(27.8.2018) Lausunto ulkoministeriölle luonnoksesta Suomen kahdeksanneksi määräaikaisraportiksi kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleisseopimuksen täytäntöönpanosta

Ulkoministeriö on pyytänyt Suomen Lakimiesliitolta lausuntoa Suomen kahdeksannesta raporttiluonnoksesta kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen täytäntöönpanosta. Lakimiesliitto toteaa, että lausunnolla oleva raporttiluonnos on perusteellisesti laadittu ja sisältää oleelliset asiat. Lakimiesliitto haluaa kuitenkin tuoda esiin muutamia asioita raportin aiheisiin liittyen.

Seksuaalinen häirintä ja seksuaalirikokset

Raportin 71 kohdassa kerrotaan seksuaalisen ahdistelun säätämisestä rangaistavaksi. Lisäksi kohdassa 73 kerrotaan eduskunnan käsittelyssä olevasta lakialoitteesta raiskausrikoksen tunnusmerkistön muuttamisesta perustumaan suostumuksen puutteeseen. Kohdassa 96 puolestaan selostetaan muun muassa Oikeusministeriön käynnistää #häirinnästävapaa -kampanjaa.

Lakimiesliitto toteaa, että vaikka lainsäädäntö pitkälti onkin kunnossa, seksuaalinen häirintä on edelleen erittäin yleistä. Lakimiesliitto toteutti vuoden 2018 alussa kyselyn lakialalla esiintyvästä seksuaalisesta häirinnästä. Kyselyn mukaan työelämässä häirintää on omakohtaisesti kokenut 26 prosenttia naisista ja 5 prosenttia miehistä.  Opintojen aikana häirintää on omakohtaisesti kohdannut 30 prosenttia naisista ja 18 prosenttia miehistä. Työelämässä seksuaalista häirintää koettiin yleisimmin kollegan taholta (60%) ja toiseksi yleisimmin esimiehen taholta (30%). Opiskelija oli kohdannut seksuaalista häirintää lähinnä toisen oikeustieteen opiskelijan tai muun opiskelijan taholta.

Lakimiesliitto laati keväällä 2018 toimintaohjeet seksuaalisen häirinnän estämiseksi. Lakimiesliitto on sitä mieltä, että pelkällä lainsäädännöllä ei voida muuttaa työpaikoilla ja yleisemmin yhteiskunnassa vallitsevia haitallisia ja seksistisiä käytäntöjä. Tästä syystä jatkossakin on huolehdittava siitä, että asioista keskustellaan avoimesti ja järjestetään riittävän näkyviä kampanjoita asennemuutoksen saavuttamiseksi. Käytäntöjen uudistaminen on aloitettava mahdollisimman varhain, koska liiton kyselyn mukaan häirintä on tavallista myös opiskelijayhteisöissä.

Raiskaus ja muut seksuaalirikokset puhuttavat julkisuudessa ja kritiikkiä on annettu muun muassa liian lieviksi koetuista rangaistuksista. Lakimiesliitto on esittänyt, että seksuaalirikoksia koskeva lainsäädäntö tulisi uudistaa. Vaatimuksen taustalla on erityisesti raiskaustuomioiden ympärillä viime aikoina käyty keskustelu ja esitys suostumuksen puutteen ottamisesta raiskauksen tunnusmerkistöön. Lakimiesliiton aloite oli esillä väkivaltaa käsittelevässä SuomiAreena-keskustelussa Porissa. Lakimiesliitto katsoo, että lainsäädännön sirpalemainen uudistaminen ei ole tarkoituksenmukaista, vaan tarvitaan laaja kokonaisuudistus. Tuomioistuinten rangaistuskäytäntö ei myöskään muutu pelkästään koventamalla rangaistusten yläpäätä. Mikäli rangaistuskäytäntöä halutaan tosiasiallisesti tiukentaa, tulee tarkastella myös rangaistusten vähimmäismäärää.

Lakimiesliitto näkee seksuaalirikosten ympärillä käydyn keskustelun ympärillä lainsäädännön ohella myös puhtaasti viestinnällisiä haasteita, joihin tulee kiinnittää huomiota. Lyhyesti perusteltujen tuomioiden taustalla on seksuaalirikosten uhrien suojeleminen, minkä vuoksi pääosa käsittelyssä ilmenneistä seikoista on salaisia. Tämä tekee ratkaisujen perustelun tuomioistuimille vaikeaksi.

Seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön uudistamisen yhteydessä on erityisen tärkeää miettiä, miten seksuaalirikosten erilaiset tekomuodot ja niihin liittyvät rangaistukset ovat viestittävissä suurelle yleisölle.

Työelämän tasa-arvo

Raportin kohdissa 155 – 164 on ansiokkaasti kuvattu tasa-arvotilannetta työelämässä.

Työelämän tasa-arvo on yksi Lakimiesliiton tärkeistä painopistealueista. Lakimiesliitto tekee säännöllisesti työmarkkinatutkimuksia, joissa kerätään tietoa jäsenistön palkoista ja muista työelämään liittyvistä kysymyksistä. Aika-ajoin liitto tekee myös tarkemman palkkaerotutkimuksen. Viimeksi nämä molemmat tutkimukset on tehty vuoden 2017 lokakuun palkoista.

Juristina työskentelevien naisten keskipalkka on 82 prosenttia miesjuristien keskipalkasta. Julkisella sektorilla naisten keskipalkka on 85 prosenttia miesten keskipalkasta. Yksityisellä puolella naisten keskipalkka on 80 prosenttia miesten keskipalkasta.

Lakimiesliiton palkkaerotutkimuksen mukaan naisjuristien keskipalkka on 18 prosenttia alhaisempi kuin miesjuristeilla. Nais- ja miesjuristien palkkaeroja selittävät eniten toisistaan poikkeavat juristitehtävät: naisia toimii selvästi miehiä vähemmän johtotehtävissä sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.

Yli puolet sukupuolten välisestä palkkaerosta pystytään selittämään esimerkiksi asemaan, kokemusvuosiin ja tehtyihin työtunteihin perustuvilla tekijöillä. Tuoreiden tulosten mukaan selittämätön palkkaero juristinaisten ja -miesten välillä on 7,6 prosenttia. Vuonna 2009 ero oli 7,3 prosenttia. Ero näyttäisi kasvaneen yksityisellä sektorilla ja hieman kaventuneen julkisella puolella.

Mielenkiintoista on, että tutkimuksen mukaan perhevapailla olleilla miesjuristeilla myöhempi ansiokehitys on parempi kuin niille miehillä, jotka eivät ole lainkaan pitäneet perhevapaita. Naisjuristien kohdalla vaikutus on puolestaan vastakkainen eli perhevapaat hidastavat ansiokehitystä erityisesti yksityisellä sektorilla.

Olennaista on kuitenkin huomata, että miehillä perhevapaat ovat tyypillisesti huomattavasti lyhempiä kuin naisilla. Perhevapaiden kielteinen vaikutus ansiokehitykseen näyttäisi liittyvän erityisesti naisten pitkiin, yli kahden vuoden poissaoloihin työelämästä. 

Tutkimuksen tuloksista voidaan vetää ainakin se johtopäätös, että palkkaerot kapenevat hyvin hitaasti. Perhevapaajärjestelmällä näyttäisi olevan suuri merkitys naisten työmarkkina-asemaan ja myös palkkaan. Näin ollen on ehdottoman tärkeää, että perhevapaajärjestelmä uudistetaan sellaiseksi, että se tukee mahdollisimman tasaista vapaiden pitämistä vanhempien kesken.

Tasa-arvosuunnitelmat ovat yksi keino edistää tasa-arvoista työyhteisöä ja poistaa palkkauksellisia epäkohtia. Valitettavasti suunnitelmia ei edelleenkään ole kaikilla työpaikoilla, eikä niitä osata tai haluta hyödyntää riittävän tehokkaasti. Palkkauksen osalta yksi keino tasa-arvosuunnittelun ohella olisi lisätä palkka-avoimuutta. Näin palkkaerot olisi helpompi havaita ja sitä kautta niihin myös voisi helpommin puuttua.