(13.8.2018) Lausunto oikeusministeriölle rikoslain 2 c luvun 5 §:n muuttamisesta

Oikeusministeriö on pyytänyt lausuntoa rikoslain 2 c luvun 5 §:n muuttamista koskevasta hallituksen esityksestä. Lainkohdan muutosehdotus koskee ns. ensikertalaisuussäännön palauttavan rikoksettoman ajan pidentämistä nykyisestä kolmesta vuodesta viiteen vuoteen. Mikäli vapautuva vanki ei olisi ehdotuksen mukaan rikosta edeltäneiden viiden vuoden aikana suorittanut vankeusrangaistusta vankilassa, hän vapautuisi ehdonalaisesti, kun rangaistuksesta olisi suoritettu puolet.

Lakimiesliitto toteaa, että esitys on lähtökohtaisesti perusteltu ja sen tavoite – parantaa ehdonalaisen vapauttamisen järjestelmää siten, että se on oikeudenmukainen ja uskottava – on sinänsä kannatettava. Esityksen kansainvälinen vertailu on poikkeuksellisen laaja ja kattava. Siitä ilmenee myös, ettei vastaavanlaista ensikertalaisuussääntöä ole muissa vertailussa olleista maista lukuun ottamatta Sveitsiä, jossa ehdonalainen vapauttaminen on ylipäätään säännönmukaista kuten Suomessa. Muissa verrokkimaissa se on aina harkinnanvaraista, ja se on yleensä tuomioistuimen harkinnassa. Tältä pohjalta voidaan esittää kysymys siitä, tulisiko myös Suomessa rangaistusjärjestelmää kehittää siihen suuntaan, että tuomioistuimella olisi aikaisempaa paremmat mahdollisuudet määrätä myös rangaistuksen tosiasiallisesta pituudesta.

Rangaistusjärjestelmän ankaroittamiseen tähtääviä lakien muutosesityksiä on vireillä tällä hetkellä useita. Lakimiesliitto on jo aikaisemmin esittänyt, että rikosoikeusjärjestelmää tulisi kehittää muulla tavoin kuin yksittäisten rikosten rangaistusasteikkoja koventamalla tai uusia säännöksiä laatimalla. Oikeudenhoitoa ja rikosoikeusjärjestelmää ei tulisi myöskään kehittää jatkuvilla sirpalemaisilla uudistuksilla, vaan suuremmissa kokonaisuksissa. Kun rikosoikeusjärjestelmää kehitetään sirpalemaisesti, uudistuksen vaikutuksia on lähes mahdotonta arvioida. Lisäksi uusien säännösten tarpeellisuutta tulisi arvioida aina kriittisesti ja kokonaisvaltaisesti ennen niiden säätämistä ja vaikutukset tulisi arvioida perusteellisesti etukäteen.

Nyt kysymyksessä olevassa uudistuksessa esityksen perustelut eivät liity valtiontaloudellisiin seikkoihin tai rikosten uusimisriskin pienentämiseen. Uudistuksella ei siten ole saatavissa konkreettisia hyötyjä. Koska kysymys ei ole myöskään rationaalisesta rikosoikeusjärjestelmän kehittämisestä, esitys on kritiikille altis.

Myös esityksen taloudelliset vaikutukset (noin 2,2 miljoonaa euroa) ovat merkittävät suhteessa siihen, missä määrin esimerkiksi tuomioistuin- tai vankeinhoitolaitokseen on kohdistettu viimeisten vuosien aikana huomattavia säästötoimia. Vastaava koskee myös sitä, ettei esityksellä ole edellä kerrotuin tavoin valtion taloudellista hyötyä, eikä se vaikuta rikosten uusimisriskiin. Voidaan perustellusti kysyä, olisiko kerrottu 2,2 miljoonan euron panos kohdistettavissa tarkoituksenmukaisemmalla tavalla johonkin muuhun yhteiskunnallisesti tuottavampaan kohteeseen esimerkiksi suuntaamalla varoja Rikosseuraamuslaitoksen tai tuomioistuinlaitoksen toimintaan.

Vaikka esityksellä ei ole suoranaista välitöntä vaikutusta tuomioistuinten toimintaan, sillä on kuitenkin välillisesti vaikutusta myös siihen. Ensikertalaisuussäännön ajallisella uudelleen määrittelyllä on mitä todennäköisemmin vaikutuksia myös arvioitaessa sitä, miten pitkää rikoksetonta aikaa edellytetään uuteen rikokseen syyllistyneeltä rikoksenuusijalta, että hänet voidaan ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta tuomita uudelleen ehdolliseen vankeusrangaistukseen tai muuhun ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta tuomittavaan rangaistukseen. Esityksessä ei ole otettu kantaa edellä kerrottuun seikkaan, mikä tulisi asian jatkovalmistelussa ottaa huomioon.

Lisäksi esityksen jatkovalmistelussa olisi syytä valtakunnansyyttäjäviraston esittämin tavoin tarkastella myös vaihtoehtoa, jossa ensikertalaisuusstatus ei palautuisi enää lainkaan rikoksettoman ajan jälkeen. Tällöin tulisi selvitettäväksi, mitä taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia olisi sillä, että rikoksenuusija sovittaisi rangaistuksestaan pääsäännön mukaisesti aikuiset kaksi kolmasosaa ja nuoret puolet, ja missä määrin tämä vaihtoehto lisäisi rikosoikeusjärjestelmän uskottavuutta.