Lausunto oikeusministeriölle työryhmämietinnöstä Käräjäoikeusverkoston kehittäminen (31.1.2008)

Käräjäoikeusverkoston kehittäminen (Oikeusministeriön työryhmämietintöjä 2007:12)

Käräjäoikeusverkoston kehittämistyöryhmän johtopäätökset yhteiskunnan rakenteellisista muutoksista ja ratkaisuesitykset ovat pääpiirteissään oikeansuuntaisia.

Lähtökohtaisesti käräjäoikeusverkoston kehittämisessä tulee ottaa huomioon väestön tosiasiallinen muuttaminen väestökeskuksiin.

Samoin käräjäoikeuksien tarjoaman ammattitaidon ja palvelutason varmistaminen on kannatettava lähtökohta käräjäoikeusverkostoa kehitettäessä. Suuremmassa yksikössä on paremmat mahdollisuudet ammatilliselle kehittymiselle. Toisaalta suurempi yksikkö voi mahdollistaa joustavammat työjärjestelyt, erityisesti sijaisjärjestelyt.

Työryhmämietinnön mukaisesti kiinteistöasioiden kirjaamisten siirtyminen Maanmittauslaitoksen hoidettavaksi vähentää käräjäoikeuksien työmäärää erityisesti kansliahenkilökunnan osalta.

Käräjäoikeusverkoston keskittäminen harvempiin, mutta tehokkaampiin kokonaisuuksiin vastaa myös muissa pohjoismaissa vallinnutta kehitystä. Tämä ei yksin voi olla perusteena alioikeusverkoston supistamiselle Suomessa, mutta se kuvaa hyvin yhteiskunnallista kehitystä lähialueellamme.

Työryhmämietinnön lähestymistapa on kuitenkin huomattavan organisaatiokeskeinen. Siinä on käsitelty käräjäoikeusverkoston kehittämistä lähinnä tuomioistuinten oman työskentelyn, syyttäjien, poliisiorganisaation, valtion oikeusaputoimistojen ja muun hallinnon kannalta. Tämä käy ilmi jo työryhmän kokoonpanosta, joka koostuu oikeusministeriön, tuomioistuinlaitoksen ja syyttäjälaitoksen edustajista. Työryhmän kuulemista asiantuntijoistakin vain asianajaja Matti Kunnas on ollut tämän piirin ulkopuolelta ja hänkin on sinällään edustanut oikeudenhoidon alaa. Käräjäoikeusverkoston kehittäminen, tässä tapauksessa käräjäoikeuksien lukumäärän pienentäminen ja yksikkökoon kasvattaminen, on vaikutuksiltaan niin laaja-alainen, että sen osalta olisi tullut huolehtia eri intressipiirien kattavammasta kuulemisesta.

Jatkovalmistelussa on otettava enemmän huomioon myös asiakkaiden näkökulmaa uudistukseen. On kiinnitettävä käsillä olevaa mietintöä enemmän huomiota maantieteellisiin ja paikallisiin erityispiirteisiin ja olosuhteisiin sekä erityisesti tuomiopiirijärjestelyjen kansalaisten oikeusturvalle aiheuttamiin seurauksiin. Tuomioistuinlaitoksen asiakkaiden eli kansalaisten uudistuksesta saaman hyödyn tulee olla suurempi kuin heille yhdistämisistä aiheutuvat haitat. Itä- ja Pohjois-Suomessa asianosaisten pitkät matkat voivat pahimmillaan tosiasiassa muodostaa esteen oikeuden toteutumiselle ja saatavuudelle.

Myös hovioikeuksien osalta on jatkossa selvitettävä uudistuksen vaikutus hovioikeuksien tuomiopiirijakoon ja varattava riittävät resurssit, jotta mahdolliset muutokset voidaan toteuttaa.

Suomen Lakimiesliitto haluaa erityisesti kiinnittää huomiota seuraaviin käräjäoikeuksien rakenneuudistusta koskeviin asiakokonaisuuksiin:

Käräjäoikeuksille on turvattava riittävät resurssit, jotta uudistuksen hyödyt saadaan toteutettua käytännössä

Käräjäoikeusverkoston kehittämistyöryhmä on päätynyt suosittelemaan nykyisen 54 käräjäoikeuden verkoston supistamista 25 käräjäoikeuteen.

Vaikka mietinnössä perustellaan keskittämistarvetta työmäärän vähenemisellä (kiinteistöjen kirjaamisasiat), ammattitaidon kehittämisen ja erikoistumisen tarpeilla sekä suuremman organisaation muilla edulla, huomio kiinnittyy mietinnössä valtionhallinnon tuottavuusohjelman asettamille vaatimuksille.

Käräjäoikeuksien keskittäminen ei saa muodostua Valtionhallinnon säästötavoitteiden välineeksi, vaan muodostettaville käräjäoikeuksille on osoitettava riittävät resurssit tehokkaalle tuomioistuintoiminnalle. Oikeuslaitoksen tehtävänä on oikeusturvan tarjoaminen kansalaisille. Kysymyksessä on perusoikeus, jota ei organisaatio- tai säästösyistä voida vaarantaa. Tähän liittyen Lakimiesliitto suhtautuu varauksellisesti mietinnössä esitettyihin arvioihin tuomareiden ratkaisukapasiteetista, jotka vaikuttavat ylimitoitetuilta.

Käräjäoikeusverkoston rakenneuudistuksen myötä avautuu mietinnössä mainituin tavoin mahdollisuuksia tuomareiden ammatillisen osaamisen kehittämiseen, erikoistumiseen ja muihin käräjäoikeuksien toiminnan tehokkuutta ja laatua parantaviin toimenpiteisiin. Suuremmat yksiköt aiheuttavat myös vaatimuksia johtamiselle ja siihen liittyvien kykyjen ja valmiuksien parantamiselle. Näihin toimenpiteisiin tulee varata uudistuksen yhteydessä heti sen alkuvaiheessa riittävät resurssit ja tehtävä kattavat, selkeät suunnitelmat siitä, miten tuomareiden ammatillinen jatkokoulutus toteutetaan. Koulutus, erikoistuminen ja muut toimenpiteet on toteutettava siten, että ne palvelevat parhaalla mahdollisella tavalla sekä suurten asutuskeskusten että maakuntien käräjäoikeuksia, joissa asiakkaiden tarpeet ja juttujen sisältö voivat poiketa merkittävästi toisistaan. Keskustelu siitä, mitä erikoistumisella tarkoitetaan, miten se on käräjäoikeuksissa tarkoitus toteuttaa ja miten se vaikuttaa palkkaukseen on vielä kokonaisuudessaan käymättä. Kun kyseinen keskustelu lähitulevaisuudessa käydään, on sen oltava perusteellinen ja siihen on otettava työntekijöiden edustajat alusta asti mukaan.

Käräjäoikeuksien keskittämisestä seuraa, että tuomarit, syyttäjät, oikeusavustajat ja asianajajat joutuvat matkustamaan entistä enemmän, mikä aiheuttaa valtion maksettaviksi tulevien matkustuskustannusten kasvua. Tästä johtuen on varmistuttava siitä, että oikeusministeriön hallinnonalalla turvataan riittävät resurssit myös sen takaamiseksi, että normaalit, virkamiehille maksettavat matkakulukorvaukset toteutuvat myös oikeuslaitoksen piirissä työskentelevien osalta täysimääräisinä sekä virka-aikana että virka-ajan ulkopuolella tapahtuvasta matkustamisesta. On itsestään selvää, että uuden käräjäoikeusverkoston voimassa ollessa matkustamisen istuntopaikoille täytyy voida tapahtua työajan käytön kannalta tehokkaalla ja vapaa-ajan menetystä minimoivalla tavalla. Lakimiesliitto nostaa varoittavana esimerkkinä esiin syyttäjälaitoksen organisaatiouudistusta seuranneet tapahtumat, joissa paikallisratkaisuilla on yritetty pakottaa virkamiehiä epätarkoituksenmukaisiin, aikaa vieviin matkustustapoihin.

Yksittäisen käräjäoikeuden toiminta tulisi keskittää yhteen toimipaikkaan

Työryhmän lähtökohtana on ollut, että kunkin tuomiopiirin asukasmäärän tulisi olla vähintään 100 000 ja kunkin käräjäoikeuden tuomarimäärän tulisi olla vähintään 10. Mitään varsinaisia tutkimustuloksia ei mietinnössä ole esitetty siitä, että juuri nämä luvut takaisivat asiakkaiden kannalta tehokkaimmat mahdolliset tuomioistuinpalvelut. Työryhmä esittää, että käräjäoikeuksia olisi näillä reunaehdoilla tulevaisuudessa 25. Näistä Lohjan käräjäoikeudella olisi sivukanslia Tammisaaressa, Kouvolan käräjäoikeudella Kotkassa, Kuopion käräjäoikeudella Iisalmessa, Rovaniemen käräjäoikeudella Kemissä ja Ylivieskan käräjäoikeudella Kokkolassa.

Lakimiesliitto näkee sivukanslioiden toiminnan käytännön organisoimisessa lukuisia ongelmia ja riskejä eikä usko sivukansliajärjestelmän olevan pitkällä tähtäimellä kestävä ratkaisu.

Edellä mainittujen käräjäoikeuksien laskennalliset henkilöstötarpeet on mietinnössä laskettu seuraaviksi (luvut pyöristetty kokonaislukuihin):
• Kouvola – 59, joista 15 tuomaria
• Kuopio – 82, joista 22 tuomaria
• Lohja – 48, joista 13 tuomaria
• Rovaniemi – 56, joista 17 tuomaria
• Ylivieska – 53, joista 13 tuomaria

Käräjäoikeuden toiminnan tehokas johtaminen ja kehittäminen on näin pienten yksiköiden kohdalla mahdollista vain toiminnan keskittyessä yhteen toimipaikkaan. Sivukansliajärjestelmästä seuraa näiden käräjäoikeuksien kohdalla tarpeettoman raskaita johtamisjärjestelyitä, jotka tulevat haittaamaan tehokasta ratkaisutoimintaa. Käräjäoikeuden työntekijöillä on oikeus hyvään johtoon, mihin kuuluu muun muassa se, että yksikön päällikkö työskentelee mahdollisimman lähellä alaisiaan. Vaarana on myös, että sivukansliat joutuvat käräjäoikeuden toimintaa kehitettäessä niin sanotusti lapsipuolen asemaan. Lakimiesliiton mielestä käräjäoikeusuudistuksessa tulisikin luopua sivukansliajärjestelmän harkitsemisesta ja hakea organisatorisesti sellaiset ratkaisut, joilla työryhmän esille tuomat mahdollisuudet tuomareiden ammattitaidon kehittämisestä ja käräjäoikeuksien kilpailukyvyn parantamisesta työmarkkinoilla on mahdollista toteuttaa. Tämä tarkoittaa järjestelmää, jossa käräjäoikeuden toiminnot keskitetään yhteen pääkansliaan ilman erillisiä sivukanslioita.

Työryhmän toimeksiannossa käräjäoikeuksien maksimilukumääräksi on asetettu 30. Mikäli edellä mainittujen viiden käräjäoikeuden kohdalla luovuttaisiin sivukansliajärjestelmästä ja Tammisaaressa, Kotkassa, Iisalmessa, Kemissä ja Kokkolassa toimisi kussakin itsenäinen käräjäoikeutensa, pysyttäisiin vielä työryhmän toimeksiannon mukaisen maksimimäärän asettamissa rajoissa. Lakimiesliitto uskoo, että uudenkin käräjäoikeusverkoston aikana edellä mainituilla paikkakunnilla olisi edellytyksiä toimia itsenäisen, elinvoimaisen käräjäoikeuden toimipaikkana asukas- ja asiamäärillä mitattuna. Ratkaisutoiminnassaan tehokas käräjäoikeus olisi ennen kaikkea alueen asiakaskunnan etu. Mietinnössä tarkoitettuja, Lakimiesliitonkin kannattamia tavoitteita tuomareiden ammattitaidon kehittämiseksi pystyttäisiin varmasti toteuttamaan tehokkailla yhteistyöjärjestelyillä maantieteellisesti lähellä toisiaan sijaitsevien käräjäoikeuksien kesken.

Käräjäoikeusuudistuksen yhteydessä ei saa vähentää notaarien lukumäärää entisestään

Oikeusministeriö on perustanut tuomioistuinharjoittelun kehittämistä varten oman työryhmän, jonka toimikausi on 1.1.-31.12.2008. Notaarien tilannetta uusitussa käräjäoikeusjärjestelmässä käsitellään Käräjäoikeusverkoston kehittäminen -mietinnössä hyvin vähän, mutta Lakimiesliitto haluaa kiinnittää huomiota seuraaviin mietinnön sisältöön liittyviin seikkoihin:

Notaaripaikkojen lukumäärällä on erittäin suuri merkitys tuomioistuinten kilpailukyvylle työmarkkinoilla

Vuonna 2005 notaarin tehtävissä on työskennellyt 210 henkilöä. Vuoden 2007 loppuun mennessä määrää oli laskettu 165 notaariin. Kahdessa vuodessa tuomioistuinlaitoksessa on siis vähennetty notaarien lukumäärää 21%. Käräjäoikeusverkoston kehittäminen -työryhmämietinnössä notaareihin suhtaudutaan pelkästään työvoimana osana tietynlaisten asioiden ratkaisukapasiteettia, käyttäen termiä ”notaaritarve”. Mietinnössä notaaritarpeen arvioidaan kiinteistöjen kirjaamisasioiden siirryttyä Maanmittauslaitokselle olevan 125 henkilötyövuotta. Työryhmä ilmoittaa, ettei se ole tässä mietinnössä ennakoinut lainkaan mahdollisia koulutusjärjestelmässä tehtäviä muutoksia ja siitä aiheutuvia notaaritarpeen muutoksia.

Mietinnössä mainitut luvut notaaritarpeesta tarkoittaisivat toteutuessaan sitä, että viidessä vuodessa (2005-2010) notaaripaikkojen lukumäärää vähennettäisiin 40%. Lakimiesliitto muistuttaa, että nuorille lakimiehille tuomioistuinharjoittelu on edelleen ylivoimaisesti tärkein mahdollisuus päästä tutustumaan tuomioistuinlaitoksen toimintaan käytännön työskentelyn kautta. Tämä johtaa usein myös kiinnostukseen rekrytoitua tuomioistuinlaitoksen palvelukseen. Lakimiesliitto on ehdottomasti sitä mieltä, että tässä työryhmämietinnössä mainittu notaaripaikkojen lukumäärän mahdollinen vähentäminen viidessä vuodessa 40%:lla ei ole missään olosuhteissa järkevä ratkaisu pohdittaessa käräjäoikeuksien kilpailukykyä nuorten, kyvykkäiden lakimiesten työnantajana.

Mietinnössä ei tule ottaa millään lailla kantaa notaaripaikkojen lukumäärään

Kuten edellä on mainittu, oikeusministeriö on asettanut tuomioistuinharjoittelun kehittämistä pohtivan työryhmän kalenterivuodeksi 2008. Kyseinen työryhmä siis luovuttaa mietintönsä ennen kuin uusi käräjäoikeusverkosto on toiminnassa ja se tulee ottamaan mietinnössään kantaa myös notaaripaikkojen lukumäärään.

Lakimiesliitto uskoo, että käräjäoikeusverkoston kehittämishanke luo mahdollisuuksia kehittää tuomioistuinharjoittelun sisältö entistä koulutuksellisemmaksi ja yhdenmukaisemmaksi koko käräjäoikeusverkostossa niin, että se houkuttelee aikaisempaa enemmän nuoria, kyvykkäitä lakimiehiä auskultoimaan ja tätä kautta tuomioistuinlaitoksen palvelukseen. Tuomioistuinharjoittelun uudistamisen tuleekin olla ehdottomasti mahdollista vähentämättä samalla notaaripaikkojen lukumäärää edelleen. Notaaripaikkojen määrän vähentäminen nykyisestä, jo yli 20%:lla viimeisten kahden vuoden aikana pienennetystä määrästä johtaisi tuomioistuinlaitoksen vetovoiman merkittävään heikentymiseen kilpailtaessa nuorista, kyvykkäistä lakimiehistä työmarkkinoilla.

Edellä mainituista seikoista johtuen Lakimiesliitto edellyttää, että tämän käräjäoikeusverkostouudistuksen yhteydessä ei oteta millään tavalla kantaa notaarien lukumäärään ja kaikki notaarien määrän edelleen vähentämiseen viittaavat luvut on poistettava mietinnöstä, jotta Lakimiesliitto voi sen hyväksyä.

Käräjäoikeusverkoston rakenneuudistuksella on merkittävä vaikutus oikeudellisten neuvontapalvelujen alueelliseen saatavuuteen

Työryhmämietinnössä on tuotu esiin lähinnä käräjäoikeusverkoston keskittämisen vaikutukset syyttäjälaitokseen, poliisiorganisaatioon, valtion oikeusaputoimistoihin ja muihin viranomaisiin nähden. Mietinnön sivulla 41 on vain muutamalla lauseella mainittu uudistuksen vaikutus alueelliseen asianajopalveluiden saatavuuteen.

Kuten mietinnössä on todettu, käräjäoikeuksien keskittämisen seurauksena siirtävät asianajotoimistot toimintansa nykyisiltä käräjäoikeuspaikkakunnilta yhdistyvien käräjäoikeuksien kansliapaikkakunnille. Mietinnössä on kuitenkin virheellisesti todettu, että asianajotoimistojen sivutoimistojen ja suhteellisen tiheän valtion oikeusaputoimistojen verkoston vuoksi palveluiden alueellinen saatavuus olisi turvattu jatkossakin. Tämä ei valitettavasti pidä paikkaansa.

Pienillä paikkakunnilla asianajotoimistot ovat tyypillisesti yhden tai kahden asianajajan toimistoja, jotka antavat toimeentulon asianajajille itselleen. Niistä ei ole merkittäväksi liiketoiminnaksi eikä suuremmilla toimistoilla näin ollen ole kiinnostusta perustaa alueille sivutoimistoja. Pienillä toimistoilla puolestaan ei ole resursseja sivutoimistojen perustamiselle. Samaan aikaan suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä Suomesta on katoamassa suuri joukko pieniä maakunnallisia asianajotoimistoja, joille ei löydy jatkajaa. Käräjäoikeusverkoston keskittäminen mitä todennäköisimmin vain kiihdyttää myös asianajopalveluiden keskittymiskehitystä Suomessa.

Valtion oikeusaputoimistoverkoston suhteellinen tiheys ei riitä kansalaisten oikeusturvapalveluiden takaamiseksi Suomessa. Merkittävä osa oikeudellisista asioista edellyttää oikeudellista neuvontaa kahdelle vastakkaiselle osapuolelle. Esteellisyyssäännöksiä vaarantamatta paikallinen oikeusaputoimisto voi tällöin tarjota palvelujaan vain toiselle osapuolelle. Mikäli alueella ei ole saatavissa muita asianajopalveluita, vaarantaa tämä kansalaisten tasavertaiset mahdollisuudet saada oikeudellista neuvontaa asiaansa.

Käräjäoikeusverkostoa kehitettäessä tulee oikeudellisen neuvonta- ja asiamiespalveluiden turvaaminen kansalaisille ottaa tarkemmin huomioon.

Kunnioittavasti,

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
Toiminnanjohtaja