Lausunto oikeusministeriölle komiteanmietinnöstä Esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain kokonaisuudistus – Esitutkinta- ja pakkokeinotoimikunnan mietintö (1.10.2009)
Lausunnossaan oikeusministeriön komiteanmietintöön Esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain kokonaisuudistus – Esitutkinta- ja pakkokeinotoimikunnan mietintö (OMKM 2009:2) Suomen Lakimiesliitto haluaa kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin:
Yleistä
Käsillä oleva ehdotus on erittäin laaja ja merkittävä. Tämänkin vuoksi se edellyttää erittäin huolellista jatkoselvitystä lausuntopalautteessa huomiota herättäneisiin asioihin.
Esitutkintalaki (ETL)
Poliisirikosten tutkinnanjohtajuus
ETL 2:4 – Erityiset tutkintajärjestelyt
…Vaikka poliisimiehen tekemäksi epäiltyä rikosta ei ole tehty virkatehtävien suorittamisen yhteydessä, syyttäjä voi rikoksen vakavuuden tai asian laadun sitä muuten edellyttäessä päättää ryhtymisestään tutkinnanjohtajaksi…
Komitea ehdottaa voimassa olevaa lakia muutettavaksi siten, että lähtökohtaisesti virallinen syyttäjä toimisi tutkinnanjohtajana vain poliisimiehen virkatehtävän suorittamisen yhteydessä tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkinnassa. Jos yksittäistapausta koskeva rajanveto poliisin virkatehtävään liittyvän rikosepäilyn ja hänen vapaa-aikaansa liittyvän rikosepäilyn välillä olisi tulkinnanvarainen, syyttäjän tulisi varmuuden vuoksi ottaa tutkinnanjohto itselleen.
Virallisen syyttäjän toimimisessa poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen tutkinnanjohtajana on ennen kaikkea kysymys siitä, että esitutkinnan tulee olla riippumatonta ja myös näyttää riippumattomalta. Tätä taustaa vasten saattaisi olla viisasta harkita syyttäjän lähtökohtaisen tutkinnanjohtajuuden ulottamista edelleen koskemaan myös poliisimiehen vapaa-aikaan liittyvään rikosepäilyyn. Lainkohdan voisi muotoilla esimerkiksi niin, että syyttäjä lähtökohtaisesti toimisi tutkinnanjohtajana kaikissa poliisimiehen tekemäksi epäillyissä rikosasioissa, mutta syyttäjälle annettaisiin mahdollisuus luopua tutkinnanjohtajuudesta, mikäli poliisimiehen vapaa-aikaan liittyvä rikosepäily on laadultaan sellainen, että sen vakavuuden taso tai asian laatu muuten ei syyttäjän tutkinnanjohtajuutta edellytä.
Syyttäjän tutkinnanjohtajuus laajoissa rikosasioissa
Tutkinnanjohtajuutta pohdittaessa tulisi myös harkita syyttäjän tutkinnanjohtajuutta laajoissa jutuissa, kuten talousrikoksissa. Tämä voisi johtaa tutkinnan suuntaamisen osalta onnistuneisiin ratkaisuihin ja näin olisi mahdollista lyhentää kokonaiskäsittelyaikoja.
Lähdesuojan murtaminen salassapitorikoksissa
ETL 7:8 – Todistajan ilmaisuvelvollisuus ja kieltäytyminen todistamasta
ETL 7:8.4 2)kohta
Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:n 2 momentissa tarkoitettu henkilö, joka saman pykälän 4 momentin nojalla voidaan velvoittaa vastaamaan pykälän 2 tai 3 momentissa tarkoitettuun kysymykseen, on velvollinen vastaamaan tällaiseen kysymykseen ja esittämään hallussaan olevan, esitutkinnan kannalta merkityksellisen asiakirjan tai muun todistusaineiston myös esitutkinnassa, jos
2) asiassa on todennäköisiä syitä epäillä, että tieto on annettu vastoin sellaista salassapitovelvollisuutta, jonka rikkomisesta on erikseen säädetty rangaistus, ja vastaaminen tai esittäminen on ilmeisen välttämätöntä rikoksen selvittämiseksi ja perusteltua rikoksen vakavuuteen tai seurauksiin nähden.
Esitutkintalain 7:8.4 2)kohdan muotoilu merkitsisi lähdesuojaa koskevan sääntelyn muuttamista. Lakimiesliitto pitää ehdotusta ongelmallisena sananvapauden toteutumisen kannalta. Ehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että jos olisi todennäköisiä syitä katsoa, että tietoa annettaessa on rikottu rangaistavaa salassapitovelvollisuutta, lähdesuojan murtaminen voisi tulla harkittavaksi. Vaikka ehdotuksessa korostetaankin, että kynnys lähdesuojan murtamiselle lainkohdan tarkoittamissa tapauksissa olisi korkea ja murtaminen olisi selvästi poikkeuksellinen toimenpide, jättää edellä mainittu sanamuoto silti mahdollisuuden edellytysten laajentavaan tulkintaan. Todistajan asemaa parantaa se, että ehdotuksen mukaan todistajalla olisi aina mahdollisuus saada tuomioistuimen harkittavaksi kysymys siitä, onko lähdesuojan murtamiseksi edellytyksiä. Asia saatettaneen eduskuntakäsittelyn yhteydessä eduskunnan perustuslakivaliokunnan pohdittavaksi. Lakimiesliiton mielestä lainsäädäntöteitse annettavaan lähdesuojan murtamismahdollisuuteen esitutkintavaiheessa tulee perustuslain näkökulmasta suhtautua hyvin kriittisesti.
Pakkokeinolaki
Tuomioistuimen vangitsemiskielto
PKL 3:2.2 – Tuomioistuin ei saa omasta aloitteestaan määrätä rikosasian vastaajaa vangittavaksi.
Lainkohtaan sisältyvä kielto näyttäisi sulkevan tuomioistuimen oma-aloitteisen vangitsemisoikeuden kokonaan pois. Kyseessä olisi nykykäytäntöön verrattuna muutos, johon ei ole riittävän vakuuttavia perusteita. Koska tuomioistuin ratkaisee itsenäisesti rangaistusta koskevan kysymyksen, pitää myös rangaistuksen määräämiseen liittyvän tuomitun vangitsemisen olla jatkossakin mahdollinen ilman syyttäjän tai asianomistajan vaatimusta. Vangitsemiskriteeri on tässä tapauksessa sidottu rangaistuksen määrään, jonka vain tuomioistuin voi tietää. Lisäksi tuomioistuimella tulisi olla oma-aloitteinen oikeus vangitsemiseen ennen tuomiota silloin, kun kyse on ns. prosessuaalisesta vangitsemisesta. Tuomioistuimet vastaavat siitä, että jutun käsittelyä ei viivytetä, joten niillä pitää olla tehokkaat keinot saada vastaaja paikalle. Nykytilanteessa tuomioistuimella on oikeus noutaa vastaaja prosessin turvaamiseksi. Noudossa ongelmana on, että sen pituus on enintään 5 päivää (OK 12:33), kun taas vangitun jutussa asia on käsiteltävä 2 viikon kuluessa. Laajoissa rikosasioissa tai esimerkiksi jutuissa, joissa on paljon kutsuttavia, 5 päivää on usein liian lyhyt aika toimia. Tosiasia on, että erityisesti suurissa yksiköissä pakoilevat vastaajat aiheuttavat erittäin paljon tyhjäkäyntiä. Yksikkökokojen kasvaessa on oletettavaa, että ongelma tulee jatkossa pikemminkin lisääntymään kuin vähenemään.
Videoyhteyden käyttö
PKL 3:6 – Vangitsemisvaatimuksen käsitteleminen
PKL 3:6.2 – Pidätettynä olevaa vangittavaksi vaadittua on kuultava henkilökohtaisesti vangitsemisvaatimuksesta. Jos tuomioistuin harkitsee soveliaaksi, kuuleminen voi tapahtua vangittavaksi vaaditun olematta läsnä istuntosalissa käyttäen videoneuvottelua tai muuta soveltuvaa teknistä tiedonvälitystapaa, jossa käsittelyyn osallistuvilla on puhe- ja näköyhteys keskenään…
Lainkohtaa tullee tulkita siten, että videoneuvottelua tai muuta soveltuvaa teknistä tiedonvälitystapaa voidaan käyttää pidätettynä olevan vangittavaksi vaaditun kuulemiseen myös ilman tämän suostumusta. Nyt tätä ei erikseen todeta säädöstekstissä. Selvyyden vuoksi saattaisikin olla tarpeellista muokata sanamuotoa niin, että edellä mainittu seikka ilmenee lainkohdasta yksiselitteisesti. Pohdittavaksi voisi ottaa myös sen, tulisiko vangittavaksi vaaditulle antaa oikeus estää asian käsittely videoyhteyttä käyttäen, mikäli tähän olisi perusteltu syy.
Erityistä kotietsintää koskeva tuomioistuinkäsittely
PKL 8:17.1 – Erityisestä kotietsinnästä päättää syyteasiassa toimivaltainen tuomioistuin. Ennen syytteen nostamista etsinnästä saa päättää myös se käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä etsinnän kohteena oleva paikka sijaitsee. Asiaa käsittelevä käräjäoikeus on päätösvaltainen myös, kun siinä on yksin puheenjohtaja.
Lakimiesliitto pitää kannatettavana, että erityisestä kotietsinnästä päättää tuomioistuin. Voisi myös olla ajateltavissa, että kotirauhan suojan korostamiseksi myös kiireellisissä tapauksissa päätöksen erityisestä kotietsinnästä tekisi käräjäoikeus.
Lupa peitetoimintaan ja valeoston toteuttamiseen
PKL 10:30 – Lupa peitetoimintaan
Peitetoiminnasta päättäneen poliisimiehen on saatettava peitetoiminnan aloittaminen yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa lukuun ottamatta tuomioistuimen käsiteltäväksi. Jos 2 §:n 1 momentissa ja 25 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset ovat olemassa, tuomioistuin voi antaa luvan peitetoiminnan aloittamiseen.
PKL 10:34 – Lupa valeoston toteuttamiseen
Valeostosta päättäneen poliisimiehen on saatettava päätöksensä tuomioistuimen käsiteltäväksi lukuun ottamatta yksinomaan yleisön saataville toimitetusta myyntitarjouksesta tehtävää valeostoa. Jos 2 §:n § momentissa ja 32 §:n 2 momentissa mainitut edellytykset ovat olemassa, tuomioistuin voi antaa luvan valeoston toteuttamiseen.
Ajatus tuomioistuimen suorittamasta etukäteiskontrollista on sinänsä kannatettava erityisesti tilanteissa, joissa saattaa olla kyseessä epäillyn perusoikeuksien loukkaus. Tavoitteena menettelyssä tulisi olla tutkinnallisten ylilyöntien ennaltaehkäisy. Nyt kyseessä on uudenlaisen tutkintakeinon käyttäminen, joka ei suoraan kohdistu epäillyn perusoikeuksiin. Tästä johtuen voisi ajatella, että luvan kyseisten keinojen käyttämiseen voisi myöntää syyttäjä, joka edustaa eri organisaatiota kuin tuomioistuin. Järjestelmäämme ei ongelmitta sovi järjestelmä, jossa tuomioistuin myöntäisi luvan rikoksen tekemiseen.
Tuomioistuimen tai muun tahon myöntämään peitetoiminta- tai valeostolupaan liittyy muutamia ongelmallisia käytännön kysymyksiä. Tuomioistuin olisi luvan myöntäessään pelkästään poliisin antamien tietojen varassa. Jäisikö tuomioistuimelle luvan myöntäjänä tosiasiassa kumileimasimen rooli eli pystyttäisiinkö tällä järjestelyllä todellisuudessa välttämään mahdollisia väärinkäytöksiä? Toinen ongelmallinen kysymys on tutkinnan salassapito sitä vaativissa jutuissa. Vaarantuuko tutkinnan salassapito, koska lupa-asioita käsittelisivät tuomioistuimissa useat henkilöt kansliahenkilökunnasta alkaen? Peitetoimintaan osallistuvan poliisin tai siitä päättävän tuomarin (tai syyttäjän) turvallisuus voisi vaarantua, jos kyseessä olisi esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden tutkiminen. Näitä kysymyksiä tulisi asiaan liittyvissä jatkoselvityksissä käsitellä.
Ylimääräisen tiedon käyttö
PKL 10:54 – Ylimääräisen tiedon käyttäminen
Ylimääräistä tietoa saa käyttää rikoksen selvittämisessä ja estämisessä, kun tieto koskee sellaista rikosta, jonka tutkinnassa olisi saatu käyttää sitä pakkokeinoa, jolla tieto on saatu.
Ylimääräistä tietoa saa lisäksi käyttää esitutkinnan suuntaamiseksi muunkin kuin 1 momentissa tarkoitetun rikoksen selvittämisessä ja aina syyttömyyttä tukevana selvityksenä.
Ylimääräistä tietoa saa käyttää myös hengelle, terveydelle tai vapaudelle aiheutuvan merkittävän vaaran taikka huomattavan ympäristö-, omaisuus- tai varallisuusvahingon estämiseksi.
Ylimääräisen tiedon käyttämisestä rikoksen selvittämisessä 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa päättää se viranomainen, jolla on toimivalta päättää siitä pakkokeinosta, jolla tieto on saatu. Muusta ylimääräisen tiedon käyttämisestä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies.
Poliisilain nojalla saadun ylimääräisen tiedon käyttämisestä rikoksen selvittämiseen säädetään poliisilain 5 luvun 54 §:ssä.
Lakimiesliitto kiinnittää erityistä huomiota siihen, että ylimääräisen tiedon käytöstä on säädettävä äärimmäisen tarkasti niin, että tulkintakäytännössä ei jouduta ristiriitaan perustuslain tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön kanssa. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota PKL 10:54.1:n ja PKL 10:54.3:n väliseen suhteeseen eli tilanteeseen, jossa pykälän 1 momentin mukaan edellytyksiä ylimääräisen tiedon käyttämiselle ei ole, mutta 3 momentin tulkinnalla ylimääräisen tiedon käyttöalaa 1 momenttiin nähden laajennetaan. Lakimiesliitto esittää, että eduskuntakäsittelyn yhteydessä eduskunnan perustuslakivaliokunta ottaa kantaa tähän kysymykseen.
Kunnioittavasti
SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY
Jorma Tilander
Toiminnanjohtaja