(31.8.2018) Lausunto oikeusministeriölle kuluttajaluottoihin liittyvän lainsäädännön uudistamisesta

Kuluttajaluottoihin liittyvän lainsäädännön uudistaminen

Lakimiesliitto toteaa, että kuluttajaluottoja ja niiden perintään liittyvien sääntelyn selkeyttäminen on lähtökohtaisesti perusteltu ja esityksen tavoite kuluttajien velkaongelmien vähentämisestä on kannatettava. Luottokustannuskaton säätäminen myös yli 2.000 euron luotoille ehdotetulla tavalla on perusteltua.

Esitys vaatii kuitenkin vielä jatkovalmistelua. Sen kansainvälinen vertailu on valittavan suppea, minkä vuoksi vaihtoehtoisten sääntelymallien selvittäminen jää väistämättä vähäiseksi. Verrokkimaista ainoastaan Ruotsissa ja Iso-Britanniassa on käytössä korkokattoon liittyviä säännöksiä.

Esitys sisältää sisällöllisesti useita kritiikille alttiita kohtia. Kuten esityksessä on todettu, summaaristen asioiden määrä tuomioistuimessa on kasvussa ja niiden määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana kaksinkertaistunut. Esitys velvoittaisi tuomioistuimen tutkimaan viran puolesta kuluttajaluottoihin liittyvien sopimusten kohtuullisuutta.

Tuomioistuimessa summaarisia asioita käsittelevät kansliahenkilökuntaan kuuluvat käräjäsihteerit. Sopimusehdon kohtuuttomuuden arvioiminen on haasteellista ja tulkinnanvaraista, josta syystä kerrotut asiat eivät enää olisi kansliahenkilökunnan ratkaistavia, vaan ne tulisivat siirrettäväksi lainkäyttöhenkilöstölle. Vakioehtojen kohtuuttomuuden tutkiminen edellyttää myös sitä, että vakioehtosopimukset olivat säännönmukaisesti liitetty haastehakemukseen oheen, mikä ei vastaa summaaristen asioiden oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 3 §:n mukaista summaaristen asioiden käsittelyjärjestystäEsityksen perustelujen maininta (s. 26) puolestaan siitä, että tuomioistuimen ei olisi säännönmukaisesti tutkittava viran puolesta sopimusehtojen kohtuuttomuutta, on epäselvä ja ristiriidassa sitä koskevan pykäläehdotuksen kanssa, koska pykälässä ei tehdä poikkeuksia tästä velvollisuudesta.

Käytännössä tutkimisvelvollisuus tarkoittaa myös sitä, että saman kuluttajaluottoja tarjoavan yhtiön vakioehtosopimusten kohtuullisuutta tutkittaisiin jatkuvasti eri tuomioistuimissa, mikä puolestaan tarkoittaa erilaisia tulkintoja kohtuullisuudesta. Esitys on siten ongelmallinen velallisen yhdenvertaisuuden kannalta. Esityksessä ei ole myöskään arvioitu mitenkään, mikä tämän tuomioistuimille säädettävän tutkimisvelvollisuuden suhde olisi kuluttajansuojaviranomaisten toimivaltaan saattaa markkinaoikeuden tutkittavaksi kuluttajasopimusten vakioehtojen kohtuullisuus.

Esityksessä ei ole annettu käytännön esimerkkejä siitä, milloin vakioehto tai korko on kohtuuton. Esimerkkien antaminen esityksessä olisi tärkeää, jotta ne jo etukäteen ohjaisivat sekä vakioehtosopimusten mahdollisia muutostarpeita sekä tuomioistuinten kohtuuttomuusarviointia.

Edellä kerrotut seikat huomioon ottaen tuomioistuinten työmäärä ei asetetun tutkimisvelvollisuuden johdosta mitenkään vähennä tuomioistuinten työmäärää, vaan päinvastoin lisää sitä huomattavasti. Siten esityksen vaikutukset tuomioistuinten työmäärään on arvioitu liian vähäisiksi. Vaikutus kohdistuu niihin tuomioistuimiin, joihin summaaristen asioiden käsittely on päätetty keskittää.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ssä tarkoitettu korkokattomalli on monimutkainen. Sen käyttöönotto edellyttää Lakimiesliiton käsityksen mukaan tietojärjestelmää, joka automaattisesti antaa ratkaisijalle laskennassa käytettävät arvot ja ilmoittaa katon ylittymisestä.

Ehdotetun kuluttajansuojalain 4 luvun 2 §:n mukaan kohtuutonta ehtoa ei sovitella, vaan se jätetään huomioon ottamatta. Epäselväksi jää, miksi ehtoa ei voitaisi sovitella tai soveltaa sen asemesta pakottavaa lainsäädäntöä. Sääntely voi johtaa kohtuuttomiin lopputuloksiin.

Myös esityksen voimaantuloa koskevat säännökset ovat ongelmallisia. Kohtuuttomuuden tutkimisvelvollisuus tulisi koskea vain lain voimaantulon jälkeen tehtyjä luottosopimuksia.