Lausunto oikeusministeriölle komiteanmietinnöstä Jatkokäsittelylupa hovioikeudessa (10.10.2008)

Jatkokäsittelylupa hovioikeudessa (Oikeusministeriön komiteanmietintö 2008:3)

Lausuntonaan oikeusministeriön komiteanmietintöön Jatkokäsittelylupa hovioikeudessa Suomen Lakimiesliitto esittää seuraavaa:

Muutoksenhakutuomioistuinten voimavarojen nykyistä järkevämpi kohdentaminen on kannatettavaa

Lakimiesliitto pitää kannatettavana muutoksenhaun uudistamisen peruslähtökohtaa, jonka mukaan muutoksenhakutuomioistuinten voimavarat pyritään kohdentamaan niihin asioihin, joihin liittyy oikeasti epäselviä tai arvionvaraisia tulkinta- ja harkintakysymyksiä. Oikeudenkäynnin painopisteen tulee olla käräjäoikeudessa eikä ole tarkoituksenmukaista, että alioikeudessa käyty oikeudenkäynti uusittaisiin hovioikeudessa vain varmuuden vuoksi.

Ensisijainen käytännön kysymys Lakimiesliiton mielestä on se, että muutoksenhakua uudistamalla tulisi pystyä minimoimaan ne tilanteet, joissa hovioikeudessa joudutaan käräjäoikeudessa jo kertaalleen ratkaistussa asiassa järjestämään uudestaan suullinen pääkäsittely tilanteessa, jossa käsillä olevassa asiassa ei ole näytön arvioinnin eikä oikeuskysymysten kohdalla epäilystä siitä, etteikö käräjäoikeuden ratkaisu olisi oikea. Kyse on siis voimavarojen kohdentamisen kohdalla ennen kaikkea niin sanottujen turhien pääkäsittelyjen karsimisesta hovioikeuksissa ja mihin niiden välttämisellä saavutettu muutoksenhakutuomioistuinten ratkaisukapasiteetin lisäys kohdennetaan.

Suullisen todistelun osalta voi jopa esittää kysymyksen, onko muutoksenhakutuomioistuimessa uudelleen vastaanotettu suullinen todistelu enää samaa oikeudenkäyntiaineistoa kuin käräjäoikeudessa vastaanotettu. Aikaa on kulunut ja todistajien mielikuvat asiaa koskevista tapahtumista hämärtyneet. Onko siis suullisessa oikeudenkäyntijärjestelmässä ylipäänsä mahdollista hakea pätevästi muutosta näyttöön, jos suullinen todistelu on muutoksenhakutuomioistuimessa erisisältöistä kuin alioikeudessa. Silloinhan ei ole tosiasiassa kysymys tilanteesta, jossa muutoksenhakutuomioistuin tutkii asiaa alemman tuomioistuimen oikeudenkäyntiaineiston perusteella. Oikeudenkäyntiaineisto tosiasiassa muuttuu.

Uudistuksella saavutettavat työekonomiset hyödyt on ohjattava täysimääräisinä toiminnan tehostamiseen, ei säästämiseen

Lakimiesliitto pitää äärimmäisen tärkeänä, että mahdolliset uudistuksella saavutettavat työekonomiset ja taloudelliset hyödyt kohdennetaan täysimääräisinä muutoksenhakutuomioistuinten ratkaisukapasiteetin parantamiseen. Tämä tarkoittaa, että muutoksenhakujärjestelmän järkevöittämisen tulee johtaa entistä nopeammin ja laadukkaampia ratkaisuja tekevään tuomioistuinlaitokseen. Tämä ei toteudu, jos osakin mahdollisesti saavutettavista työekonomisista hyödyistä käytetään hovioikeuksien resursseista säästämiseen. Jotta hovioikeuksien ratkaisukapasiteettia pystytään aidosti parantamaan, on myös käytännön tasolla varmistuttava siitä, että jatkokäsittelylupahakemusten tutkinta muodostuu työmäärältään kevyeksi menettelyksi. Kuten mietinnössä todetaan, edelleen jokainen valitusasia kuitenkin tutkitaan hovioikeudessa.

Käräjäoikeuksien resurssikysymys

Oma erillinen kysymyksensä on se, että mikäli aidosti halutaan, että oikeudenkäyntien painopiste siirtyy nykyistä suuremmassa määrin käräjäoikeuksiin, on niille löydettävä myös lisäresursseja. Näin mahdollistettaisiin laajempien kokoonpanojen käyttö ja asioiden perusteellisempi valmistelu. Muutoksenhakulupajärjestelmän toimivuus edellyttää mahdollisimman hyvin perusteltuja tuomioita käräjäoikeudessa. Alioikeustuomioiden laadun merkitys korostuu erityisesti näyttöratkaisujen osalta. Tässä yhteydessä ei siis voida välttää kysymystä käräjäoikeuksien resurssien lisäämisestä.

Kansalaisten oikeusturvan tason on säilyttävä riittävänä

Lakimiesliitto korostaa, että pohdittaessa voimavarojen kohdentamista tulee varmistua siitä, että kansalaisten oikeusturvaa ei heikennetä. Tosiasiassa käsillä oleva mietintö ehdottaa muutoksenhakuoikeuden kaventamista sen sisältöä muuttamalla siitä huolimatta, että asianosaiset voisivat edelleen kaikissa asioissa saattaa asiansa hovioikeuden tutkittavaksi. Voidaan myös kysyä, voiko esimerkiksi riita-asiaa koskevan muutoksenhaun merkitystä asianosaiselle mitata pelkästään rahamääräisenä. Toisaalta täytyy muistaa, että kyse on esimerkiksi selvissä riita-asioissa myös käräjäoikeudessa voittaneen asianosaisen oikeusturvasta. Kansalaisen oikeusturvaan pitää katsoa kuuluvaksi myös se, että täysin selvässä ja esimerkiksi taloudellisesti vähämerkityksisessä riita-asiassa jutun käräjäoikeudessa voittaneen osapuolen ei tarvitse turhaan enää käydä asiastaan oikeutta muutoksenhakutuomioistuimessa. Tästä näkökulmasta käsillä oleva uudistus voi myös parantaa kansalaisten oikeusturvaa eräissä tapauksissa vähentämällä pitkistä valitusprosesseista aiheutuvaa inhimillistä kärsimystä, jota aiheutuu väistämättä, vaikka riita-asia olisi täysin selvä ja hovioikeus päätyisi täsmälleen samalle kannalle kuin käräjäoikeus.

Muita huomioita

Teknisten apuvälineiden käytön lisäämistä olisi harkittava

Edellä on kiinnitetty huomiota tilanteisiin, joissa suullinen todistelu otetaan hovioikeudessa uudestaan vastaan. Tämä johtaa tosiasiassa tilanteeseen, jossa hovioikeus ei tutki asiaa saman oikeudenkäyntiaineiston perusteella kuin käräjäoikeus. Lakimiesliiton mielestä olisikin harkittava mahdollisuuksia tallentaa käräjäoikeuden käsittely teknisiä apuvälineitä käyttäen ja mikäli hovioikeudessa järjestetään asiasta pääkäsittely, käyttää siinä käräjäoikeuskäsittelyn tallenteita hyväksi. Tällöin oikeudenkäyntiaineisto olisi suullisenkin todistelun osalta mahdollisimman samankaltaista käräjäoikeuskäsittelyn kanssa. Asia pitäisi luonnollisesti saattaa eteenpäin perusteellisen valmistelun kautta ja selvittäen kokemuksia esimerkiksi Ruotsissa käyttöön otettavasta mallista. Samalla tulisi selvitettäväksi, mahdollistaako perustuslain tulkinta teknisten tallenteiden käytön muutoksenhaussa.

Häviöarvon soveltamiseen liittyviä kysymyksiä

Toimikunta on päätynyt ehdottamaan, että riita-asioissa otetaan käyttöön jatkokäsittelylupajärjestelmä, jonka soveltamisala määräytyisi laissa säädetyn rahamääräisen arvorajan perusteella. Arvoraja olisi 10 000€ ja se laskettaisiin niin sanottuna häviöarvona, joka olisi hovioikeudessa esitetyn vaatimuksen ja käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen välinen erotus. Lakimiesliitto esittää tähän liittyen kysymyksen siitä, onko tällä metodilla laskettava häviöarvo omiaan johtamaan kantajan esittämään käräjäoikeudessa ylimitoitettuja euromääräisiä vaatimuksia osaksi sen varmistamiseksi, ettei mahdollisessa muutoksenhakuvaiheessa tarvitse erikseen anoa hovioikeudelta jatkokäsittelylupaa.

Häviöarvon käyttöön liittyy myös muita riskejä, jotka on syytä ottaa huomioon jatkovalmistelussa. Nyt ehdotettu häviöarvon raja on verraten korkea ja siihen sisältyy näin ollen riski siitä, että se asettaa valittajat epätasa-arvoiseen asemaan varallisuuden perusteella. Kansainvälisesti yleisin tapa rajata valitusoikeutta riita-asioissa on jonkinlaiseen arvorajaan perustuva järjestelmä, mutta yleensä raja on ollut alhaisempi kuin nyt ehdotettu. Mietinnön perusteluissa on yllättävän vähän käsitelty Ruotsissa tehdyn ratkaisun perusteita. Häviöarvon laskeminen saattaa myös osoittautua työlääksi ja tullee tuottamaan käytännössä monenlaisia rajanveto-ongelmia.

Lupaperusteita koskeva tulkintakäytäntö ratkaisee uudistuksen onnistumisen

Toimikunta ehdottaa, että jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta. Jos valittajan hovioikeudessa esittämä muutosvaatimus kuitenkin perustuisi yksinomaan näytön arvioinnin virheellisyyteen, lupaa ei tarvitsisi myöntää, ellei valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella ole perusteltua aihetta epäillä, että käräjäoikeuden ratkaisu on virheellinen. Mikäli jatkokäsittelylupa tämänmuotoisena toteutuu, jää käytännössä nähtäväksi, mihin asettuvat edellytysten ”aihetta epäillä” ja ”perusteltua aihetta epäillä” rajanvedot. Lupaperusteet on muotoiltu melko väljiksi ja jättävät tulkinnalle laajasti liikkumavaraa. Jatkossakin perusongelmana tulee olemaan se, katsotaanko hovioikeuden voivan kirjallisen aineiston perusteella harkita, onko perusteltua aihetta epäillä, että käräjäoikeuden ratkaisu näytön osalta on virheellinen. Toivottavasti tulkintakäytäntö ei ohjaudu sellaiseksi, että uudistuksella tavoiteltavaa hovioikeuksien ratkaisukapasiteetin kasvamista ja voimavarojen kohdentamisen järkevöittämistä ei saavuteta. Yksinkertaistettuna tulkintasääntönä muutosperusteen osalta voitaneen todeta, että jos asianomaisen käräjäoikeusratkaisun lopputulos on hovioikeuden mielestä oikea, ei jatkokäsittelylupaa tule myöntää. Siinä tapauksessa, että käräjäoikeus on esimerkiksi jättänyt ratkaisussaan kokonaan perustelematta jonkin asiaan vaikuttavan vaatimuksen tai väitteen, ja vaikka ratkaisun lopputulos hovioikeuden mielestä on oikea, asianosaisen oikeusturva edellyttänee, että jatkokäsittelylupa silti myönnettäisiin. Tärkeää on myös, että käräjäoikeus saa palautetta ratkaisujensa perusteluista, joiden merkitys uudistuksen myötä korostuu entisestään.

Ennakkopäätöskysymys ei sovellu suomalaiseen oikeusjärjestykseen

Toimikunta ehdottaa, että otetaan käyttöön menettelyt, joissa käräjäoikeuden tutkittavana oleva asia voidaan hovioikeusaste ohittaen saattaa suoraan korkeimman oikeuden tutkittavaksi. Menettelyt koskisivat vain sellaisia asioita, joissa on ratkaistavana tärkeä laintulkintakysymys. Toista ehdotetuista menettelyistä, ennakkopäätösvalitusta, Lakimiesliitto pitää tervetulleena lisänä muutoksenhakujärjestelmäämme. Sen sijaan ennakkopäätöskysymys menettelynä, jossa käräjäoikeus pyytää korkeimmalta oikeudelta laintulkintaohjeen ennen asian ratkaisemista, on ongelmallinen. Lakimiesliiton mielestä ennakkopäätöskysymys toisi oikeusjärjestykseemme useita piirteitä, jotka sekä periaatteellisella että käytännön tasolla ovat ongelmallisia. Näitä piirteitä muutoksenhakutoimikunnan jäsen, lainsäädäntöjohtaja Asko Välimaa tuo esille mietintöön sisältyvässä eriävässä mielipiteessään. Ennakkopäätöskysymys olisi menettely, joka tarkoittaisi korkeimman oikeuden yksittäisiin oikeuskysymyksiin jo alioikeusvaiheessa antamien ennakkopäätösten muodollista sitovuutta. Tällaista järjestelyä ei oikeusjärjestyksemme ole tähän mennessä tuntenut eikä sille ole nytkään tarvetta. Käräjäoikeuksien ei tule toiminnassaan jatkossakaan miettiä tapauksen ennakkotapausluonteisuutta. Niiden velvollisuuksiin kuuluu ratkaista asia ja asian ennakkopäätösluonteisuus ratkeaa myöhemmin korkeimman oikeuden käsitellessä asiasta tehdyn valituslupahakemuksen.

Ehdotuksia jatkovalmistelua varten

Mietinnön kansainvälistä vertailua sisältävä osio tulisi ulottaa pohjoismaiden ulkopuolelle. Aikaisempien esitysten kansainvälinen vertailu ei ole ollut kovin kattava (Saksa, Itävalta, Englanti, Ranska). Lainkäyttäjän kannalta ehdotus sisältää paljon harkinnanvaraisia käsitteitä, joita pitäisi perusteluissa täsmentää. Näin varmistettaisiin yhtenäinen käytäntö eri hovioikeuksissa.

Muutoksenhakujärjestelmää on tähän mennessä kehitetty ilman, että olisi tehty empiiristä tutkimusta siitä, mikä on Suomen suurehkon muutoksenhakualttiuden todellinen syy. Kyseisestä tutkimuksesta olisi varmasti suuri hyöty pohdittaessa mihin suuntaan järjestelmää tulisi kehittää todelliset korjaustarpeet huomioiden.

Jatkovalmistelussa on syytä lisäksi pohtia jatkokäsittelylupapäätösten perustelemisvaatimuksia. Hovioikeuden ja korkeimman oikeuden hylkäävät päätökset eivät jatkokäsittely- ja valituslupa-asioissa ole rinnastettavissa toisiinsa.

Ehdotettu oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 18 § ja akkusatoorisuusperiaate

Ehdotettu OK 26:18 on ongelmallinen akkusatoorisuusperiaate huomioon ottaen. Jos syyttäjä on poissa, hovioikeus joutuu ottamaan viran puolesta huomioon myös vastaajaa vastaan puhuvat seikat. Tällöin on vaarana, että luottamus hovioikeuden puolueettomuuteen horjuu. Lisäksi syyttäjän tiedossa on käräjäoikeudessa esiin tulleita seikkoja. Vaikka säännös edellyttää, että syyttäjä olisi tavoitettavissa tarvittaessa esimerkiksi puhelimitse, niin käytännössä kynnys alkaa tavoittelemaan syyttäjää on varmasti todella korkealla, jos prosessin aikana tuleekin tarve kuulla syyttäjää. Käytännössä syyttäjän päivystäminen kaiken varalta voinee olla aika turhauttavaa ja mahdotonta töiden järjestelyn kannalta.

Lainsäädäntöteknisiä yksityiskohtia

Ehdotetun oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 ja 14 a §
Lakimiesliiton mielestä olisi yksinkertaisempaa, jos ehdotettu 14 a § olisi ehdotetun 14 §:n 5 momentti. Näin kaikki pääkäsittelyn toimittamiseen hovioikeudessa johtavat tilanteet olisi koottu samaan lainkohtaan.

Ehdotetun oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 28 §
Ehdotetussa OK 26:28.1:ssä säädetään, että ”…Jos on aihetta olettaa, ettei asianosainen saa prosessiosoitteen kautta tietoa kutsusta pääkäsittelyyn, kutsu on pyrittävä antamaan hänelle tiedoksi lisäksi puhelimitse siten kuin 2 momentissa säädetään…”. Edellä mainitun kaltainen teksti kuuluu esitöihin. Varsinaiseen pykälätekstiin ei tule tässä yhteydessä kirjoittaa vaatimuksia tietynmuotoiseen tiedonantoon pyrkimisestä.

Kunnioittavasti,

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
Toiminnanjohtaja