Lausunto oikeusministeriölle työryhmämietinnöstä Pahoinpitelyrikos läheissuhteissa ja työpaikalla (30.10.2009)

Suomen Lakimiesliitolta ei varsinaisella lausuntokierroksella pyydetty lausuntoa oikeusministeriön työryhmämietinnöstä Pahoinpitelyrikos läheissuhteissa ja työpaikalla (OMTR 2009:11). Saatamme kuitenkin tämän lausunnon oikeusministeriön tietoon ja toivomme, että siinä esitetyt näkökohdat otetaan asian jatkovalmistelussa huomioon.

Yleistä

Työryhmä ehdottaa, että tietyt läheissuhteessa tapahtuneet lievät pahoinpitelyrikokset säädetään perustunnusmerkistön mukaisiksi pahoinpitelyiksi rajoittamalla lievää pahoinpitelyä koskevan pykälän soveltamista. Samalla nämä teot tulisivat virallisen syytteen alaisiksi rikoksiksi.

Lakimiesliitto pitää sinänsä kannatettavana, että rikosoikeudessa pyritään ottamaan huomioon rikoksentekijän läheiseen ihmiseen, kuten lapseensa, vanhempiinsa tai avio- tai avopuolisoonsa kohdistaman lievän väkivallan erityispiirteet.

Ehdotettujen uudistusten tarkoituksena on läheissuhteessa tapahtuvien lievien pahoinpitelyjen moitittavuuden lisääminen esimerkiksi tilanteissa, joissa lievä läheissuhdeväkivalta on ollut toistuvaa. Käytännön tavoitteena voidaan pitää sitä, että kyseiset rikokset tulisivat ehdotetun uudistuksen myötä pahoinpitelyrikoksina virallisen syytteen alaisiksi. Näin ollen niistä tehtäisiin esitutkinta ja tapaukset etenisivät mahdollisesti tuomioistuinkäsittelyyn pahoinpitelyinä, vaikka asianomistaja ei olisi esittänyt rangaistusvaatimusta tai olisi perunut sen.

Lainsäädäntötekniikasta

Lakimiesliitto pitää hieman monimutkaisena tapaa, jolla ehdotetaan toteutettavaksi lievän lähisuhdeväkivallan tuominen virallisen syytteen alaiseksi. Asiaa on lähestytty siten, että tietyt edellytykset täyttävä lievä pahoinpitely käsiteltäisiin rikosoikeudellisesti pahoinpitelynä. Mietinnössä todetaan, että rangaistusuhan ankaroittamisen ennaltaehkäisevä vaikutus läheissuhteissa on varsin rajallinen, koska nämä teot tehdään yleensä olosuhteissa, joissa tekoa ei harkita. Mietinnön mukaan toivottavaa kuitenkin on, että näin tapahtuva virallisen syytteen alaiseksi saattaminen voisi auttaa katkaisemaan rikoksen uusimiskierteen.

Rangaistusuhan ankaroittamisen ennaltaehkäisevan vaikutuksen puuttuessa herääkin kysymys, miksi ehdotettua uudistusta ei voisi käytännön näkökulmasta toteuttaa lakiteknisesti yksinkertaisemmalla tavalla vain syyteoikeutta muuttamalla eli siten, että mainitut läheissuhde-edellytykset täyttävä lievä pahoinpitely säädettäisiin virallisen syytteen alaiseksi.

Taloudellisista vaikutuksista

Ehdotetun uudistuksen seurauksena rangaistusjärjestelmään kirjatut, mutta esitutkinnassa tutkimatta jätetyt nykyiset lievät pahoinpitelyt muuttuisivat lakiehdotuksen edellytysten täyttyessä virallisen syytteen alaisiksi pahoinpitelyiksi. Työryhmä arvioi tämän aiheuttavan syyttäjille ja tuomioistuimille arviolta runsaan miljoonan euron lisäkustannukset, kun yhden säännöksen soveltamisalaan kuuluvan rikosjutun arvioitu laskennallinen hinta on 750 euroa.

Aikaisemmin kokonaan kirjaamatta jääneitä ja rangaistusjärjestelmän ulkopuolelle jääneitä läheisessä suhteessa tapahtuneita lieviä pahoinpitelyitä tulisi jatkossa entistä useammin rangaistusjärjestelmän piiriin, kun teot olisivat virallisen syytteen alaisia. Työryhmä arvioi tämän aiheuttavan syyttäjälle ja tuomioistuimille noin 3,7 miljoonan euron lisäkustannukset.
Poliisille työryhmä arvioi edellä mainituista muutoksista koituvan yhteensä 2,3 miljoonan euron lisäkustannukset. Epäselväksi jää, onko taloudellisiin vaikutuksiin otettu mukaan lisääntyvistä tuomioistuinasioista johtuvat asiamieskustannukset.

On täysin selvää, että jos työryhmän ehdottamat muutokset toteutetaan, tulee syyttäjille ja tuomioistuimille varata riittävät resurssit pahoinpitelyrikoksina käsiteltävien asioiden määrän kasvuun vastaamiseen. Kuten työryhmänkin sinänsä varovaisen tuntuisista arvioista selviää, tätä uudistusta ei voi toteuttaa kustannusneutraalisti. Tätä lainsäädäntöhanketta ei siis voida oikeusministeriön hallinnonalalla käsitellä sellaisena, että se voitaisiin ilman ministeriön kehysten ulkopuolista rahoitusta toteuttaa.

Syyttäjät ja tuomioistuimet toimivat jo tällä hetkellä liian pienillä resursseilla. Tämän lakiuudistuksen toteuttaminen vaatii vähintään 4,7 miljoonan euron panostuksen syyttäjälaitoksen ja tuomioistuinlaitoksen toimintaan, toisin sanoen kyseiset panostukset on käytettävä syyttäjä-, tuomari- ja tuomioistuinharjoittelijavirkojen lisäämiseen.

Kunnioittavasti

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
Toiminnanjohtaja