HAE GOOGLE HAKU

31.11.2005

Viite Lausuntopyyntö 11.11.2005 (Dnro 259/62/2005) koskien Informaatio- ja dokumentaatiotoiminnan selvityshenkilön raporttia ”Tasa-arvon tietopalvelu Suomeen” (STM, työryhmämuistioita 2005:13)
Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntona Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Suomen Lakimiesliitto pitää tärkeänä, että tasa-arvon ja sen olennaisena osana olevan samapalkkaisuuden edistämistä ja kehittymistä eri organisaatioissa seurataan keskitetysti ja että esimerkiksi palkkakartoituksen tuloksia voidaan analysoida riittävän kattavasti. Edunvalvonnallisesta näkökulmasta katsottuna on erityisen tärkeää, että eri organisaatioiden tasa-arvoa koskevista kehittämistoimenpiteistä ja palkkakehityksestä on helposti ja luotettavasti saatavissa vertailukelpoista tietoa. Tämän takia tasa-arvon tietopalvelun perustaminen ja ylläpitäminen on Lakimiesliiton mielestä ehdottoman perusteltua.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

************

2.11.2005

Lakimiesliiton muistio luonnoksesta laiksi tuomareiden kouluttamisesta

Oikeusministeriössä on valmisteltu hallituksen esitystä laiksi tuomareiden kouluttamisesta. Esityksen viimeisimmässä luonnoksessa on todettu, että aikaisemmista tuomarikulutustoimikunnan ja tuomarikoulutustyöryhmien mietinnöstä saadut lausuntopalautteet on pyritty ottamaan nyt tehdyssä esityksessä huomioon. Suomen Lakimiesliiton näkemyksen mukaan ehdotus vastaa kuitenkin pääpiirteissään aikaisemmissa mietinnöissä esitettyjä malleja, eikä merkittäviä muutoksia aikaisempaan nähden ole tehty.

Luonnoksen mukaan tavoitteena on, että tuomariksi voisi hakeutua entistä enemmän lakimiehiä, joilla on jo monipuolista työkokemusta. Kuitenkin luonnoksessa todetaan, että koulutuksen enimmäispituus olisi kaksi ja puoli vuotta, jotta koulutettavalle, jonka työkokemus on vähäinen tai yksipuolinen voitaisiin järjestää monipuolinen tai riittävä koulutus. Ehdotus on tätä osin ristiriitainen ja sen todellinen tavoite jää epäselväksi. Todennäköistä on, että muualla työelämässä jo asemansa vakiinnuttaneet lakimiehet eivät matalapalkkaiseen koulutukseen hakeudu, etenkin kun koulutuksen läpikäyminen ei kuitenkaan takaa tuomarin virkaan nimittämistä. Jos koulutettavilla ei ole aikaisempaa työkokemusta, on vaikea nähdä, miten heidät voidaan nimittää tuomarinvirkoihin pitkään tuomioistuinlaitoksessa palvelleiden esittelijöiden ohitse. Ei myös-kään ole mitään takeita siitä, etteivät tuomarikoulutukseen osallistuneet hakeutuisi muihin kuin tuomarintehtäviin. Koska tällä hetkellä resurssit eivät riitä edes tuomareiden täydennyskoulutukseen, ei ole järkevää ohjata rahoja sellaisten henkilöiden kouluttamiseen, jotka eivät ehkä koskaan tule tuomioistuinlaitoksen palvelukseen. Tosiasiassa oikeusministeriö järjestää täydennyskoulutusta vain murto-osan siitä, mitä esityksessä annetaan ymmärtää.

Luonnoksen mukaan tuomariksi voivat hakeutua tuomarikoulutuksen suorittaneiden ja tuomioistuinlaitoksen palveluksessa nykyisissä esittelijän tehtävissä toimivien lisäksi myös lakimiehet, joille on kertynyt ”tarvittava pätevyys muissa tehtävissä”. Tuomarikoulutuslautakunta huolehtisi siitä, että koulutuksen ulkopuolelta tuleville ja tuomioistuinlaitoskokemusta vailla oleville lakimiehille järjestetään riittävä perehdyttävä koulutus. Lakimiesliitto pitää järjestelmää sekavana. Liitto haluaa korostaa, että tuomarinimityksen edellytysten tulee olla olemassa jo virkaan nimitettäessä. Ei voida lähteä siitä, että tuomarin virkaan nimitettävä henkilö täyttää edellytykset vasta joskus tulevaisuudessa mahdollisen lisäkoulutuksen jälkeen.

Tuomareiden nimittämisistä päättäisi jatkossakin tuomarivalintalautakunta. Tuomarikoulutuksen lähtökohtana on, että tuomarikoulutuslautakunnan valit-semat koulutettavat olisi tarkoitus nimittää tuomarinvirkoihin. Tuomarikoulutuslautakunta päättää koulutettavien valintaperusteista. Koulutettavien valintaperusteet ovat väljempiä ja epämääräisempiä kuin nimitysperusteet. Lakimiesliiton näkemyksen mukaan uudistuksella tosiasiallisesti siirretään nimitysvaltaa tuomarivalintalautakunnalta tuomarikoulutuslautakunnalle. Muutosta ei käsitellä luonnoksessa lainkaan.

Lakimiesliitto pitää sinänsä kannatettavana tuomarikoulutuslautakunnan perustamista tuomareiden ja esittelijöiden täydennyskoulutuksen sekä tuomareiden perehdyttämisen suunnitteluun. Ongelmana on, että luonnoksessa tuoma-rikoulutuslautakunnalle annetaan laajat tehtävät ilman tosiasiallista riippumattomuutta ja taloudellisia mahdollisuuksia selviytyä tehtävistä. Lisäksi Lakimiesliitto katsoo, että lautakunnan kokoonpano ei ole ehdotetussa muodossaan perusteltu.

Luonnoksessa viitataan Lakimiesliiton mietintöön tuomioistuinharjoittelun kehittämisestä. Mietinnössä esitettyjä näkemyksiä ei ole huomioitu esityksessä lainkaan. Auskultoinnin kehittäminen on jätetty täysin tuomarikoulutuslautakunnan tehtäväksi. Lautakunnalle ei kuitenkaan ole annettu minkäänlaista määräysvaltaa taikka resursseja auskultoinnin kehittämiseen. Laadukas ja monipuolinen auskultointi olisi erinomainen tapa tutustuttaa lakimiehiä tuomioistuinlaitoksen toimintaan. Mielekäs auskultointiaika saisi varmasti nykyistä useamman lakimiehen kiinnostumaan tuomarin urasta.

Luonnoksessa lähdetään siitä, että tuomarin virkoja on tulossa lähivuosina runsaasti auki eläkkeelle siirtymisen vuoksi. Siinä ei kuitenkaan ole otettu lainkaan huomioon valtionhallinnossa meneillään olevia hankkeita henkilöstömäärän vähentämiseksi ja tuottavuuden lisäämisesi. Luonnoksessa ei myöskään käy suoraan ilmi, onko nykyinen esittelijäjärjestelmä tarkoitus lakkauttaa kokonaan.

Ruotsissa on vastaavan tyyppinen tuomarikoulutusjärjestelmä kuin mitä nyt esitetään Suomeen. Lakimiesliitto toteaa, että Ruotsissa tehdyn selvityksen mukaan, tuomarikoulutuksesta tulisi luopua kokonaan avoimemman järjestelmän luomiseksi. Selvityksessä todetaan myös, että tuomioistuimet tarvitsevat valmistelijoiksi vakituisessa virassa olevia esittelijöitä. Näin lisättäisiin tehokkuutta. Ruotsin selvitysmiehen esittämä malli vastaa paljolti sitä, mitä Lakimiesliittokin pitää kannatettavana kehityssuunatana.

Lakimiesliitto katsoo, että ehdotuksen tavoitteena oleva tuomariksi nimitettävien monipuolisempi kokemus voitaisiin jo nykyisin ottaa huomioon tuomarinva-lintalautakunnassa sekä esittelijöiden ja tuomareiden täydennyskoulutuksessa. Ehdotus antaisikin hyvän pohjan kehittää lainkäyttöhenkilöstön täydennyskoulutusta ja tuomarin virkaan vastavalitun perehdyttämiskoulutusta. Erillistä tuomarikoulutusjärjestelmää ei tavoitteeseen pääsemiseksi tarvita.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

*********'

Viite
Oikeusministeriön lausuntopyyntö 26.9.2005 (OM 2/472/2005) Euroopan unionin komission yhtiöoikeuden toimintasuunnitelman tarkistamisesta

Asia
Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Liitto pitää onnistuneena lausuntopyyntömuistiossa olevaa, alustavaksi nimettyä, oikeusministeriön arviointia, jonka mukaan rajat ylittävien rakennejärjestelyjen helpottamista tulisi edelleen pitää ensisijaisena kehityssuuntana. Yhtiöoikeudellisesta direktiiviohjelmasta ovat toteuttamatta juuri tähän liittyvät osat, jotka olisivat keskeisiä aitojen yhteismarkkinoiden syntymisen kannalta. Yhteismarkkinoiden kilpailukyvyn näkökulmasta tavoitteena tulisi olla järjestelmä, jossa yhtiöt voivat siirtyä jäsenmaasta toiseen sekä liiketoiminnan harjoittajina että oikeushenkilöinä. Kotipaikan siirtämiseen on kuitenkin perusteltua liittää yhtiön keskeisten etutahojen, erityisesti työntekijöiden sekä yhtiön sopimuskumppaneiden ja velkojien, asemaa ja suojaa turvaavat menettelysäännökset.

Lakimiesliitolla ei ole kantaa toimintasuunnitelman yksityiskohtiin ja eri hankkeiden mahdolliseen etusijajärjestykseen. Näitä koskevan kannanoton sijasta Liitto haluaa korostaa EY:n yhtiöoikeudellisen sääntelyn laadullisia ongelmia sekä sääntelytason valintaa koskevia epäjohdonmukaisuuksia. Yhtiöoikeudelliset direktiivit on annettu hyvin eri aikoina ja kirjoitettu keskenään eri tavoin, mihin on kiinnitetty kriittistä huomiota myös suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa. Lakimiesliitto pitää näitä ongelmia ilmeisinä ja katsoo, että Suomen tulisi sekä yhtiöoikeudellista toimintaohjelmaa arvioidessaan että omalta osaltaan lähestyvän puheenjohtajuuskauden aikana pyrkiä edistämään niiden korjaamista.

EU:n yhtiöoikeuden keskeisiä ongelmia ovat selkeä ylisääntely sekä eri aikoina annettujen direktiivien väliset päällekkäisyydet ja sääntelyn osittainen hajanaisuus. Siksi Suomen tulisi toimintasuunnitelmaa uudistettaessa vaatia koko yhtiöoikeudellisen sääntelyn yhtenäistämistä sekä siihen liittyen korostaa tarvetta siirtyä yksityiskohtaisesta ja velvoittavasta sääntelystä vähimmäistavoitteiden asettamiseen ja luonteeltaan pikemmin puitedirektiivejä muistuttaviin sääntelyinstrumentteihin.

Lakimiesliitto katsoo, että harmonisoinnin peruslähtökohtana olevaa subsidiariteettiperiaatetta tulisi voimakkaasti korostaa yhtiöoikeuden alalla. Siksi yhtiöoikeudellisen sääntelyn modernisoinnin lähtökohtana tulisi olla, että jäsenmaille palautetaan lainsäädäntövalta yhteisten tavoitteiden täytäntöönpanon osalta. Samalla olisi perusteltua korostaa, että uusia yhtiöoikeudellisia direktiivihankkeita ei ole aihetta aloittaa, ennen kuin rajat ylittäviä järjestelyjä koskevat hankkeet on toteutettu ja koko yhtiöoikeuden modernisointi käynnistetty.

Lausuntopyynnössä mainittu pääomadirektiivin uudistaminen tulisi Suomen kannanotossa liittää osaksi yhtiöoikeudellisen sääntelyn kokonaisuudistusta sekä korostaa, että juuri pääomadirektiivi on edustava esimerkki vanhentuneesta, harmonisointitavoitteiden kannalta aivan liian yksityiskohtaisesta sekä jäsenmaiden lainsäädäntövaltaa perusteettomasti rajoittavasta sääntelystä. Samoilla perusteilla tulisi vastustaa osakkeenomistajien oikeuksia koskevan sääntelyn toteuttamista direktiivimuodossa ja edellyttää, että osakkeenomistajien oikeuksien vähimmäistason parantaminen ja jäsenmaiden käytäntöjen yhtenäistäminen ainakin aloitetaan esimerkiksi komission suosituksella, jonka täytäntöönpanoa ja vaikutuksia seurataan esimerkiksi 3 – 5 vuoden ajan.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

************

LAUSUNTO OIKEUSMINISTERIÖLLE 15.9.2005

Viite Oikeusministeriön lausuntopyyntö 22.6.2005 (OM 24/41/2004 ja OM 38/4172002) oikeudenkäynnin julkisuussääntelyä valmistelleiden työryhmien mietinnöistä (OM:n työryhmämietinnöt 2005:6 ja 2005:7)

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

YLEISTÄ

Työryhmät ovat antaneet erilliset ehdotukset oikeudenkäynnin julkisuutta koskevaksi lainsäädännöksi yleisissä tuomioistuimissa ja hallintotuomioistuimissa.

Kuten Lakimiesliitto on aikaisemmissakin lausunnossaan todennut, liitto kannattaa oikeudenkäyntien avoimuuden ja julkisuuden lisäämistä. Liitto pitää myös myönteisenä lähtökohtaa, että oikeudenkäynnin julkisuusnormistosta säädetään oma erityislakinsa.

Lakimiesliitto vastustaa ehdottomasti työryhmien ehdotusta, jonka mukaan julkisuus määräytyisi eri tavoin hallintolainkäytössä ja yleisissä tuomioistuimissa. Sääntelyn kohteena on oikeudenkäynnin julkisuus yleisesti ja tavoitteena tulee olla mahdollisimman suuri yhdenmukaisuus. Samasta asiasta ei siten tule

säätää kahta eri lakia vaan säännökset tulee koota yhteen lakiin. Tällöin hallintolainkäytölle mahdollisesti välttämättömät poikkeukset voidaan ottaa huomioon järjestelmän sisällä. Yhteisellä lailla varmistetaan myös, että sääntely on yhdenmukaista, eikä aiheuta tarpeettomia tulkinnanvaraisuuksia sääntelyteknisten erojen vuoksi.

Työryhmien esittämät erilliset lait poikkeavat tarpeettomasti toisistaan sekä rakenteeltaan että sanamuodoiltaan. Paikoin on vaikea hahmottaa, onko tarkoitettu säätää asiasta eri tavalla ja miksi. Esimerkkejä löytyy 1 §:n julkisuusperiaatteen määritelmästä lähtien ainakin parikymmentä ja näistä osa vaikuttaa johtavan hieman eri lopputulokseen. Jos ehdotus kahdesta erillisestä laista hyväksytään, lakien rakenne ja pykälien sanamuodot on tarkistettava niin, ettei tulkinta¬ongelmia synny.

OIKEUDENKÄYNNIN JULKISUUS YLEISISSÄ TUOMIOISTUIMISSA

Lakimiesliitto suhtautuu ehdotuksen sisältöön pääosin myönteisesti.

Liitto haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin kohtiin:

7§ Salassa pidettävä oikeudenkäyntiasiakirja

Työryhmä on katsonut, että henkilön yksityiselämään, terveydentilaan, vammaisuuteen ja sosiaalihuoltoon liittyviä arkaluonteisia tietoja ei tarvitse suojata niin voimakkaasti silloin, kun tieto on tuomioistuimen hallussa oikeudenkäynnin korostetusta julkisuudesta johtuen. Lakimiesliitto ei ole aivan vakuuttunut käytännön tarpeesta poiketa julkisuuslaista tältä osin, etenkin kun arkaluonteisuus -käsite on sangen epämääräinen ja arkistoa varten salaiseksi leimaamisesta luovutaan.

Arkaluonteisuudella tarkoitetaan mietinnön perustelujen mukaan sitä, että julkiseksi tulemiseen liittyisi henkilön kannalta vähäistä suurempia haitallisia seuraamuksia. Siinä tapauksessa, että näiden tietojen erilaista käsittelyä eri viranomaisessa pidetään perusteltuna, voisi olla aiheellista mainita nimenomaisesti lakitekstissä, mitä arkaluonteisuudella tarkoitetaan.

9 § Oikeudenkäyntiasiakirjan julkiseksi tulemisen ajankohta

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan oikeudenkäyntiasiakirja, kuten haastehakemus, tulee julkiseksi kun tuomioistuin on sen saanut. Tämä saattaa johtaa siihen, etenkin kun mietinnössä mainittu yleisölle avoin diaaritietojen kyselykäyttöjärjestelmä toteutuu, että julkisuuden henkilö saa tiedon häntä vastaan nostetusta kanteesta tai häntä koskevasta hakemuksesta pääsääntöisesti median välityksellä. Lakimiesliitto katsoo, että menettelyä ei voi pitää hyväksyttävänä ja se on räikeässä ristiriidassa niiden mietinnössäkin esitettyjen periaatteiden kanssa, jotka korostavat asianosaisen oikeutta saada häntä itseään koskevasta asiasta tieto suoraan viranomaiselta. On myös vaikea nähdä rikosasioiden ja siviiliasioiden välillä tältä osin niin suurta eroa, että julkisuusrajan pitäisi välttämättä olla niissä erilaiset.

Mietinnön mukaan työryhmä on käsitellyt myös sitä mahdollisuutta, että oikeudenkäyntiasiakirjojen julkiseksi tulo sidottaisiin asian tiedoksiantoon vastaajalle. Mietinnössä on todettu lyhyesti perustellen, että tällaisen menettelyn toteuttaminen olisi vaikeaa. Lakimiesliitto ei kuitenkaan näe merkittäviä vaikeuksia menettelyn toteuttamisessa ja katsoo, että sen käyttöönottoa tulisikin vakavasti harkita. Jos menettelyä muutetaan, tulisi diaaritietojen julkisuutta tällöin myös muuttaa.

Hovioikeudessa rikosasiat tulevat julkiseksi pääkäsittelyssä ja riita-asiat taas hovioikeuteen saapuessa. Jos rikosasia käsitellään kirjallisessa menettelyssä, sen oikeudenkäyntiasiakirjat tulevat julkiseksi viimeistään ratkaisua annettaessa. Lakimiesliitto ei ole vakuuttunut siitä, onko tällaiseen erotteluun syytä hovioikeuden osalta.

Lakimiesliitto toteaa vielä, että 1 momentin 1 kohdan loppuosa on vaikeasti ymmärrettävä (”…jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen siitä ilman painavaa syytä aiheuta asiaan osallisille vahinkoa tai kärsimystä;”). Kohtaa tulisikin selkiyttää.

Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuimella olisi mahdollisuus lykätä oikeudenkäyntiasiakirjan julkiseksi tuloa, jos asian julkisuus aiheuttaisi asianosaiselle vahinkoa tai kärsimystä. Lakimiesliiton mielestä menettelytapaa ei voi pitää hyväksyttävänä. Asia tulisi ratkaista lainsäädännön tasolla. Nyt laajan julkisuuden ja asianosaisen kohtuullisten oikeusturvavaatimusten välisen ristiriidan ratkaiseminen pyritään siirtämään riittämättömällä ohjeistuksella tuomioistuimen vastuulle.

17 § Suullisen käsittelyn taltiointi

Pykälässä säädetyt suullisen käsittelyn taltioinnin rajoitukset ovat perusteltuja. Esimerkiksi televisiokameroiden paikallaolo saattaisi pahimmillaan jopa vaikuttaa kertomusten luotettavuuteen.

Ehdotuksen 2 momentti, jossa säännellään taltioinnin mahdollisuudesta oikeudenkäynnin aikana, voitaisiin Lakimiesliiton näkemyksen mukaan kirjoittaa ehdotettua jyrkempään muotoon. Mietinnön perusteluissa todetaan, että oikeudenkäynnin tallentaminen muutoin kuin ennen varsinaisen oikeudenkäynnin alkua ja ratkaisua julistettaessa olisi vain poikkeuksellisesti sallittua. Tämän poikkeuksellisuuden tulisi ilmetä paremmin myös itse säännöksestä.

Lakimiesliitto pitää myönteisenä sitä, että säännös on aikaisempiin esityksiin nähden maltillisempi eikä avaa lehdistölle samanlaisia mahdollisuuksia määrätä prosessin kulkua kuin aiemmin esitetyt mallit. Keskeistä oikeudenkäynnin julkisuuden pelisääntöjä uudistettaessa on turvata oikeudenkäynnin julkisuus asianosaisia eikä mediaa varten. Rajoitettu julkisuus on myös lähempänä nykyistä kansainvälistä käytäntöä.

23 § Tuomioistuimen ratkaisun julkisuus

Pykälässä säädetään tuomioistuimelle velvollisuus laatia julkinen seloste ratkaisusta, jos ”asia on yhteiskunnallisesti niin merkittävä tai se on synnyttänyt huomattavaa kiinnostusta julkisuudessa".

Lakimiesliitto esittää harkittavaksi, olisiko ehdotettua lainkohtaa muutettava poistamalla siitä edellytys "huomattavasta kiinnostuksesta julkisuudessa". Julkisen selosteen laatiminen on Lakimiesliiton näkemyksen mukaan tarpeen ainoastaan yhteiskunnallisesti merkittävissä asioissa.

Muuta huomioitavaa:

2 § Soveltamisala (ks. myös 3 §)

Lain soveltamisala ulkopuolelle ei ole jätetty sovittelumenettelyä. Niin lienee kuitenkin tarkoitettu, vaikka asiasta ei mainintaa lakiehdotuksesta löydykään. Lakimiesliitto toteaa, että asiasta lienee syytä todeta väärinkäsitysten välttämiseksi.

3 § Määritelmät

Lakimiesliitto katso, että selvyyden vuoksi tuomioistuinta varten laaditut muistiinpanot ja luonnokset on suljettava oikeudenkäyntiasiakirjan käsitteen ulkopuolelle siltä osin kuin ne sisältävät ei julkista, neuvottelusalaisuuden piiriin kuuluvaa tietoa. Julkiseksi tarkoitetut osat voitaneen säilyttää oikeudenkäyntiasiakirjan käsitteen piirissä.

7 § Salassa pidettävä oikeudenkäyntiasiakirja

Pykälän 4 kohdassa määrätään oikeudenkäyntiasiakirja pidettäväksi salassa siltä osin kuin se sisältää tietoja mm. mielentilatutkimuksesta, yhdyskuntapalvelun soveltuvuusselvityksestä. Lakimiesliitto katsoo, että olisi varmuuden vuoksi syytä todeta se itsestäänselvyys, että salassapito ei koske tältä osin tutkimuksen tai selvityksen lopputulosta.

10 § Salassapitoaika

Salassapidon maksimiajaksi lisäyksineen on säädetty 120 vuotta. Lakimiesliitto katsoo, että määräaika on tarpeettoman pitkä, lyhyempi määräaika tuntuisi perustellummalta.

11 § Asianosaisen oikeus tiedonsaantiin

Pykälässä todetaan asianosaisen oikeus saada tieto muunkin kuin julkisen oikeudenkäyntiasiakirjan sisällöstä, jos se on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn, lukuun ottamatta tiettyjä säännöksessä erikseen mainittuja tilanteita.

Säännöksen sanamuoto mahdollistaa tiedon saamisen rajoittamisen. Mietinnön perusteluissa on todettu, että säännöstä on käytettävä rajoittavassa mielessä erittäin varovaisesti. Lakimiesliitto toteaa, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteesta johtuu, että kaikki jutun asiakirjat on annettava tiedoksi asianosaiselle. Esimerkiksi Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisussa EIT 5.7.2005 Lomaseita Oy and others v. Finland katsottiin, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaa on rikottu, kun valittajalle ei ollut annettu tiedoksi vastapuolen hovioikeudelle jättämää aineistoa.

Lakimiesliitto katsoo, ettei tuomioistuimelle pidä antaa harkintavaltaa tiedon antamisessa, vaan pitäisi olla poikkeukseton sääntö, että kaikki asiakirjat annetaan tiedoksi asianosaisille.

Mietinnön perusteluista käy ilmi, että ehdotetulla kohdalla on tarkoitettu samassa oikeudenkäynnissä esitettyä materiaalia. Lakimiesliitto katsoo, että tämä rajaus lienee syytä todeta nimenomaisesti sen välttämiseksi, että tämän lainkohdan nojalla esitettäisiin vaatimuksia salaiseksi julistetusta tiedosta esimerkiksi saman tuomarin istumien muiden (vastaavanlaisten) juttujen osalta.

24 § Ratkaisusta tiedottaminen asianosaiselle

Pykälässä säädetään tuomioistuimelle velvollisuus huolehtia siitä, että asianosainen saa tiedon ratkaisusta ennen yleisöä. Ehdotetusta lainkohdasta ei aiheutune juurikaan ongelmia käräjäoikeudelle, jossa valitusmahdollisuuden vuoksi asianosainen saa etukäteen tiedon ratkaisuajankohdasta. Hovioikeuden kannalta ehdotuksen yksityiskohtaisissa perustelussa ehdotetut menettelytavat edellä olevan vaatimuksen toteuttamiseksi, kuten soitto puoli tuntia ennen ratkaisun antamista ja suullinen selostus tuomiosta voivat olla hankalia eivätkä vallan vailla värinkäsityksiä. Lakimiesliitto toteaa, että ongelma poistuisi, jos asianosaiselle annettaisiin aina prosessiosoitteeseen ilmoitus ratkaisun antamisesta.

30 § Muutoksenhaku

Säännöksessä on ehdotettu täytäntöönpanokieltoa sen estämiseksi, että muutoksenhaku kävisi hyödyttömäksi. Pääkäsittelyjen lykkääntymisen estämiseksi olisi hyvä, että asianosaisilla olisi velvollisuus tehdä riittävän aikaisessa vaiheessa pyyntö suljetusta käsittelystä.

OIKEUDENKÄYNNIN JULKISUUS HALLINTOTUOMIOISTUIMISSA

Lakimiesliitto vastustaa erillistä lakia hallintolainkäytön julkisuudesta. Jos säännökset olisivat yhdessä laissa, erot ja niiden tarve tulisi selvemmin esiin ja paremmin harkituksi.

Lakimiesliitto katsoo, että myös hallinto-oikeuden tulisi voida tapauskohtaisesti päättää, sisältääkö asia sellaisia yksityisyyden suojaan kuuluvia tietoja, että se tulee pitää salassa. Verovalitusten osalta yksityisyyden suoja ei aina edellytä ratkaisun ja asianosainen salaamista, jos yksityisyyden suojaa harkitaan oikeudenkäynnin julkisuuden tarpeeseen verrattuna. Jos valitus koskee esimerkiksi suurella työmaalla työskennelleen komennusmiehen päivärahaa, ei tarvetta asian salaamiselle pitäisi olla. Pikemminkin muilla työntekijöillä on tarve tietää, kohdellaanko kaikkia samoin. Samoin esimerkiksi vammaiskuljetuksen järjestämistapaa koskeva asia ei välttämättä sisällä mitään salattavaa tietoa.

Lisäksi liitto kiinnittää huomiota seuraaviin kohtiin:

3 § Oikeudenkäyntiä koskevien tietojen julkisuus

Lakimiesliitto vastustaa jyrkästi pykälän 2 momentissa säädettyä diaaritietojen salaamista. Lakimiesliiton mielestä perustetta salaamiselle ei ole. Automaattisesti asiaryhmän perusteella salaaminen poistaa julkisuudesta paljon tietoa, joka tähän mennessä on ollut julkista ilman mainittavia ongelmia. Työryhmän esittämä ongelma siitä, että julkaistava päätös voidaan yhdistää diaarin perusteella tiettyyn henkilöön, on helposti ratkaistavissa poistamalla asianosaisen tunnistetietojen lisäksi diaarinumero, päätösnumero ja tarkka päivämäärä.

Lakimiesliitto korostaa, että lainkäytön julkisen valvonnan kannalta on tärkeää, saada tieto esimerkiksi siitä, mitä asioita saatetaan vireille, koska ne ratkaistaan, kuka asian saattaa vireille ja ketä asia koskee. On ristiriitaista, että esimerkiksi verotuksen lopputulos on julkinen, mutta tieto valituksesta olisi salattava.

Myös mielenterveysasioiden kohdalla diaaritiedon salaaminen on ongelmallista. Oikeusvaltiossa tulee olla saatavissa tieto siitä, että henkilö on joutunut vapaudenriiston kohteeksi – syystä riippumatta. Lisäksi asenteet mielenterveysongelmiin ovat nykyisin kehittyneet ja kehittymässä siihen suuntaan, ettei ongelmia pidetä erityisen häpeällisinä ja salattavina.

5 § Oikeudenkäyntiasiakirjan julkisuus

Lakimiesliitto toteaa, että oikeudenkäyntiasiakirja tulisi määritellä erikseen ja käsitteen sisältö tulisi harkita uudelleen. Esitetyssä lainkohdassa diaari määritellään oikeudenkäyntiasiakirjaksi, mutta diaaritietojen julkisuudesta säädetään kuitenkin erikseen 3 ja 4 §:ssä. Diaarin sisällyttäminen oikeudenkäyntiasiakirjan määritelmään tuo vain sekavuutta julkisuuskysymykseen. Lisäksi olisi syytä harkita, mitkä valituksen kohteena olevan viranomaisen asiakirjoista kuuluvat oikeudenkäyntiasiakirjoihin. Hallinto-oikeushan saa yleensä käyttöönsä koko asiakirjavihon (esim. veroilmoituksen liitteineen) riippumatta siitä, mitä valitus koskee. Rajaamalla oikeudenkäyntiasiakirjoiksi vain valituksen kohdetta koskevat asiakirjat, olisi julkisuutta usein mahdollista laajentaa.

Muuta huomioitavaa

18 § Maksuttomuus

Lakimiesliitto ottaa lainkohdan esimerkiksi siitä, miten esitykset poikkeavat kontrolloimattomasti toisistaan. Toinen työryhmä on esittänyt vastaavaa maksuttomuussäännöstä lakiin tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

***********

LAUSUNTO OIKEUSMINISTERIÖLLE 15.9.2005

Viite Oikeusministeriön lausuntopyyntö 12.5.2005 (OM 15/41/2003) IPR-työryhmän mietinnöstä ja siihen sisältyvästä ehdotuksesta aineettomia oikeuksia koskevien asioiden käsittelystä tuomioistuimissa koskevaksi lainsäädännöksi (oikeusministeriö työryhmämietintöjä 2005:2)

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Lakimiesliiton käsityksen mukaan nykyisessä prosessuaalisessa järjestelmässä ei ole suuria epäkohtia. Lainsäädännön yksityiskohdissa ja käytännön toiminnassa olisi kehitettävää. Nykyinenkin järjestelmä toimisi hyvin, jos vain resurssit olisivat riittävät juttujen riittävän nopeaan käsittelyyn. Ehdotus tähtää juuri resurssien keskittämiseen ja käsittelyn nopeutumiseen. Ottaen huomioon oikeusministeriön nykyiset ja ehdotetut säästötoimet, patenttituomioistuimen perustaminen ei saisi vaarantaa tuomioistuinten perustoimintojen turvaamista ja räikeiden oikeusturvaa koskevien puutteiden korjaamista.

Työryhmän esittämistä muutosten toteuttamisvaihtoehdoista laajin, kattavaan keskittämiseen perustuva vaihtoehto, on ongelmallinen erityisesti perustuslaissa säädetyn yleisten tuomioistuinten ja yleisten hallintotuomioistuinten asiallisen toimivaltajaon vuoksi. Valitusmenettelyyn liittyvät oikeusturvan puutteet tulisi korjata. Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaa ja sen menettelytapoja tulisi joka tapauksessa kehittää niin, että ne täyttävät tuomioistuimelle asetettavat edellytykset.

Toimeksiannossa on korostettu asiantuntemuksen varmistamista ja oikeusturvatakeiden parantamista, mitä voidaankin pitää kannatettavana. Tuomareiden kiertoon liittyvät ongelmat tuomioistuimen sisällä saattaisivat olla vältettävissä niin, että sisäisin toimenpitein mahdollistetaan erikoistuminen ja asiantuntemuksen kehittäminen. Asiantuntijajäsenten lisäämisessä oikeuden kokoonpanoon on kuitenkin ongelmana se, mistä löydetään esteettömiä asiantuntijoita, joilla ei olisi yhteyksiä eri sidosryhmiin. Lisäksi asiantuntijajäsenten käyttämisessä ongelmaksi muodostuu myös se, että tuomioistuimen kokoonpanoon kuuluvan asiantuntijan käsitykset saattavat saada suhteettoman suuren painoarvon eikä asianosaisilla ole mahdollisuutta vastata tämän asiantuntijan esittämään tietoon.

Lakimiesliitto huomauttaa, että ehdotuksen taloudellisia ja organisatorisia vaikutuksia ei ole selvitetty riittävästi. Jos patenttituomioistuin perustetaan, on huolehdittava siitä, että siihen ja vastaavasti myös hovioikeudelle varataan riittävästi resursseja.

Mikäli keskittämiseen ryhdytään, Lakimiesliitto on laajimman, kattavaan keskittämiseen perustuvan vaihtoehdon kannalla.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

**********

LAUSUNTO OIKEUSMINISTERIÖLLE 15.9.2005

Viite Oikeusministeriön lausuntopyyntö 15.6.2005 (5/66/2004) Syyttäjälaitoksen rakenne- ja resurssityöryhmän loppumietinnöstä (Lausuntoja ja selvityksiä 2005:17)

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Työryhmä on kehittänyt laskentamallin, jonka perusteella voidaan laskea rikosasiain käsittelyn edellyttämä vuosittainen syyttäjien henkilötyövuosimäärä.

Lakimiesliitto pitää sinänsä kannatettavana, että yritetään luoda objektiiviset kriteerit, joiden perusteella resursseja jaettaisiin yksiköittäin.

Laskentamallissa käytettyjen perusteiden oikeellisuudesta ja mahdollisista muutostarpeista on aiheellista käydä keskustelua syyttäjäyhdistysten ja paikallisten syyttäjäviranomaisten kanssa.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

*************

LAUSUNTO OIKEUSMINISTERIÖLLE 24.8.2005

Viite Oikeusministeriön lausuntopyyntö 27.5.2005 (OM 5/41/2005) arviomuistiosta Avoliiton purkautumiseen liittyvät varallisuusoikeudelliset ongelmat

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Arviomuistiossa ehdotetaan harkittavaksi sääntelyä, jolla pyrittäisiin turvaamaan avopuolisoiden taloudellinen vähimmäissuoja avoliiton purkautumistilanteissa. Ehdotuksen mukaan vähimmäissuojasääntelyn tulisi koskea paitsi avopuolisoita myös näihin rinnastettavia samaa sukupuolta olevia parisuhdekumppaneita ja jopa muita yhteistaloudessa eläviä henkilöitä.

Tällä hetkellä avoparien varallisuussuhteisiin erotilanteissa ei sovelleta analogisesti avioliittolakia eikä lainsäädännössä ole avoliittoa koskevia erityissäännöksiä. Avoliitossa oleviin sovelletaan samoja yleisiä varallisuusoikeudellisia periaatteita ja säännöksiä kuin toisilleen vieraisiin henkilöihin.

Avoliittojen yleistymisen voidaan katsoa puoltavan lainsäädännön uudistamista. Osassa avoliittoperheissä on merkittävässä määrin omaisuuden yhteisomistusta, yhteistä rahankäyttöä ja työnjakoa. Säännökset suojaisivat heikompaa osapuolta ja estäisivät toista osapuolta hyötymästä toisen kustannuksella. Osittain

kysymys olisi oikeuskäytännön vahvistamien periaatteiden kirjaamisesta lakiin. Avoliitolle annetaan rajoitetusti merkitystä myös muussa lainsäädännössä.

Lakimiesliiton näkemyksen mukaan on kuitenkin myös useita seikkoja, joiden voidaan katsoa olevan uudistusta vastaan. Parisuhteen muoto on avoliitossa elävien oma valinta. Uudistus olisi omiaan hämärtämään avoliiton ja avioliiton eroa. Oikeusvaikutukset tulisi kytkeä selkeisiin tunnusmerkkeihin. Mahdollisuus sääntelyn laajuutta ja ulottuvuutta koskeviin väärinkäsityksiin lisääntyisi. Sääntelyn ulottaminen avoliittoihin saattaisi jopa olla omiaan vähentämään nuorten avoliittoja. Avopuolisoilla on jo tälläkin hetkellä mahdollisuus tehdä so-pimus parisuhteen purkautumisen varalta. Ongelmat ovat jo nyt ratkaistavissa oikeuskäytännön muovaamilla periaatteilla ja oikeuskirjallisuudessa esitetyillä suosituksilla riittävän hyvin (esimerkiksi perusteettoman edun palautus ja irtaimen yhteisomistus, jos ei ole jälkikäteen selvitettävissä kumman irtain omaisuus on). On myös kysyttävä mikä on todellinen suojan tarve - riitoja ollut tuomioistuimissa vain vähän. Sääntelyn ulottamista jopa muihin kuin parisuh-teessa eläviin voidaan pitää keinotekoisena. Lakimiesliitto toteaa, että eri maissa omaksutut ratkaisut poikkeavat huomattavasti toisistaan. Useissa maissa sääntelyä ei ole laisinkaan. Myös Pohjoismaissa on omaksuttu erilaisia ratkaisuja.

Lakimiesliitto vastustaa avoliiton sääntelyä, koska siihen ei ole riittäviä perusteita. Avoliitto perustuu omaan valintaan ja ongelmat on hoidettavissa oikeuskäytännössä muovatuilla periaatteilla. Lakimiesliitto vastustaa ehdottomasti yhteiselämän lopettamista koskevan sääntelyn ulottamista sellaiseen tilanteeseen, jossa toinen avopuoliso omistaa yksin asunnon.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja**********

LAUSUNTO OIKEUSMINISTERIÖLLE 24.8.2005

Viite Oikeusministeriön lausuntopyyntö 25.5.2005 (OM 11/41/2005) peitetoimintatyöryhmän mietinnöstä ja siihen sisältyvästä ehdotuksesta anonyymiä todistelua ja peitepoliisin oikeutta osallistua rikollisryhmän toimintaan koskevaksi lainsäädännöksi (oikeusministeriön työryhmämietintöjä 2005:5)

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Yleistä
Lakimiesliitto suhtautuu sinänsä hyväksyvästi ehdotuksen tarkoitukseen tehostaa vakavien rikosten selvittämistä. Ehdotus sisältää kuitenkin merkittäviä muutoksia nykyisin vallitseviin oikeusperiaatteisiin. Valittujen keinojen käyt-töönotto edellyttää vakavaa punnintaa niistä koko oikeusjärjestyksen uskottavuudelle aiheutuvien haittojen ja vakavien rikosten selvittämiselle saatavan lisäedun välillä. Lakimiesliitto ei myöskään ole vakuuttunut siitä, että vakavien rikosten määrän kasvu ja rikosten selvittäminen vaatisi välttämättä anonyymin todistelun käyttöönottoa.

Peitepoliisin osallistuminen rikosten tekemiseen

Poliisimiehen mahdollisuus osallistua rikosten tekemiseen rikollisryhmän jäsenenä on yleisen oikeuskäsityksen vastaista ja saattaa heikentää poliisin yleistä

uskottavuutta. Lakimiesliitto on kuitenkin jo aikaisemminkin suhtautunut pei-tepoliisitoimintaan varovaisen hyväksyvästi. Koska toiminta saattaa joissain tapauksissa edellyttää peitepoliisin mahdollisuutta osallistua rikolliseen menettelyyn, liitto ei suhtaudu tähänkään ehdotukseen kokonaan kielteisesti. Peitepoliisitoiminta tulee kuitenkin suunnitella niin, että poliisin tekemät rikokset jäävät harvinaisiksi poikkeuksiksi.

Tuomioistuimen lupa rikoksen tekemiseen

Lakimiesliitto katsoo, että syyttäjäviranomainen soveltuisi luvan myöntäjäksi tuomioistuinta paremmin. Tuomioistuimella ei todellisuudessa ole mahdollisuutta arvioida luvan edellytyksiä, jotka ovat pikemminkin poliisitaktisia kuin oikeudellis-ta punnintaa sisältäviä. Luvantarve ilmenee todennäköisesti hyvin kiireellisesti. Tältä osin tässä tarkoitetut luvat eroavat selkeästi yksilön oikeuksiin puuttuvista pakkokeinolain mukaisista televalvontaluvista ja vangitsemisasioista. Jo televal-vontaluvista voidaan nähdä tuomioistuimen soveltumattomuus todelliseen oikeusturvan valvomiseen yksiasianosaissuhteisissa asioissa: oikeusasiamiehen vuotta 2003 käsittelevän kertomuksen mukaan yhtäkään poliisin televalvonta-lupaa ei ollut hylätty. Tämänkaltaisten lupa-asioiden lisääminen tuomioistuimissa saattaa kaventaa niiden uskottavuutta oikeusturvan takaajana.

Myöskään poliisiviranomaisen toimimista luvanmyöntäjänä ei voida pitää perusteltuna. Toiminnan uskottavuus ja kontrollointi edellyttävät, että lupien myöntäjä on eri viranomainen kuin luvanhakija. Liitto huomauttaa, että lupapäätös tulee tehdä kirjallisena ja sen on oltava riittävästi perusteltu. Tämä varmistaa lupaharkinnan riittävyyttä ja mahdollistaa myös menettelyn arvioinnin jälkikäteen.

Anonyymi todistelu

Lakimiesliitto pitää anonyyminä todistelua hyvin ongelmallisena tuomioistuimen käytettävissä olevan oikeudenkäyntiaineiston oikeellisuuden kannalta. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisiä periaatteita on oikeudenkäyntiaineiston kontradiktorisuus eli asianosaisten mahdollisuus lausua oikeudenkäyntiaineistosta ja saattaa sen uskottavuus kyseenalaiseksi. Jos todis-tajan henkilöllisyys pidetään salassa, vastaajalta tosiasiassa viedään merkittävästi mahdollisuuksia todistuksen uskottavuuteen vaikuttavien seikkojen riitauttamiseen. Lakimiesliitto ei näe todistajiin kohdistuvan painostuksen lisääntyneen siinä määrin, että anonyymin todistelun salliminen olisi ainakaan toistaiseksi tarpeen.

Mikäli anonyymi todistelu sallitaan, poliisimiehen kuulemisen anonyymisti tulisi olla mahdollista vain erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa. Peitetoiminnan jatkamisen ei tulisi olla tuollainen peruste. Tämä vastaisi myös Ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöä.

Anonyymin kuulemisen menettelytapa

Ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä on katsottu, että anonyymi todistelu edellyttää vastaajan oikeussuojan kompensoimista, jollaisena on mainittu tuomarin tietoisuus todistajan henkilöllisyydestä ja todistajan luotettavuuden erityistarkkailu. Työryhmä ehdottaa kuitenkin, että todistajan kuulemisesta anonyymisti päättäisi eri kokoonpano kuin pääasiasta. Ehdotusta on perusteltu sillä, että pääasian ratkaisevalla kokoonpanolla ei tule olla muita tietoja kuin asianosaisilla. Menettely evää asian ratkaisevalta kokoonpanolta mahdollisuuden edellä kerrottuun oikeussuojan kompensointiin.

Lakimiesliitto katsookin, että pääasian ratkaisevan kokoonpanon tai sen puheenjohtajan tulee päättää todistajan anonyymistä kuulemisesta. Ratkaisijalla tulee olla kokonaiskäsitys näytöstä ja anonyymin todistelun painoarvosta siinä. Asian voi ratkaista abstraktisti ilman, että kokoonpano tietää todistajan henkilöllisyyttä. Tuolloin on mahdollista arvioida todistajan anonyymistä kuu-lemisesta aiheutuvan kontradiktorisuuden puutteen aiheuttamaa haittaa suhteessa muuhun todisteluun.

Mikäli kuulemisesta päättää muu kuin pääasian ratkaisija, tulisi pääasian ratkaisevalla kokoonpanolla olla oikeus evätä anonyymin todistelun esittäminen, mikäli se katsoo sen vaarantavan oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden. Pelkkä näytön arviointia koskeva säännös ei ole oikeusturvan takaamiseksi riittävä jäljempänä mainituista syistä.

Anonyymin todistelun näyttöarvon rajoittaminen

Ehdotuksen mukaan langettava tuomio ei saisi perustua ainoastaan tai pääasiallisesti anonyymin todisteluun. Suomen Lakimiesliitto näkee tämän säännöksen soveltuvan huonosti Suomessa noudatettuun vapaan todistelun järjestelmään: kun muun todistelun näyttöarvosta ei ole tarkemmin säädetty säännöksen merkitys jää lähinnä kuolleeksi kirjaimeksi: jos jutussa on esitetään 50 kappaletta todisteita, joiden ei yksinään katsota riittävän langettavaan tuomioon sekä anonyymi todistaja, jonka kertomus riittää kallistamaan vaa’an vastaajan vahingoksi, eikö tuomio tosiasiallisesti pääosin perustu tuohon anonyymin todisteluun? Jos taas säännös tarkoittaa, ettei anonyymi todiste saa olla ainoa, säännös on oikeusturvan takaamiseksi liian suppea.

Muuta

Suomen Lakimiesliitto katsoo, että poliisin pakkokeinojen muutoksista on säädetty niin hajanaisesti, että kokonaiskuva käytettävissä olevista pakkokeinosta on hämärtynyt. Sen vuoksi tulisi panna vireille koko pakkokeinolain uudistaminen, jolloin voitaisiin arvioida pakkokeinojen tarve kokonaisuutena ja harkita kompensoivia oikeusturvan tehostamiskeinoja.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

*****************

LAUSUNTO AKAVALLE 31.5.2005

Viite Lausuntopyyntö 27.4.2005 (Dnro 107/62/2005) AKAVAN tasa-arvosuunnitelman uudistamisesta

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntona Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Akavan tasa-arvosuunnitelman uudistamiseksi laadittu luonnos sisältää Lakimiesliiton mielestä hyviä ja kannatettavia tavoitteita ja ajatuksia. Tavoitteiden ja toimenpiteiden tulisi olla kuitenkin konkreettisempia, nyt ne ovat liian yleisellä tasolla.

Työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyen Lakimiesliitto haluaa kiinnittää huomiota osittaisen hoitovapaan käytössä esiintyviin ongelmiin. Osittaisella hoitovapaalla olevien osalta tulisi korostaa, että heidän työmääräänsä tulee vähentää vastaavasti kuin heidän työaikansakin lyhenee. Valitettavan usein tilanne on sellainen, että osittaisella hoitovapaalla olevat joutuvat tekemään saman työmäärän kuin kokoaikaisena, ainoastaan pienemmällä palkalla ja kovemmalla kiireellä. Tällainen kestämätön tilanne ei kannusta osittaisen hoitovapaan käyttämiseen.

Työn ja perheen yhteensovittamista käsittelevässä kohdassa on todettu, että AKAVA pyrkii uusien työsuhde-etuuksien kuten lastenhoito- ja kotipalveluiden kehittämiseen. Näillä eduilla voitaisiin suunnitelman mukaan sekä tukea työntekijän työssäjaksamista, että vapauttaa enemmän aikaa perheelle. Tämä tavoite onkin varmasti oikean suuntainen ja se saattaa toteutua ainakin kotipalveluiden tarjoamisella. Lastenhoitopalveluiden osalta tilanne on kuitenkin hankalampi. Kuten suunnitelmassakin on todettu, esimerkiksi sairaan lapsen hoitajana oman vanhemman on oltava ensisijainen vaihtoehto. Työnantajan tarjoama lastenhoitopalvelu saattaisi kuitenkin synnyttää työntekijälle julki lausumattoman velvoitteen työntekoon silloinkin, kun hänellä olisi oikeus olla poissa töissä sairaan lapsen hoidon takia. Tällöin järjestely on ainoastaan työnantajan tarpeita palveleva, ei työntekijän, eikä ainakaan lapsen. Tarjottavan lastenhoitopalvelun sijaan työnantajan tulisikin pyrkijä järjestämään työn tekeminen sijaisuuksilla tai muilla vastaavilla järjestelyillä siten, että työntekijät voivat käytännössäkin olla poissa töistä ja hoitaa itse sairasta lastaan. Järjestelyiden tulisi olla sellaisia, etteivät työntekijän työt poissaoloajalta vain siirry tehtäväksi töihin paluun jälkeen, aiheuttaen työpaineen lisääntymistä ja stressiä.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

*********

LAUSUNTO OIKEUSMINISTERIÖLLE 19.5.2005

Viite Oikeusministeriön kutsu 2.5.2005 (OM 5/41/2004) ryhmäkannetyöryhmän selvitystä koskevaan kuulemistilaisuuteen

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Lakimiesliitto toteaa, että ryhmäkanteen teoreettisia hyötyjä ja haittoja on eri selvityksissä esitetty kattavasti. Liitto on ottanut asiaan kantaa viimeksi vuonna 1997 antamassaan lausunnossa. Lakimiesliitto suhtautuu edelleen varauksellisesti ryhmäkanteen tarpeeseen ja katsoo, että vaihtoehtoisten ratkaisumallien kehittämistä pitäisi jatkaa. Lakimiesliitto vastaa tässä vaiheessa vain esitettyihin kysymyksiin.

Mikäli ryhmäkannelakia ryhdytään valmistelemaan, Lakimiesliitto ehdottaa, että menettelyn tarvetta ja toimivuutta kokeillaan aluksi suppealla mallilla. Liitto esittää säädettäväksi ensi vaiheessa vain viranomaisaloitteisesta ryhmäkanteesta, jota käytetään kuluttajan- ja sijoittajansuoja-asioissa. Ryhmäkanteen käyttöalaa ja vireillepano-oikeutta voidaan myöhemmin laajentaa, jos menettely osoittautuu toimivaksi ja tarpeelliseksi. Kun aloiteoikeus on vain viranomaisilla, ainakin osa ryhmäkanteen ongelmista poistuu. Kuluttajan- ja sijoittajansuoja-asioissa voidaan olettaa olevan eniten ryhmäkanteen tarvetta. Ympäristövahinkojen korvaaminen ei välttämättä sovellu ryhmäkannemenettelyyn, koska vahinko on yleensä arvioitava yksilökohtaisesti.

Jos lainvalmistelussa hyväksytään yksittäisten henkilöiden tai järjestöjen kanteet näiltä on voitava vaatia vakuus kuluista. Nimenomaan kuluriski luo tasapainon asianosaisten välille ja estää kiusantekomielessä/kiristystarkoituksessa esitettävät kanteet. Lisäksi Lakimiesliitto haluaa jo tässä vaiheessa korostaa, että väärinkäytösten välttämiseksi lainsäädännössä tulisi selkeästi kieltää asiamiehen palkkion sitominen joksikin määräosuudeksi tulevasta voitosta.

Lakimiesliitto pitää tärkeänä, että pienehköt riidat käsitellään ensisijaisesti kustannuksiltaan edullisissa lautakuntatyyppisissä elimissä. Liitto esittääkin selvitettäväksi vaihtoehtoa, jossa yhtenä ryhmäkanteen edellytyksenä olisi, että asia on ensin käsitelty lautakuntatyyppisessä elimessä, jos sellainen on olemassa ja että vastaaja on jättänyt noudattamatta kuluttajavalituslautakunnan tai vastaavan suositusta. Silloin ryhmäkanne saa oikean paikkansa oikeusjärjestyksessä eli toimii pääasiassa pelotteena velvollisuuksiaan laiminlyöviä kohtaan.

Lakimiesliitto kannattaa opt-in-vaihtoehtoa. Yksilön oikeusturvan parantamiseen sopii huonosti mahdollisuus ratkaista hänen asiansa tuomioistuimessa niin, ettei hän tiedä siitä eikä voi vaikuttaa siihen.

Lakimiesliitto kannattaa erityisesti kuluttajavalituslautakuntamenettelyn kehittämistä. Kuluttaja-asiamiehelle voidaan liiton käsityksen mukaan antaa mahdollisuus tehdä ryhmävalitus. Tässä voidaan käyttää myös opt-out-vaihtoehtoa, koska lopputulos on vain suositus.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

****************

Oikeusministeriön lausuntopyyntö 9.3.2005 (2/62/2005 OM/KPO) rikoksentorjuntaneuvoston luonnoksesta Kansallinen ohjelma väkivallan vähentämiseksi (julkaisu 2005:2)

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Ohjelman perusteena olevissa työryhmäraporteissa on kattavasti selvitetty väkivallan keskeisiä osa-alueita. Ohjelmassa ehdotetaan lukuisia suosituksia toimenpiteistä, joilla pyritään vähentämään väkivaltaisuutta ja väkivaltatapahtumia sekä lieventämään niiden seurauksia. Suositukset ovat Lakimiesliiton käsityksen mukaan suurimmaksi osaksi kannatettavia, joskin osa on käytännössä vaikeasti toteutettavia.

Kuten ohjelmassa on todettu, pysyvään tulokseen tarvitaan kulttuurimuutos. Erityisen tärkeää on asennekasvatus. Väkivaltaan puuttumisen ja väkivallasta puhumisen kynnystä on madallettava ja väkivallan vähättelystä on päästävä eroon. Lievän väkivallan vähättely vaikuttaa asenteisiin myös vakavampien tekojen kohdalla. Lakimiesliiton käsityksen mukaan esimerkiksi poliisille ilmoitetut tappouhkaukset on aina otettava vakavasti. Vaikka alkoholi liittyy useimpiin väkivaltatilanteisiin, alkoholi ei tee väkivaltaa hyväksyttäväksi. Myös runsasta alkoholin käyttöä vähätteleviin asenteisiin tulisi pyrkiä vaikuttamaan.

Rikosoikeudellisen järjestelmän mahdollisuudet vähentää väkivaltaa ovat rajalliset, niin kuin ohjelmassa todetaankin. Tekoihin puuttumiskynnys ja rangaistusten taso osoittavat kuitenkin yhteiskunnan asenteita ja vaikuttavat siten myös yleiseen asenneilmastoon. Lakimiesliitto kannattaa ohjelmassa naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi kohdassa 13.2. esitettyjä suosituksia väkivallan vähättelyn ehkäisemiseksi. Viranomaisten toimintaa ja asenteita väkivaltaan on muutenkin syytä seurata ja tarvittaessa antaa ohjeita tai muuttaa säädöksiä. Lakimiesliitto korostaa myös tarvetta tutkia ja seurata väkivaltarikosten rangaistuskäytäntöä suhteessa muiden rikosten rangaistuskäytäntöön.

Työryhmä on ehdottanut, että lähestymiskiellon valvontaan pitäisi käyttää teknologian suomia mahdollisuuksia. Lakimiesliitto kiinnittää huomiota siihen, että elektroniseen valvontaan liittyy sekä periaatteellisia että resurssiongelmia. Tapaukset, joissa lähestymiskielto määrätään, ovat hyvin erilaisia. Lähestymiskiellon määrääminen ei edellytä täyttä näyttöä. On tarkkaan harkittava, saadaanko elektronisesta valvonnasta käytännössä sellaista hyötyä, että se oikeuttaa kajoamaan valvottavan perusoikeuksiin.

Etenkin naisiin kohdistuvan työväkivallan määrä on selvitysten mukaan lisääntynyt jyrkästi. Lakimiesliiton käsityksen mukaan työväkivallan torjuntaan tulisikin kiinnittää erityistä huomiota. Tämä on myös alue, jolla väkivaltatilanteita voidaan ehkäistä, niin kuin taustatyöryhmän raportissa selostetuista turvallisuusohjelmista ilmenee. Liitto kannattaa ehdotettua Kauris-menetelmän kehittämistä sekä sen selvittämistä, voidaanko työnantajalle antaa asianomistaja-asema työväkivaltarikoksissa. Lakimiesliitto pitää perusteluna myös sen selvittämistä, voitaisiinko myös muita asiakaspalvelijoita kuin virkamiehiä joissakin tilanteissa suojata väkivallalta erityisin rangaistuksen kvalifiointiperustein. Esitettyyn yhteisölähestymiskieltoon Lakimiesliitto sen sijaan suhtautuu varauksin. Lähestymiskielto on luonnollisen henkilön suojaamiseen soveltuva menettely, Lakimiesliitto ei pidä tarpeellisena eikä tarkoituksenmukaisena yhteisöjen suojaamista vastaavalla menettelyllä.

Pitkällä aikavälillä tapahtuvan kulttuurimuutoksen aikaansaamiseksi on kohdistettava toimenpiteitä lapsiin ja nuorisoon. Lakimiesliitto korostaa, että koulujen ja päivähoidon lisäksi on erityisesti panostettava myös lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen ja psykiatrisiin palveluihin sekä lastensuojeluun. Liitto kannattaa myös ohjelmassa esitettyä varhaisen puuttumisen toimintakäytäntöjen sekä poliisin ja sosiaalitoimen yhteistyön kehittämistä. Nuorten rikosseuraamusjärjestelmää tulee edelleen kehittää.

Ohjelmaluonnoksessa suositetaan, että 4–6-vuotiaiden lasten vanhempien mahdollisuutta taloudellisesti tuettuun lyhennettyyn työpäivään tulee edistää. Lakimiesliitto pitää suositusta kannatettavana. Lakimiesliitto haluaa samalla korostaa, että osittaisella hoitovapaalla olevien työmäärää tulee vähentää vastaavasti kuin heidän työaikansakin lyhenee. Valitettavan usein tilanne on sellainen, että osittaisella hoitovapaalla olevat joutuvat tekemään vastaavan työmäärän kuin kokoaikaisena, ainoastaan pienemmällä palkalla ja kovemmalla kiireellä. Tällainen kestämätön tilanne ei kannusta osittaisen hoitovapaan käyttämiseen.

Lakimiesliitto kannattaa ohjelmassa ehdotettujen väkivallan katkaisuohjelmien kehittämistä myös nuorille sekä muillekin kuin parisuhteessa väkivaltaan syyllistyneille. Liitto epäilee kuitenkin muuhun kuin vapaaehtoisuuteen perustuvan ohjelman hyötyä. Nuorison seuraamusjärjestelmässä pakollista väkivallan katkaisuohjelmaa voitaisiin kuitenkin kokeilla.

Lakimiesliitto korostaa lisäksi mielenterveyspalvelujen sekä vapautuviin vankeihin kohdistuvien tukitoimien tärkeyttä väkivaltarikosten ehkäisyssä.

Ohjelmaluonnoksessa on useammassakin eri yhteydessä nostettu esille viranomaisten välisen yhteistyön tarve. Myös Lakimiesliitto pitää viranomaisyhteistyön sekä viranomaisten välisen tiedonkulun kehittämistä välttämättömänä.

Tärkeää on tunnustaa se tosiasia, että toimet väkivallan vähentämiseksi edellyttävät taloudellista panostusta. Ohjelmaluonnoksessa on arvioitu, että väkivallasta aiheutuu vähintään 0,85 miljardin euron kustannukset vuodessa. On selvää, että ehdotetut toimenpiteet muun muassa nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi, nuorisopsykiatrian palveluiden kehittämiseksi, väkivallan uhreiksi joutuneille naisille järjestettäväksi neuvonnaksi ja tukipalveluiksi sekä esitetty laaja tutkimusohjelma aiheuttavat kustannuksia. Se ei kuitenkaan saa estää toimenpiteiden toteuttamista. Väkivallan vähentämisellä aikaansaadaan huomattavia yhteiskunnallisia säästöjä.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

*********

LAUSUNTO OIKEUSMINISTERIÖLLE 4.5.2005

Viite Oikeusministeriön lausuntopyyntö 2.3.2005 (5/66/2004) syyttäjälaitoksen rakenne- ja resurssityöryhmän välimietinnöstä (lausuntoja ja selvityksiä 2005:2)

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Työryhmän tehtävänä on ollut selvittää valtakunnansyyttäjäviraston ja paikallisten syyttäjäyksiköiden toimintaan tarvittavien resurssien määrää sekä tehdä syyttäjäntoiminnan tehostamiseksi tarvittavia lainsäädännöllisiä ja rakenteellisia muutosehdotuksia. Kysymyksessä oleva välimietintö koskee organisaatiorakennetta ja muilta osin selvitys valmistuu myöhemmin. Valtakunnansyyttäjänvirasto ei varsinaisesti, eräitä vähäisiä säädöstarkistusehdotuksia lukuun ottamatta, ole ollut työryhmän tarkastelun tai uudistusehdotusten kohteena.

Välimietinnön olennaisena sisältönä ovat esitykset syyttäjäyksiköiden koon suurentamiseksi. Perusteeksi on esitetty suurten yksiköiden etuja. Kun syyttäjälaitoksessa on nykyisinkin suuria yksiköitä, olisi ollut aiheellista vertailla näiden yksiköiden toiminnan tehokkuutta pienten yksiköiden tehokkuuteen. Välimietinnössä käsitelty Valtiontalouden tarkastusviraston raportti ei ainakaan merkittävästi tue käsityksiä suurten yksiköiden ehdottomasta edullisuudesta, kun viraston suorittama analyysi "vain on antanut viitteitä" siitä, että vasta riittävän suuri eli yli 20 syyttäjän yksikö olisi muita tehokkaampi tunnusluvuilla mitattuna. Työryhmä on todennut antavansa loppumietinnössään arvion hallintotyön vähenemisen aiheuttamasta työnsäästöstä ja sen muista vaikutuksista. Lakimiesliitto kantaa huolta valtionhallinnon eri viranomaisten yksikkökokojen jatkuvan kasvutrendin vaikutuksesta palvelujen saatavuuteen erityisesti syrjäseuduilla, joskin syyttäjäpalveluiden osalta tämä tarve on muita palveluja pienempi. Lakimiesliitto korostaa, että yksikkökoon suurentaminen ei voi olla itseisarvo, eikä suurentamista tule toteuttaa, ellei ole osoitettavista siitä koituvia selviä hyötyjä.

Lakimiesliitto, työryhmän tavoin, pitää tarkoituksenmukaisena syyttäjänorganisaation säilyttämistä nykyiseen tapaan kaksiportaisena. Työryhmän organisaatioehdotukset ovat omiaan tukemaan tätä pyrkimystä. Lakimiesliitto myös pitää tarkoituksenmukaisena luopumista nykyisenkaltaisesta yhteistoiminta-aluejärjestelmästä ja sen korvaamista varsinaisiin päällikkövirastoihin perustuvalla organisaatiolla. Työryhmä on asianmukaisesti esittänyt nykyisestä järjestelmästä aiheutuvat ongelmat.

Itse organisaatioon Lakimiesliitto ei ota kantaa varsinkaan, kun osa perustellulle kannanotolle tarpeellisesta selvitystyöstä on vielä kesken. Kuitenkin Lakimiesliitto korostaa sitä, että organisaatioratkaisuista riippumatta syyttäjällä tulisi olla toimipisteet samoilla paikkakunnilla, kuin esitutkintaa suorittavalla poliisilla. Olisi myös harkittava, tulisiko syyttäjäyksikköjen pitkällä tähtäyksellä vastata käräjäoikeuksien piirirajoja. Työryhmä onkin eri yhteyksissä esittänyt tämän mukaisia kannanottoja ja sen organisaatiorakennetta koskevat ehdotukset ovat tämän mukaisia.

Vielä Lakimiesliitto korostaa sitä, että uuden organisaation tulisi edistää syyttäjien palkkauksen jälkeenjääneisyyden korjaamista eikä missään tapauksessa syventää kuilua muihin vastaavan tason lainkäytössä ja hallinnossa toimiviin lakimiehiin. Siten esimerkiksi kaikissa niissä yksiköissä, joissa nykyinen johtavan syyttäjän virkanimike muuttuisi joksikin muuksi, tulisi olla ainakin yksi syyttäjä, jonka palkkauksen tasoluokitus vastaisi nykyistä johtavan syyttäjän tasoa. Lakimiesliitto viittaa myös järjestöjen ja oikeusministeriön kesken tehtyyn sopimukseen syyttäjien asemasta ja palkkauksen kehittämisestä organisaatiota uudistettaessa. Toimenpiteisiin palkkauksen räikeimpien jälkeenjääneisyyksien korjaamiseksi olisi ryhdyttävä kiireellisesti.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

*********

LAUSUNTO AKAVALLE 28.4.2005

Viite Lausuntopyyntö 29.3.2005 (Dnro 72/62/2005) ehdotuksesta luottotietolainsäädännöksi
Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntona Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Ehdotetussa uudessa luottotietolaissa säädettäisiin luottotietorekisteristä sekä niihin talletettavista tiedoista ja tietojen säilytysajoista. Luottotietolaki sisältäisi säännökset kuluttajia, yritystoiminnan vastuuhenkilöitä ja yrityksiä koskevien luottotietojen käsittelystä. Laki olisi kattava ja se painottuisi ennalta ehkäisevien keinojen käyttöön. Lähestymistapa on perusteltu ottaen huomioon kuluttajien ja pienyrittäjien ja niiden vastuuhenkilöiden heikompi asema verrattuna luottotietotoimintaa ja luototusta harjoittaviin yrityksiin.

Ehdotetun lain tarkoituksena on varmistaa luotettavien luottotietojen saatavuus, turvata yksityisyyden suoja sekä luonnollisten henkilöiden ja yritysten oikeus tulla arvioiduksi oikeiden, asianmukaisten ja relevanttien tietojen perusteella sekä edistää hyvää luottotietotapaa. Luottotietolainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä on tarkoitus myös parantaa konkurssin tehneiden ja muiden maksuhäiriöhäiriömerkinnöistä kärsivien yrittäjien edellytyksiä uuden yritystoiminnan aloittamiseen.

Lakimiesliitto pitää ehdotusta ja sen tavoitteita yleisesti ottaen kannatettavina.

Työryhmän saamien tietojen mukaan luottotietoja on käytetty työelämässä niiden alkuperäistä tarkoitusta laajemmin yleisenä luotettavuuden osoittajana. Yksityisyyden suojan kannalta on edellytettävä, että laissa määritellään käyttötarkoitukset, joihin luottotietoja saadaan käyttää. Työryhmän ehdotus henkilöluottotietojen käyttötarkoitusten täsmentämisestä laissa on perusteltu. Lakimiesliitto painottaa, että laissa mainittuja tilanteita ei saa tulkita laajentavasti. Vaikka ehdotuksessa on otettu huomioon yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain säännökset, Lakimiesliitto epäilee, mitä todellista merkitystä luottotietojen luovutusedellytyksiä harkittaessa on sillä, että yhtenä arviointikriteerinä on työntekijän kyky vastata toimenpiteidensä taloudellisista vaikutuksista. Yksityiselämää koskevat tiedot eivät saa ulottua pidemmälle kuin yhteiskunnassa hyväksytty etu vaatii. Täyttyykö tämä edellytys kaikissa ehdotetuissa tilanteissa? Tosiasiassa työelämässä on hyvin monilla mahdollisuudet väärinkäytöksiin, joten ehdotus saattaa johtaa liian laajaan tietojen käyttöön.

Luottorekisteritietojen laatua on ehdotettu parannettavaksi muun muassa porrastamalla maksuhäiriöiden säilyttämisajat sen mukaan, tuleeko luonnollisella henkilöllä tai yrityksellä uusia maksuhäiriöitä ja onko luonnollinen henkilö maksanut merkinnän aiheuttaneen saatavan. Nykyisin viranomaisen toteamat maksuhäiriömerkinnät on poistettava luottotietorekisteristä 4 vuoden kuluttua siitä, kun ne on todettu, ja konkurssitiedot on poistettava viiden vuoden kuluttua konkurssihakemuksen jättämisestä. Säilyttämisajan porrastaminen riippumaan velallisen omista toimista on omiaan kannustamaan velallista velkojensa hoitamiseen. Tällä keinolla on Lakimiesliiton näkemyksen mukaan riittävästi otettu huomioon myös luotonantajan intressit. Lisäksi säilyttämisaikojen lyhentämistä puoltaa se, että tietoja käytetään rahoituslaitosten ulkopuolellakin.

Ehdotuksen mukaan luonnollisen henkilön rekisteritietojen säilyttämisajat olisivat pääpiirteissään seuraavat: Konkurssia koskevat tiedot olisi poistettava 5 vuoden kuluttua hakemuksen tekemisestä. Tiedot olisi kuitenkin poistettava kuukauden kuluessa siitä, kun konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteristä on poistettu tieto siitä, että konkurssihakemus on hylätty tai jätetty tutkimatta. Konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteristä tieto poistetaan 3 kuukauden kuluttua päätöksen tekemisestä. Jos konkurssi on jäänyt sillensä tai peruuntunut, konkurssia koskeva tieto on poistettava 2 vuoden kuluttua siitä, kun vastaavat tiedot on poistettu konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteristä. Velkajärjestelytiedot olisi myös poistettava kuukauden kuluessa siitä, kun vastaavat tiedot on poistettu asianomaisen viranomaisen rekisteristä. Muut viranomaisen toteamat maksuhäiriömerkinnät olisi ehdotuksen mukaan poistettava 3 vuoden kuluessa tietojen tallentamisesta. Siinä tapauksessa, että velallinen maksaisi tällaisen merkinnän aiheuttaneen saatavan, tieto poistettaisiin 2 vuoden kuluttua merkinnän tekemisestä. Jos taas uusi maksuhäiriömerkintä on tehty ennen kuin määräaika merkinnän poistamiselle on kulunut, maksuhäiriötä koskeva merkintä saadaan säilyttää 4 vuotta.

Luottotietojen laadun varmistamiseksi luottotietorekisteriin voitaisiin vastaisuudessa merkitä tiedot maksuhäiriön taustatekijöistä tai saatavan suorittamisesta. Näillä seikoilla on merkitystä henkilön takaisinmaksukyvyn ja -halun arvioinnissa. Siinä tapauksessa, että rekisteröidyllä on ollut oikeus pidättäytyä maksusta tai merkintä on muusta syystä harhaanjohtava, maksuhäiriömerkintä olisi poistettava rekisteröidyn luotettavan selvityksen perusteella.

Luottotietojen yleisen luotettavuuden sekä saatavuuden kannalta on tärkeää, että sääntely laajennetaan yrityksiin ja niiden vastuuhenkilöihin. Yrityksen oikeus tarkistaa ja saada korjatuksi itseään koskeva virheellinen tieto turvaa osaltaan yrityksen mahdollisuuksia elinkeinon harjoittamiseen.

Yrityksen kannalta on keskeistä se, missä tilanteissa yrityksen vastuuhenkilöiden luottotietoja voidaan käyttää yrityksen luottoluokitusta laadittaessa. Joissakin luokituksissa vastuuhenkilöiden ja yritysyhteyksien painoarvo on suhteellisen korkea riippumatta siitä, miten tämä arvioitava yritys on hoitanut sitoumuksensa. Tämän on katsottu vaikeuttaneen yrityskokemuksen hyödyntämistä. Edellä mainittujen seikkojen perusteella Lakimiesliitto hyväksyy ehdotuksen siitä, että yrityksen vastuuhenkilön henkilöluottotietoja on sallittu käyttää yrityksen luottokelpoisuuden arvioinnissa vain tietyissä tilanteissa, joissa vastuuhenkilöiden tiedoilla katsotaan olevan erityistä merkitystä luotonantajan kannalta. Tietojen käyttö olisi rajattava tilanteisiin, jossa kysymys on toimintaansa aloittavasta yrityksestä tai yrityksistä, joissa määräämisvalta on siirtynyt tai enemmistö vastuuhenkilöistä on vaihtunut, tai kun on kysymys pienyrityksestä.

Yritysluottotietojen säilyttämisestä ei ole säädetty laissa. Suomen Asiakastieto Oy, jonka yritystietokanta on Suomen suurin yksityinen rekisteri, säilyttää käytännössä yrityksen konkurssia koskevaa tietoa 3 vuotta, jos hakemus hylätään. Jos hakemus jää sillensä, peruutetaan tai raukeaa saneerausmenettelyn aloittamiseen, tietoa säilytetään 5 vuotta. Jos hakemus raukeaa varojen puutteessa tai päättyy konkurssituomioon, tietoa säilytetään 8 vuotta.

Yritysten konkurssia koskeneiden tietojen säilyttämisaika 3 - 8 vuotta on pitkä. Elinkeinonharjoittamista koskevan oikeuden kannalta ei ole tyydyttävää, että elinkeinonharjoittamisen mahdollisuuksiin olennaisesti vaikuttavasta seikasta ei ole säädetty laissa.

Luottotietojen ja konkurssitietojen on eräissä tapauksissa katsottu vaikeuttavan uuden yrityksen uudelleen aloittamista konkurssin jälkeen rahoitusmahdollisuuksien puuttumisen tai kohonneiden luottokustannusten vuoksi, vaikka konkurssiin ei olisi sisältänyt väärinkäytöksiä. Maksuhäiriöiden säilyttämisaikojen lyhentämisellä voidaan vaikuttaa siihen, että yritystoiminnassa voidaan käyttää sellaistenkin henkilöiden osaamista, jotka ovat aikaisemmin toimineet maksuvaikeuksiin ajautuneissa yrityksissä.

Uudessa laissa säilyttämisaikoja ehdotetaan lyhennettäväksi tietyiltä osin nykyisin käytetyistä, jotka ovat pitkät etenkin konkurssituomioon päättyneessä konkurssissa ja varojen puutteen vuoksi rauenneessa konkurssissa. Luotonantajan näkökulmasta mahdollisimman pitkäaikaiset ja laajat tiedot ovat luonnollisesti hyödyllisiä luottoriskin arvioinnissa ja toimivien luottomarkkinoiden turvaamiseksi. Voidaan myös kysyä, onko tarvetta säilyttämisaikojen lyhentämiseen, kun yrityksillä annetaan oikeus tarkistaa ja oikaista tietoja sekä lisätä taustatietoja maksuhäiriöstä. Tällöin kyse on oikeasta tiedosta, jonka ei pitäisi haitata luototusta.

On kuitenkin tärkeää, että luottotietotoiminnassa ei käytetä sellaisia menetelmiä, jotka kohtuuttomasti vaikeuttavat elinkelpoista yritystoimintaa tai jotka vaikeuttavat sen aloittamista. Tilastollisiin menetelmiin perustuva luottotietotoiminta merkitsee sitä, että yritys voi joutua maksaman pitkäänkin kohonneita luottokustannuksia yksittäisen tilapäisen maksuvaikeuden takia. Säilyttämisaikojen porrastaminen maksuhäiriötyypin mukaisesti on perusteltua, koska olennaista on, että merkinnät antavat oikean kuvan maksukyvystä tai -halusta. Poistamisajan porrastaminen riippumaan siitä, onko tullut uusia merkintöjä vai ei, on omiaan tukemaan maksumoraalia ja se mahdollistaa tietojen poistamisen, kun kyse on vain tilapäisestä maksuhäiriöstä. Lakimiesliiton näkemyksenä on, että säilyttämisajan jatkaminen turvaa velkojan asemaa riittävästi.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

********

LAUSUNTO OIKEUSMINISTERIÖLLE 21.4.2005

Viite Oikeusministeriön lausuntopyyntö 14.3.2005 (OM 22/41/2004) ehdotuksesta eräiden rikosten poikkeuksellista vanhentumista, toisen henkilötodistuksen
väärinkäyttöä ja lapsikaappausta koskeviksi säännöiksi

Asia Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Yleistä

Ehdotus sisältää lukuisan joukon pienehköjä lainsäädäntötäsmennyksiä, joiden osalta Suomen Lakimiesliitto ry:llä ei ole huomautettavaa. Sen sijaan Lakimiesliitto haluaa kiinnittää huomiota eräisiin ongelmiin ehdotetussa lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten vanhentumisessa. Lisäksi Lakimiesliitto kyseenalaistaa toisen henkilötodistuksen väärinkäyttöä koskevan kriminalisoinnin tarpeen.

Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivaltaan kuuluvien rikosten vanhentuminen

Suomen Lakimiesliitto ry kannattaa ehdotettua Suomen vanhentumissäännösten sopeuttamista Kansainvälisen rikostuomioistuimen noudattamaan vanhentumisjärjestelmään sen toimivaltaan kuuluvissa vakavissa sota- ja ihmisoikeusrikoksissa.

Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten vanhentuminen

Suomen lakimiesliitto ry ei sinänsä vastusta ajatusta, että tuollaisten rikosten vanhentumisaikaa pidennetään ja se kytketään asianomistajan täysi-ikäiseksi tulemiseen.

Ehdotetussa muodossaan - vanhentumisajat aletaan laskea asianomistajan täysi-ikäiseksi tulemista - ehdotus kuitenkin johtaa toiseen, ehdotuksessakin esiintuotuun ongelmaan: vanhentumisajat saattavat pidentyä niin että tuomioistuinkäsittelyyn tulee hyvin vanhoja, jopa kolmekymmentä vuotta vanhoja rikoksia. Tästä syntyy kaksi ongelmaa: liian pitkän ajan kuluminen vaikeuttaa asian selvittämistä ja on omiaan johtamaan vääriin ratkaisuihin - on huomattava, että tuollaisten juttujen näyttö usein perustuu pelkästään asianosaisten kertomuksiin ja niiden luotettavuuden arviointiin. Ajan kuluminen väistämättä heikentää kertomusten luotettavuutta. Jos tuomioistuimet sen vuoksi ovat pakotettuja hylkäämään syytteitä, se heikentää kriminalisoinnin uskottavuutta suuren yleisen ja asianomistajan silmissä.

Edellä olevan perusteella Lakimiesliitto pitäisi parempana järjestelmää, jossa vanhentumisaika alkaisi nykyisen tapaan teosta, mutta mikäli syyteoikeus rikoslain 8 luvun mukaan vanhenisi ennen asianomistajan täysi-ikäiseksi tulemista tai heti täysi-ikäiseksi tulemisen jälkeen, vanhentumisaika kytkettäisiin kohtuulliseksi katsottuun aikaan (esimerkiksi 5 vuotta) asianomistajan täysi-ikäiseksi tulemista. Tuo kohtuullinen aika voitaisiin myös porrastaa erilaiseksi (esimerkiksi 2 - 5 vuotta) rikoksen vakavuusastetta osoittavan enimmäisrangaistuksen mukaan.

Lapsiin kohdistuvien pahoinpitelyrikosten vanhentuminen

Ehdotuksessa mainituilla perusteilla ei ole perusteita ulottaa ehdotettua muutosta koskemaan myös lapsiin kohdistuvia pahoinpitelyrikoksia. Törkeän pahoinpitelyn täyttävät teot tulevat jo nykyisin terveydenhoitoviranomaisten toimesta poliisin tietoon. Ehdotettu järjestelmää toisi järjestelmän piiriin lähinnä lieviä ja tavallisia pahoinpitelyasioita, joista ei olisi muuta näyttöä kuin asianosaisten kertomukset.

Lapsikaappauksen asteikko

Lapsikaappausrikoksen asteikon nostaminen ehdotetulla tavalla on perusteltua.

Toisen henkilötodistuksen väärinkäyttö

Ehdotuksen perusteluista on pääteltävissä, että ehdotusta on ollut voimakkaasti ajamassa hotelli- ja ravintola-alan ammattiliitto perusteenaan ratkaista anniskelusäännösten joskus suuritöinen ja epäkiitollinen valvontatyö siirtämällä vastuu kriminalisoinnin avulla suojeluobjektina oleville nuorille itselleen. Ehdotusta laadittaessa ei ole riittävästi huomioitu rikosoikeuden ultima ratio -luonnetta eikä pohdittu, onko kriminalisointi siihen liittyvine henkilöön käyvine kiinniotto-oikeuksineen tarpeeseen nähden oikeansuhtainen. Liialliset kriminalisoinnit heikentävät koko rikosoikeudellisen järjestelmän uskottavuutta. Ei ole myöskään riittävästi tiedostettu minkä vaikutuksen herkässä kasvuiässä olevaan nuoren sosiaalistumiseen saattaa synnyttää henkilöön käyvä kiinniotto ja rangaistuksen myötä tapahtuva leimaaminen rikolliseksi. Suomen Lakimiesliitto ry:n mielestä riittävä reaktio alaikäisen yritykseen ostaa alkoholia tai tupakkaa taikka pyrkiä ravintolaan käyttäen toisen henkilötodistusta on nykyiseen tapaan nuoren poistaminen myyntipisteestä kehoituksin palata asiaan uudelleen täysi-ikäisenä.

Jos oikeusministeriössä katsotaan kriminalisoinnin olevan yhteiskuntajärjestyksen toimivuudelle aivan välttämätön, seuraamukseksi rikesakko olisi riittävä ja kiinniotto-oikeuden tarve tulisi vielä harkita uudelleen.

Toisaalta Lakimiesliitto kuitenkin katsoo, että jos ehdotettuun kriminalisointiin mennään, tulisi olla rohkeutta ulottaa kriminalisointi myös henkilötodistuksen tahallaan luovuttaneeseen oikeaan haltijaan, jonka syyllisyys täysi-ikäisenä on säännönmukaisesti alaikäistä käyttäjää suurempi. Tietoisuus tuollaisesta kriminalisoinnista olisi omiaan ennalta estämään tuollaisen väärinkäytön.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

************

LAUSUNTO OIKEUSMINISTERIÖLLE 31.3.2005

Viite Oikeusministeriön lausuntopyyntö 14.2.2005 (OM 14/41/2004) maksukyvyttömyystyöryhmän mietinnöstä Maksukyvyttömyysjärjestelmien kehittämistarpeiden arvioiminen (2004:20)

Asia Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Työryhmän tehtävänä on ollut arvioida, onko syytä helpottaa velkavastuusta vapautumista ja millä tavoin maksukyvyttömyysjärjestelmiä siinä tapauksessa olisi tarkoituksenmukaisinta kehittää. Työryhmän tehtävänä oli myös arvioida oman asunnon käyttöä vakuutena ja mahdollisuutta suojata asuntoa maksukyvyttömyystilanteessa. Kehittämistarpeita oli tarkasteltava erityisesti yritysten ja yrittäjien toimintaedellytysten kannalta.

Lakimiesliitto pitää tärkeänä pyrkimystä välttää elinkelpoisten yritysten tarpeettomat konkurssit. Lakimiesliitto haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin. Monien toisiaan muistuttavien mallien luominen ei ole omiaan parantamaan maksukyvyttömyysjärjestelmän selkeyttä. Uusien järjestelmien luominen ei saa olla itseisarvo, jos asetettuihin tavoitteisiin on usein mahdollista päästä kehittämällä voimassa olevia keinoja. Tällä hetkellä on vireillä useita eri hankkeita velallisen aseman parantamiseksi, joten toivottavaa on, että nämä hankkeet kyetään riittävästi synkronisoimaan keskenään.

Lakimiesliitto kannattaa työryhmän johtopäätöksiä ja ehdotuksia.

Yksityishenkilön maksukyvyttömyysmenettelyinä on tarpeen säilyttää konkurssi ja velkajärjestely niin, että velkajärjestely on edelleenkin ensisijainen menettely. Velkajärjestelyn ensisijaisuudella turvataan se, että konkurssiin haetulla yksityishenkilöllä on mahdollisuus säilyttää omistusasuntonsa samoin edellytyksin kuin muillakin ylivelkaantuneilla yksityishenkilöillä.

Työryhmän enemmistön mietinnöstä ilmenevin perustein Suomeen ei tule luoda järjestelmää, jossa velallinen voisi vapautua velkavastuustaan luovuttamalla omaisuutensa velkojensa suoritukseksi ilman, että hän lainkaan vastaisi veloistaan tulevilla tuloillaan. Järjestelmää vastaan puhuvat seikat ovat painavampia kuin vähemmistön sen puolesta esittämät seikat. Tämä olisi myös kansainvälisesti poikkeuksellista.
Omistusasunnon siirtämistä ns. suojaosuuden piiriin ei tule toteuttaa eikä rajoittaa asunnon panttaamista velkojen vakuudeksi. Oman asunnon suoja velkajärjestelyssä on riittävä ja se on osoittautunut toimivaksi. Tarvittaessa velkajärjestelyn asunnonsuojajärjestelmää voidaan edelleen kehittää velallista suosivampaan suuntaan, esimerkiksi tavallisten velkojen vähimmäiskertymää koskevia säännöksiä muuttamalla.
Lakimiesliitto kannattaa työryhmän ehdotusta, että velallisen velvollisuutta maksaa velkojaan velkajärjestelyssä maksuohjelman aikana lisääntyneistä tuloistaan lievennettäisiin niin, että velalliselle itselleen jäisi tuloista puolet nykyisen yhden kolmasosan sijasta. Lievennys olisi omiaan vaikuttamaan kannustavasti velallisen halukkuuteen hankkia lisätuloja eikä merkitsisi radikaalia muutosta maksukyvyttömyyslainsäädännössä omaksuttuihin perusperiaatteisiin. Lisäksi voidaan olettaa sen alentavan osaltaan kynnystä ryhtyä yrittäjäksi.
Yrittäjien ja yrittäjäksi ryhtymistä harkitsevien tietoa yritystoiminnassa velkaantuneiden asemasta ja velkaongelmien ratkaisukeinoista on lisättävä. Useiden eri uudistusten johdosta yleinen käsitys elinikäisestä velkavankeudesta ei pidä paikkaansa, ainakaan rehellisten velallisten osalta. Erityisesti pk-yrityksissä ei tiedetä riittävästi saneerauksen mahdollisuudesta. Yrityssaneerausmenettely tulisi myös kehittää paremmin pk-yrityksiin soveltuvaksi: tällä hetkellä se soveltuu korkeista kustannuksista johtuen parhaiten suuryritysten saneerauksiin. Tiedotuksessa olisi korostettava sitä, että velkaongelmiin tulisi sekä velkojien että yrittäjien reagoida riittävän ajoissa, jotta elinkelpoiset yritykset ja liikeideat olisi mahdollista vielä pelastaa.
Yrittäjien haastattelututkimuksessa kaipaama jonkinlainen sosiaaliturvavakuutus yritystoiminnan epäonnistuttua voisi olla selvittämisen arvoinen vaihtoehto.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

***************

LAUSUNTO OIKEUSMINISTERIÖLLE 16.3.2005

Viite: Oikeusministeriön lausuntopyyntö 7.2.2005 (23/41/2004) selvitysmiehen mietinnöstä Hovioikeuden seulontamenettelyn tarkistaminen ja siihen sisältyvästä ehdotuksesta laiksi seulontamenettelyä hovioikeudessa koskevien oikeudenkäymiskaaren säännösten muuttamiseksi (2005:1)

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Mietinnössä ehdotetaan hovioikeuden seulontamenettelyn muuttamista niin, että esittelystä ratkaistavien valitusasioiden tavoin myös hovioikeuden pääkäsittelystä ratkaistavat asiat kuuluisivat seulontamenettelyn piiriin. Näin lain esitöistä ilmenevä lainsäätäjän tarkoitus sisällyttää myös pääkäsittelyasiat seulontamenettelyn piiriin tuodaan asianmukaisesti säädöstasolle.

Suomen Lakimiesliitto ry kannattaa sinänsä ehdotusta ja hyväksyy mietinnöstä ilmenevän periaatteen, että hovioikeuden velvollisuus toimittaa pääkäsittely oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 tai 15 §:n mukaisesti ei ole voimassa seulontamenettelyssä, vaan vasta jatkettaessa valituksen tutkimista sen jälkeen.

Selvitysmies on ehdottanut oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaa muutettavaksi seuraavasti:

Hovioikeus päättää ensin, otetaanko valitus enempään tutkimiseen (seulontamenettelyyn). Valituksen tutkimista ei jatketa, jos hovioikeus yksimielisesti toteaa olevan selvää, että:
1) käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuuteen voidaan pääkäsittelyä toimittamatta luottaa;

2) käräjäoikeuden ratkaisu tai siellä noudatettu menettely ei muutoin ole virheellinen; eikä
---
Lakimiesliiton käsityksen mukaan ehdotettu oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n sanamuoto ei ole kuitenkaan riittävän yksiselitteinen. Säännöksen soveltamisessa saattaa syntyä edelleen tulkintaongelmia. Niin ikään voimassa oleva oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 a §:n 4 momentti ei ole riittävä osoittamaan sitä, ettei pääkäsittelyn toimittamista koskevia säännöksiä ole sovellettava seulontamenettelyssä. Tästä syystä lain sanamuodosta tulisi nimenomaisesti ilmetä, että seulontamenettelyssä ei sovelleta oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 ja 15 §:n säännöksiä.

Lakimiesliitto pitää tärkeänä, että muutoksenhakujärjestelmää edelleen kehitettäessä pohditaan näyttöratkaisujen muutoksenhaun rajoittamista. Jokainen toistokerta huonontaa kertomusten luotettavuutta ja kyse on eri näytön vastaanottamisesta uudessa kokoonpanossa, ei varsinaisesta muutoksenhausta. Asianosaisten mahdollisuutta hakea muutosta näyttöä koskevaan ratkaisuun tulee sen vuoksi rajoittaa.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

*********

LAUSUNTO OIKEUSMINISTERIÖLLE 17.2.2005

Viite Oikeusministeriön lausuntopyyntö rikosvahinkolain uudistamistyöryhmän mietinnöstä (2004:16)

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Lakimiesliitto kannattaa esityksen perustavoitetta parantaa henkilövahingon kärsineen rikoksen uhrin oikeutta korvaukseen ja selkiyttää korvaussääntelyä. Liitto haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin:

Lakimiesliitto pitää rikosvahinkolautakunnan lakkauttamista perusteltuna. On toivottavaa, että uudistus myös nopeuttaisi korvaushakemusten käsittelyaikoja. Erityisesti hakemusten käsittelyaika on venynyt silloin, kun valtiokonttori on pyytänyt lausuntoa rikosvahinkolautakunnalta: kärsimysten korvaamisessa viive on ollut noin 1 -1,5 vuotta ja muissa asioissa 6-8 kuukautta.

Esityksen keskeisenä tavoitteena on edistää sitä, että korvaukset henkilövahingoista ja kärsimyksestä rikosvahinkolain nojalla määrättäisiin mahdollisimman yhdenmukaisesti vahingonkorvauslakiin perustuvien vahingonkorvausten kanssa. Niiltä osin kuin rikosvahinkolain mukainen korvaussuoja on suppeampi kuin vahingonkorvauslain mukainen korvaussuoja, ehdotetaan sääntelyä, jossa erot korvaussuojien laajuudessa nimenomaan ilmenevät laista.

Esityksessä on ehdotettu säilytettäväksi voimassa olevaan lakiin kirjattu periaate, jonka mukaan valtiokonttori ei ole rikosvahinkolain mukaista korvausta myöntäessään sidoksissa tuomioistuimen korvausasiassa antamaan ratkaisuun. Lakiehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (30 §) on todettu, että valtiokonttori voisi poiketa korvausasiassa annetusta ratkaisusta esimerkiksi silloin, kun tuomitun korvauksen määrä ylittää rikosvahinkolaissa säädetyn korvauksen enimmäismäärän. Samoin tuomitun korvauksen määrästä voitaisiin poiketa, jos ratkaisu ei ole perustunut asian aineellisoikeudelliseen tutkimiseen, vaan vastapuolen myöntämiseen tai jos asia on ratkaistu yksipuolisella tuomiolla taikka jos korvaus määrältään olennaisesti poikkeaa yleisestä oikeus- ja korvauskäytännöstä. Laissa säädettäisiin, että poiketessaan tuomioistuimen ratkaisusta hakijan vahingoksi, olisi valtiokonttorin perusteltava ratkaisunsa. Lakimiesliitto pitää ehdotusta tältä osin lakiteknisesti huonona. Tuomioistuimen ratkaisun tulisi pääsääntöisesti sitoa valtiokonttoria ja ratkaisusta poikkeamisen perusteet tulisi kirjoittaa itse lakiin. Nyt perustelutekstissä oleva lista poikkeamistapauksista voitaisiin siirtää lakitekstiin.

Lakimiesliitto ei pidä perusteltuna sitä, että lastensuojelulain mukaisten toimenpiteiden kohteena olevan lapsen aiheuttaman esinevahingon korvattavuutta nykyiseen verrattuna supistettaisiin. Esinevahinko tulisi korvata myös muiden kuin laitoshoitoon sijoitettujen huostaanotettujen lasten rikoksella aiheuttamien vahinkojen osalta. Laitospaikkojen vähyyden vuoksi yhä suurempi osa nuorista sijoitetaan nimenomaan perhekoteihin.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

*********

LAUSUNTO OIKEUSMINISTERIÖLLE 24.1.2005

Viite Oikeusministeriön lausuntopyyntö 10.11.2004 nuorisorikostyöryhmän mietinnöstä (2004:12)

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Jurisförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Jurisförbund ry esittää seuraavaa:

Nuorten tekemiin rikoksiin tulee pyrkiä puuttumaan nopeasti ja vaikuttavasti rikollisen toiminnan jatkamisen estämiseksi. Sen lisäksi on tärkeää, että ryhdytään selvittämään rikoksen taustalla olevia syitä ja puuttumaan niihin. Edelleen ehdottoman vankeusrangaistuksen välttäminen nuorten seuraamuksena on yleisesti hyväksyttävä lähtökohta, ottaen huomioon ehdottomaan vankeusrangaistukseen liittyvät lukuisat haittavaikutukset. Lisäksi Lakimiesliitto pitää tärkeänä vaihtoehtojen löytämistä toisasiassa epäuskottaviksi muodostuneille toistuville ehdottomille vankeusrangaistuksille. Työryhmän esittämät ehdotukset näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ovat kannatettavia. Lakimiesliitto haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin.

Kuten mietinnössä on todettu, matkustuskieltoa käytetään nykyisin liian vähän ja epäyhtenäisesti sekä nuorten että aikuisten pakkokeinona. Pakkokeinojärjestelmän yhtenäisyyden ja selvyyden vuoksi on kysyttävä, olisivatko
nuorisoarestille asetetut tavoitteet riittävästi saavutettavissa matkustuskieltoa kehittämällä vai onko välttämätöntä säätää erikseen nuorisoarestista alle 18-vuotiaiden osalta. Matkustuskiellon vähäisen käytön vuoksi Lakimiesliitto korostaa, että nuorisoarestia tulisi käyttää erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa matkustuskiellon edellytykset täyttyvät jo nykyisinkin, mutta joissa matkustuskieltoa ei kuitenkaan käytetä pidättämisen tai vangitsemisen sijasta.

Mietinnössä on aivan oikein korostettu käsittelyaikojen lyhentämistä samanaikaisin toimenpitein. Kuitenkin ehdotukset nuoren rikoksentekijän tilanteen selvittämisestä ovat tämän pyrkimyksen kanssa ristiriitaisia. Mietinnön mukaan nykyisistä säännöksistä ei selvästi ilmene, millaisissa tilanteissa ja kenen aloitteesta henkilötutkinta on tehtävä. Lakimiesliiton käsityksen mukaan säännöstö on tässä suhteessa kohtalaisen selvä: nuorista rikoksentekijöistä annetussa asetuksessa ja oikeusministeriön päätöksessä on säädetty alustavaa tutkintaa tai esitutkintaa toimittavan viranomaisen eli poliisin velvollisuudesta hankkia henkilötutkinta ministeriön päätöksessä mainituissa tapauksissa. Parhaimmillaan tämä toimii käytännössä niin, että poliisi syyttäjän kanssa sovittujen linjausten mukaisesti käynnistää henkilötutkinnan heti rikostutkinnan alkuvaiheessa. Tästä samanaikaisesta käsittelystä saavutettavat nopeuttamishyödyt ovat aivan ilmeisesti huomattavasti suuremmat, kuin joistakin tarpeettomista henkilötutkinnoista aiheutuva hukkatyö - sikäli kuin se edes täysin hukkatyötä aina edes on. Kaikissa poliisilaitoksissa ei tiettävästi noudateta poliisille kuuluvaa henkilötutkintavelvoitetta.

Nyt työryhmä ehdottaa, että poliisi ilmoittaisi sosiaaliviranomaiselle nuoren rikoksesta sosiaalisen tilanteen selvittämistä varten, mutta vasta syyttäjä erikseen tilaisi tätä koskevan sosiaaliselvityksen ja sitten Kriminaalihuoltolaitokselta seuraamusselvityksen. Poliisille ei siten nuoren sosiaalinen tilanne enempää kuuluisi, kun se nykysäännösten mukaan taas tulee ottaa jo esitutkinnassa huomioon. Rakennelma on suksessiivisuudessaan ristiriitainen joutuisuusperiaatteen kanssa ja myös nuoren olojen huomioonottamista edellyttävän ehdotetun esitutkintalain 8a §:n kanssa. Lakimiesliitto katsoo, että säännöstöä tulisi muuttaa niin, että sosiaali- ja seuraamusselvitysten hankkimisen käynnisteltäisiin pääsääntöisesti jo poliisi esitutkinnan aikana.
Ehdotetun ROL 1:9a §:n mukaan syyttäjän tulisi yleensä henkilökohtaisesti puhutella rikoksesta epäiltyä sekä jättäessään syyttämättä, että jo lykätessään ratkaisua. Tätä voidaan pitää liioiteltuna. Kun lykkäämistilanteessa epäiltyä ei ole edes vielä todettu syylliseksi rikollisen toiminnan jatkamisesta varoittaminen ei ole perusteltua. Syyttämättäjättämistilanteiden osalta säännöksellä lienee tarkoitettu vain syyksilukevia ratkaisuja, mutta sanamuodoltaan se kattaa myös sellaiset tapaukset, joissa syyttäjämättäjättäminen perustuu siihen, ettei epäillyn syyllisyyden tueksi ole todennäköisiä syitä. Sanamuoto tulisi tältä osin tarkistaa.

Lakimiesliitto pitää kannatettavana eduskunnalle 21.12.2004 annetussa hallituksen esityksessä 271/2004 tehtyä ehdotusta nuorten rikosjuttujen pääkäsittelyn määräajan pidentämisestä nykyisestä kahdesta viikosta 30 päivään jutun vireilletulosta. Nuorisorikostyöryhmän ehdotuksessa on säilytetty nykyinen kahden viikon määräaika.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

**************

LAUSUNTO OIKEUSMINISTERIÖLLE 13.1.2005

Viite Oikeusministeriön lausuntopyyntö 11.11.2004 (2/32/2004) hallinto-oikeuksien ratkaisukokoonpanotyöryhmän mietinnöstä Hallinto- oikeuksien päätösvaltaisten kokoonpanojen uudistaminen (2004:15)

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Suomen Lakimiesliitto ry ei kannata uudistusta ainakaan työryhmän esittämässä laajuudessa. Niin kuin työryhmä on todennut, oikeusturvaan kuuluu asioiden joutuisa ratkaiseminen ja siihen tulee pyrkiä muun muassa toiminnan tarkoituksenmukaisella järjestämisellä. Oikeusvarmuutta ei kuitenkaan saa heikentää. Toimintamalli ei siten voi olla vain se, että asiamäärien kasvaessa tuomioistuimen toimivaltaista kokoonpanoa supistetaan. Kollegion monipuolisuuden ja asiantuntemuksen vähentäminen vaarantaa ratkaisujen laatua. Liiton käsityksen mukaan eräitä prosessiratkaisuja ja asiaryhmiä voidaan siirtää yhden tuomarin ratkaistavaksi, mutta esitetyssä laajuudessa ehdotus heikentää oikeusturvaa eikä kuitenkaan merkittävästi tehosta toimintaa.

Työryhmä on etsinyt asiaryhmiä, joissa valitusten kohde on oikeudellisesti selkeä ja oikeuskäytäntö vakiintunut. Lainsäädäntö muuttuu kuitenkin sellaista tahtia, ettei tällä hetkellä vakiintunut oikeuskäytäntö ole sitä välttämättä enää ensi vuonna. Tuomioistuinten toimivaltaisia kokoonpanoja ei voi vaihdella lakiuudistusten tahdissa.

Suppeampaan kokoonpanoon esitetyt asiaryhmät on ilmeisesti valittu "näppituntumalla", koska mitään selvityksiä ei ole mainittu. Satunnainen otanta erään hallinto-oikeuden diaarista vuosilta 2000-2004: Rakentamista koskevissa lupa-asioissa hallinto-oikeus oli muuttanut kunnan viranomaisen ratkaisua lähes 30 %:ssa ja äänestänyt lähes 10 %:ssa ratkaisuista. Näissä ryhmissä korkein hallinto-oikeus oli pysyttänyt hallinto-oikeuden päätöksen täsmälleen sellaisenaan selvästi alle 50 %:ssa. Vammaispalveluasioissa hallinto-oikeus oli muuttanut yli 40 %:a kunnan viranomaisen päätöksistä. Kovin yksinkertaista ja vakiintunutta ei oikeuskäytäntö siis ole ollut ainakaan näissä esimerkkitapauksissa. Työryhmä esittää kuitenkin muun muassa näitä asiaryhmiä suppeampaan ratkaisukokoonpanoon.

Eräät ehdotetut asiaryhmät eivät ole yhteiskunnallisesti merkittäviä, mutta ratkaisulla on muutoksenhakijalle itselleen suuri merkitys. Monessa näistä ryhmistä hallinto-oikeus on käytännössä ainoa tuomioistuin, koska muutoksenhaku korkeimpaan hallinto-oikeuteen on joko luvanvaraista tai kokonaan kielletty. Muutoksenhakijan oikeusturvan tarve on siis suuri.

Jos asia on yksinkertainen ja oikeuskäytäntö vakiintunut, kokenut tuomari ei kolmantena jäsenenä käytä esitykseen juurikaan aikaa. Hänen poistamisensa kokoonpanosta ei siten mainittavasti vähennä kokonaistyömäärää. Näissäkin asioissa kolmen jäsenen kollegio kuitenkin edistää oikeuskäytännön yhtenäisyyttä ja näin voidaan myös helposti perehdyttää tuomaria uusiin asioihin. Toisaalta yksinkertaisessakin asiassa voi olla elementtejä, joissa kokoonpanon monipuolisuutta tarvitaan.

Työryhmän 12 a §:ssä ehdottamia vaihtoehtoiset kokoonpanot eivät ole loogisia. Jos esittelijänä on notaari, ratkaisuun riittää kaksi tuomaria, mutta jos esittelijä on tasokkaampi eli kokenut lakimies, toimivaltaisessa kokoonpanossa on kolme eli myös esittelijä. Esittelijäjäsenkokoonpanon käyttö riippuisi sitä paitsi esityksen mukaan kulloinkin käytössä olevista määrärahoista, mikä ei voi olla toimivaltaisen kokoonpanon edellytys.

Kahden jäsenen kokoonpanossa on myös mahdollista, että toinen tuomareista esittelisi asian. On tuskin tarkoituksenmukaista siirtää tuomarin valmisteltavaksi yksinkertaisimpia asioita, jotka nykyisin esittelee notaari.

Lakimiesliitto vastustaa siis lähinnä esitettyä 12 a §:n 1 momenttia. Suurin osa supistettuun kahden tuomarin kokoonpanoon esitetyistä asioista tulee oikeusturvasyistä käsitellä kolmen tuomarin kokoonpanossa. Joka tapauksessa supistettuun kokoonpanoon siirrettävät asiaryhmät tulisi ennen lain muuttamista selvittää ja perustella tarkemmin. Liitto ei vastusta prosessiratkaisujen ja joidenkin massaluonteisten vähäisten maksujen siirtämistä yhden tuomarin ratkaistavaksi. Myös mielenterveyslain mukaiset hoidon jatkamista koskevat alistukset voidaan käsitellä kevennetyssä kokoonpanossa.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

Edunvalvonta - Kannanotot ja lausunnot

Intranet