehostamiseksi ja oikein suuntaamiseksi.

7. Tulisiko järjestelmän koskea vain rikoksia, joissa ei ole asianomistajaa tai joiden asianomistaja suostuu järjestelmän käyttämiseen?

Nykyjärjestelmässäkin osapuolten välistä sovintoa käytetään rangaistuksen alentamisperusteena. Sovittelumenettelyä ja muita vastaavantyyppisiä toimintamuotoja on kannustettu, joten ei liene ainakaan selvitysvaiheessa syytä lähtökohtaisesti rajata joitain rikoksia pois mahdollisen plea bargainin käyttöalasta.

Lähinnä rajaamisen kohdalla tullevat selvitystyössä kysymykseen erityisen vakavat rikokset ja rikoslajina esimerkiksi seksuaalirikokset.

9. Onko tiedossanne muita syytteestä sopimista tehokkaampia lainsäädännöllisiä tai muita keinoja, joilla voitaisiin keventää tai nopeuttaa rikosprosessia ottaen huomioon perustuslain ja kansainvälisten sitoumusten vaatimukset?

Kuten on aikaisemmin todettu, Lakimiesliiton mielestä ensisijainen syy oikeudenkäyntien pitkittymiseen ovat tuomioistuin-, syyttäjä- ja poliisilaitoksen riittämättömät resurssit, jotka ovat nousseet esiin muun muassa eduskunnan perustuslakivaliokunnalle syksyllä 2009 eri tahojen luovuttamissa selvityksissä.

Lakimiesliitto on syksyllä 2007 julkaissut oman ehdotuksensa lainsäädännöllisistä keinoista, joilla pystyttäisiin vaikuttamaan prosessien sujuvuuteen, kts. http://www.lakimiesliitto.fi/prime_499/prime106.aspx. Kyseinen ehdotus on myös esitelty eduskunnan lakivaliokunnalle ja useita ehdottamistamme hankkeista on lähdettykin viemään eteenpäin. Lakimiesliitto tulee myös keväällä 2010 esittämään oman ehdotuksensa Oikeusturvaohjelmaksi, jonka toteuttamalla maan hallitus pystyisi seuraavan hallituskauden aikana saamaan aikaan konkreettisia tuloksia sekä resurssitilannetta korjaavilla että lainsäädännöllisillä toimilla.

Kunnioittavasti

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
Toiminnanjohtaja