Kirjoituksen päiväys

25.03.2021← Katso kaikki blogit

Työtapaturmia sattuu etätyössäkin - kattaako vakuutus? Jaana Meklin

Läppäri varpaille vai liukastuminen keittiössä kahvitauolla? Etätyössä työtapaturmaksi katsotaan vain työnteon yhteydessä sattunut tapaturma. Korvauksen piirissä ei siis ole lounas- tai kahvitauolla sattuneet tapaturmat. Lakisääteisestä vakuutuksesta korvattavaksi eivät tule myöskään tapaturmat, jotka sattuvat matkalla lasta päiväkotiin vietäessä, vaikka ne osana normaalia työmatkaa voisivat tulla korvattavaksi. Jossain vaiheessa onkin arvioitava, onko nykylaki riittävän kattava ja selkeä, kun työ ja työntekemisen tavat ja paikat muuttuvat, kirjoittaa työelämäasioiden päällikkö Jaana Meklin.

Juristin työ ei ole kovin tapaturma-altista, mutta kyllä työtapaturmia sattuu meille juristiteillekin. Tyypillisesti riski tapaturmaan liittyy kodin ja työpaikan väliseen matkaan tai liikkumiseen työn lomassa toimistolla tai lounas- ja kahvitauolla.

Suomessa on kattava, työtapaturma- ja ammattitautilakiin perustuva, pakollinen vakuutus, jonka perusteella korvataan työtapaturmasta aiheutuneen vamman tutkimus- ja hoitokulut ja kuntoutus. Työkyvyttömyyden aiheutuessa vakuutuksesta korvataan myös ansiosidonnainen päiväraha ja työkyvyttömyyden pitkittyessä eläkettä. 
Korona-aikana suuri osa juristeista on tehnyt ja tekee töitä kotona etätyösuosituksen mukaisesti. Etätyö on muutoinkin juristikunnassa hyvin yleistä. Tällöin on hyvä tiedostaa, että etätyössä työtapaturmavakuutuksen korvausala on suppeampi kuin vakituisella työpaikalla tehtävässä työssä.

Etätyössä työtapaturmaksi katsotaan vain työnteon yhteydessä sattunut tapaturma. Korvauksen piirissä ei siis ole lounas- tai kahvitauolla sattuneet tapaturmat. Ja kun kotona ollaan, ei ole myöskään kodin ja työpaikan välisiä matkoja. Korvattavaksi ei tule esimerkiksi tapaturmat, jotka sattuvat matkalla lasta päiväkotiin vietäessä, vaikka ne osana normaalia työmatkaa voisivat tulla korvattavaksi. 

Lain rajoitus etänä tehtävän työn osalta perustuu ajatukseen, että työnantaja ei voi määrätä ja valvoa onko koti työympäristönä turvallinen tai mitä työntekijä kotona työpäivän aikana tekee. Tästä syystä vakuutus kattaa vain itse työstä aiheutuvat riskit.

Millainen tapaturma voi tulla työtapaturmana korvattavaksi juristin etätyössä?

Korona-aikainen etätyö on niin laajaa, että luonnollisesti myös etätyössä sattuneet tapaturmat lisääntyvät. Vakuutusoikeuden oikeuskäytäntöä asiasta ei juurikaan vielä ole, vaikka vakuutusyhtiöissä ja muutoksenhakulautakunnassa niitä on jouduttu pohtimaan.

Juristi tekee kotona työtä pitkälti läppärin ja puhelimen kanssa. Millainen tapaturma sitten voi tulla työtapaturmana korvattavaksi juristin työssä? Horjahtaminen ja kaatuminen työpuhelua puhuessa ja siitä aiheutuva vamma voitaisiin katsoa korvattavaksi. Samoin vaikka läppärin putoaminen jalalle ja siitä aiheutuva jalkaterän murtuma. Myös työpapereiden hakeminen tulostimesta ja sen aikana sattunut kompurointi voisi aiheuttaa korvattavan vamman. Toisaalta kahvinhakureissulla tai kylpyhuonekäynnillä sattunut kaatuminen ei olisi työtapaturma.

Työnantaja voi varmistaa,
että työntekijät ovat turvattuja tapaturman varalta koko ajan

Se mikä on työtapaturma, tutkitaan aina tapauskohtaisesti. Työnantaja voi kuitenkin varmistaa, että työntekijät ovat turvattuja tapaturman varalta koko ajan. Työnantaja voi liittää pakolliseen turvaan vapaaehtoisen vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen. Tapaturmavakuutuskeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2019 myös vapaa-ajan vakuutuksen työntekijöille ottaneita oli 18 prosenttia vakuutetuista työnantajista. Toki työnantajilla voi olla myös yksityisiä vapaa-ajanvakuutuksia työntekijöilleen. 

Tällä hetkellä pakollinen vakuutus kattaa kotona itse työntekoon liittyvät riskit, mutta joskus voi olla vaikea arvioida milloin tapahtuma liittyy työntekoon ja milloin ei. Jatkossa näitä tapauksia tulee varmuudella enemmän, koska etätyö on tullut jäädäkseen. Jossain vaiheessa on arvioitava, onko nykylaki riittävän kattava ja selkeä, kun työ ja työntekemisen tavat ja paikat muuttuvat.

Kirjoittaja on Lakimiesliiton työelämäasioiden päällikkö