Kirjoituksen päiväys

04.06.2019← Katso kaikki blogit

Kuinka pitkälle rahkeet riittävät – uuden hallitusohjelman koulutuspoliittisia linjauksia Tuula Linna

Neuvottelutulos uuden hallituksen ohjelmasta julkaistiin maanantaina 3. kesäkuuta 2019. Julkistamispaikkana oli Helsingin keskustakirjasto Oodi. Ehkäpä kirjasto ilmensi politiikan uuden ABC-kirjan julkistamispaikkana itsensä kehittämisen, sivistyksen ja koulutuksen arvostuksen palautusta. Hallitusohjelmassa ”Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta” on kirjattuna erinomaisia koulutuspoliittisia linjauksia – kunhan vain myös niiden täytäntöönpanossa onnistutaan.

Hallitusohjelman mukaan tasa-arvoisen yhteiskunnan tavoitteena on, että jokaisella suomalaisella on mahdollisuudet kouluttautua ”niin pitkälle kuin rahkeet riittävät”. Rahkeet muuten tarkoittavat aisoja länkiin yhdistäviä valjaiden hihnoja, mutta ymmärrämme toki sananparren viestin: jokaisen tulee voida hyödyntää potentiaalinsa täysimääräisesti.

Eriarvoisuus, oppimiserot ja syrjäytyminen uhkaavat hallitusohjelman mukaan suomalaisen koulutuksen menestystarinaa. Alueelliset, sosioekonomiset ja sukupuolten väliset erot sekä koulutuksen periytyvyys näkyvät oppimisessa ja kouluttautumisessa entistä vahvemmin. Tavoitteena on koulutuksellinen tasa-arvo.

Hallitusohjelmassa viitataan Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 -työhön, jossa on sitouduttu korkeakoulutettujen määrän nostamiseen 50 prosenttiin nuorista aikuisista vuoteen 2030 mennessä. Ja tässä hallitusohjelman keinot siihen:

”Koulutustason nostoon, hakijasuman purkamiseen sekä alojen ja alueiden osaajapulaan etsitään ratkaisuja hallituskauden aikana lisäämällä korkeakoulutuksen aloituspaikkoja merkittävästi. Varmistetaan lisäyksen yhteydessä, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen määrät vastaavat yhteiskunnan tarpeita ja perustuvat ennusteisiin alan ja alueiden työllisyydestä ottaen huomioon myös korkeakoulutuksen uutta työtä luova luonne.”

Linjaukset ovat onnistuneita lakimieskoulutuksen näkökulmasta tietyin varauksin. Vahva lakimieskunta on alueellisesti ja kielellisesti kattava ja koostuu kaikkia sosioekonomisia ja etnisiä ryhmiä edustavista juristinaisista ja -miehistä. Juristit käsittelevät työssään niin sanottujen tavallisten ihmisten asioita eri tehtävissä lainkäytössä, hallinnossa ja elinkeinoelämässä. Asioiden hoitumista edesauttaa taustaltaan moninainen ja juureva juristikunta.

Kun professorina katselen Porthanian mahtavassa luentosalissa istuvia satoja oikkareita, ajattelen: siellä ne istuvat, Suomen ”kympin tytöt”. Ja kyllä he totisesti päteviä ovatkin! Mutta, kohta saa kysyä, vieläkö on poikia joukossa. Ja nyt jo pitää kysyä, eikö monikulttuurisuus näy vieläkään. Hallitusohjelmassa mainittua korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelmaa voidaan tervehtiä ilolla aliedustettujen ryhmien löytämiseksi.

Tätä taustaa vasten sietää pohtia, edistääkö menestys ylioppilaskirjoituksissa parhaiten koulutuksellista tasa-arvoa. Välttämättä jokaisella lukiolaisella ei ole huolehtivaa tukea kotoa. Kuten hallitusohjelmassa todetaan, koulutus periytyy – niin myös kouluttamattomuus. Lakimiesliiton linjaus on, että pääsykoevalinnan tulee säilyä ensisijaisena tapana päästä oikeustieteelliseen. Pääsykoe edistää tasa-arvoa paremmin kuin yo-kirjoituksiin huipentuva lukiomenestys. Sitä paitsi pääsykoe mittaa myös motivaatiota ja soveltuvuutta alalle. Opiskelijajärjestöjen pääsykoekurssit eivät ole ainoa väylä sisään, jos pääsykoe säilyttää yllättävyytensä.

Keskeisen tärkeää on, ettei oikeustieteellisiä tiedekuntia pidetä ylimääräisinä ”kymppiluokkina”. Sisäänottomääriä ei näillä näkymin voida kasvattaa. Juristityöttömyys oli vain jokunen vuosi sitten 500 henkilön luokkaa. Juuri nyt tilanne on siedettävä, mutta rakentuu osin satunnaistekijöille, kuten tietosuoja-asetuksen ja turvapaikkaprosessien vaatimaan juristitarpeeseen.

Kaikista lyhytjänteisintä politiikkaa olisi lisätä aloituspaikkoja aloille, joissa korkeakoulututkinnon hinta on matala. Juristikoulutus on tunnetusti suhteellisen edullista, mutta kyseessä on seuraus eikä syy. Laadukas juristikoulutus vaatisi nykyistä huomattavasti suuremmat opettajaresurssit, jotta voitaisiin tarjota monipuolista ja pedagogisesti monimuotoista opetusta. Jos sisäänottomääriä nostetaan, emme saa tulokseksi korkeasti koulutettuja vaan karkeasti koulutettuja.

Sitä paitsi juristitutkinnon hintalapussa on laskuvirhe. Mielestäni tuomioistuinharjoittelu ja sen kustannukset tulisi lukea mukaan juristikoulutukseen. Tällä hetkellä oikeustieteellisten sisäänotto on noin 520, mutta auskultointipaikkoja on 140 vuodessa. Jokaiselle halukkaalle tulisi olla saatavilla auskultointipaikka. Se on mahdollista järjestelmää kehittämällä ja lisärahalla. Auskultointia tarvitaan teoriaan painottuvan oikeustieteen maisterin tutkinnon perehdyttämisjaksona. Kyllä lääkärit ja opettajatkin pääsevät harjoittelemaan ennen ammattiin siirtymistä. Lisäksi käräjänotaarit olisivat suhteellisen edullinen työvoima käräjäoikeuksien, hovioikeuksien ja hallinto-oikeuksien lisäksi erikoistuomioistuimissa ja useissa lautakuntatyyppisissä lainkäyttöelimissä.

Hallitusohjelmassa luvataan seurata aloituspaikkojen osalta yhteiskunnan tarpeita. Silloin on hyvä muistaa, että OTM-tutkinto on yliopistollinen ammattitutkinto: juristiksi valmistunut tekee juristin työtä. Tilanne on toinen esimerkiksi monilla humanistisilla aloilla. Juristitutkinnon osalta vastaavaa työmarkkinajoustoa ei ole. Muuta kuin juristin työtä tekevä juristi on koulutustaan vastaamattomassa työssä. Onkin tärkeää, että aloituspaikkojen määrä seuraa luotettavia työllisyysennusteita ja että aloituspaikkoja voidaan myös vähentää, jos juristityöttömyyttä on näköpiirissä.

Hallitusohjelmassa myös luvataan, että korkeakoulutuksen saaneiden työmarkkinoille tuloa nopeutetaan. Tätäkin tavoitetta edistää se, että sisäänottomäärä ei ylitä työmarkkinoiden imua ja että auskultoinnista syntynyt tulppa poistetaan pikimmiten.

Hallitusohjelmassa luvataan yliopistoille valtion lisärahoitusta 40 miljoonaa euroa vuodessa ja lisäksi indeksikorotukset toteutetaan täysimääräisinä koko hallituskauden ajan. Kyseessä on vaatimaton, mutta välttämätön edellisen hallituksen aikaansaaman rahoitusvajeen lievittäminen. Tervetullut linjaus on, että tarkoitus on vahvistaa ennakoitavan ja pitkäjänteisen perusrahoituksen roolia korkeakoulurahoituksessa ja ettei korkeakoulujen autonomiaa heikennetä. OTM-tutkinto on yleistutkinto, joka antaa valmiudet kaikkiin lakimiesammatteihin. Oikeustieteellisten tiedekuntien opetus ei voi erikoistua vaan sen on pysyttävä laaja-alaisena. Ja mitä tutkimukseen tulee, kyllä tutkijat ovat maailman sivu tienneet, mitä ja miten tutkia. Poliittista ohjausta ei tarvita.

Opiskelijan näkökulmasta tervetullutta on, että opintoraha sidotaan indeksiin vuonna 2020 puolikkaana ja sen jälkeen täysimääräisesti. Tutkintoon johtava korkeakoulutus säilyy maksuttomana jatkossakin.

Nyt koulutuspoliittiset tavoitteet ovat siis kirjoissa ja kansissa. Mutta kuten hyvin tiedämme ”law in books and law in action” ovat eri asioita. Vasta todellisuus näyttää, miten Säätytalossa laadittu poliittinen ABC-kirja toimii. Aiomme seurata asiaa valppaasti.

 

Kirjoittaja on Lakimiesliiton puheenjohtaja.