(16.5.2019) Lakimiesliiton lausunto henkilötodistelun vastaanottamisesta kuva- ja äänitallenteelta hovioikeudessa

Lakimiesliiton lausunto oikeusministeriön arviomuistiosta ”Henkilötodistelun vastaanottaminen kuva- ja äänitallenteelta hovioikeudessa” (Mietintöjä ja lausuntoja 2019:6)

Lakimiesliitto kiittää oikeusministeriöstä lausuntopyynnöstä ja lausuu kunnioittaen seuraavaa:

Kuva- ja äänitallenne henkilötodistelusta tehtävä käräjäoikeuden asemesta esitutkinnassa

Lakimiesliitto on oikeusvaltio-ohjelmassaan 2019-2023 asettanut tavoitteekseen muun muassa oikeudenkäytön laadun parantamisen. Siihen sisältyy ehdotus henkilötodistelun tallentamisesta esitutkintavaiheessa. Se on perusteltua, koska todistelun tallentaminen arviomuistiossa esitetyllä tavalla vasta oikeudenkäynnissä käräjäoikeudessa tapahtuu usein liian myöhään.

Esitutkinnassa kuultava henkilö nimittäin kertoo yleensä varsin vapaasti rikoksen tekemisestä, koska hän on yleisöltä suljetussa tilanteessa kahden kesken tutkijan kanssa. Sen sijaan oikeudenkäynnissä, jossa ovat läsnä kaikki rikokseen osalliset ja yleisö, vapaa kerronta ei usein enää onnistukaan, jolloin joudutaan palaamaan esitutkintapöytäkirjoihin ja selvittämään asioita niihin kirjattujen lausumien kautta. Sellaisen oikeudenkäynnin kuvan ja äänen tallentaminen, jossa luetaan esitutkintapöytäkirjoja, ei ole järkevää eikä paranna hovioikeuden edellytyksiä tehdä nykyistä luotettavampaa näytön arviointia.

Nykyisessä oikeudenkäyntimenettelyssä, jossa vielä hovioikeudessa arvioidaan näyttöä uudestaan, hovioikeuden kannalta keskeistä on sen pääkäsittelyssä valvoa, kertovatko kuultavat henkilöt samalla tavalla kuin käräjäoikeus on tuomionsa perusteella ymmärtänyt heidän kertoneen joko esitutkinnassa tai käräjäoikeudessa. Ajan kulumisen vuoksi henkilöillä on hovioikeudessa ymmärrettävästi vaikeuksia palauttaa asioita mieleen, minkä vuoksi menettely hovioikeudessa muodostuu käräjäoikeuttakin esitutkintavetoisemmaksi. Tämänkin vuoksi tallenteet tulisi tehdä käräjäoikeuden asemesta esitutkinnassa, jolloin kuultavan tekemistä ja kertomista havainnoista on kulunut vasta vähän aikaa.

Rikosasiat ratkaistaan niin käräjä- kuin hovioikeudessa yleensä nimenomaan esitutkinnassa kerrotun perusteella, jos se ja oikeudenkäynnissä kerrottu ovat ristiriidassa, koska tuolloin kerrotut havainnot arvioidaan luotettavammiksi kuin oikeudenkäynnissä annetut kertomukset. Tämä puolestaan perustuu siihen, että mahdollisuudet vaikuttaa epäasiallisesti esitutkinnassa annettujen kertomusten sisältöön ovat oikeudenkäynnissä annettuihin kertomuksiin verrattuna vähäisemmät. Tästä huolimatta toisinaan oikeudenkäynnissä väitetään, että kuultavan esitutkintakertomus on väärä, koska poliisi oli painostanut antamaan tietynsisältöisen kertomuksen. Jos esitutkintakuulustelun kuva ja ääni tallennettaisiin, tuomioistuimen olisi aikaisempaa helpompaa valvoa tällaisten väitteiden todenperäisyyttä ja sitä, onko esitutkinta toimitettu asian- ja lainmukaisesti syytetyn itsekriminointisuojaa kunnioittaen.

Kokemukset Ruotsissa

Arviomuistiossa selostetaan eduskunnan ja sen perustuslaki- ja lakivaliokunnan lausumia, joiden mukaan hallituksen tulee selvittää tarve ja mahdollisuudet ottaa käyttöön järjestelmä, jossa suullinen näyttö otetaan hovioikeudessa vastaan käräjäoikeudessa tehdyn kuva- ja äänitallenteen avulla. Muistiossa ei ole kuitenkaan erikseen arvioitu tarvetta ottaa tällainen järjestelmä käyttöön, vaan siinä ehdotetaan yksioikoisesti järjestelmän käyttöön ottamista arvioimatta erikseen sen vahvuuksia ja mahdollisia heikkouksia sekä vaihtoehtoja sille. Järjestelmän yksi ilmeisimmistä heikkouksista on nimittäin se, että otettaessa kertomus vastaan tallenteelta hovioikeudella ei ole mahdollisuutta tehdä kuultavalle kysymyksiä sellaisista seikoista, joita se pitää kuultavan kertomuksen uskottavuuden arvioinnin kannalta tärkeinä. Muistiossa arvioidaan vain sitä, missä laajuudessa ja millaisin kustannuksin käyttöönotto tapahtuisi järjestelmää itsessään miltään osin kyseenalaistamatta. Muistiota varten ei ole otettu myöskään selkoa kokemuksista Ruotsissa, jossa järjestelmä on ollut käytössä jo noin 10 vuotta, vaikka eduskunta on sitäkin nimenomaan edellyttänyt. Näitä on pidettävä muistion puutteina.

Ruotsissa on nimittäin myös havaittu, että todistelun taltioiminen vasta oikeudenkäynnissä käräjäoikeudessa tapahtuu usein liian myöhään. Muistiossa ei ole otettu huomioon Ruotsissa joulukuussa 2017 valmistunutta mietintöä ”Tidiga förhör – nya bevisregler i brottmål” (SOU 2017:98). Siinä ehdotetaan, että rikosasian oikeudenkäynnissä voitaisiin henkilökohtaisen kuulemisen asemesta ottaa todisteena vastaan esitutkinnassa poliisille tai syyttäjälle annetusta tai muutoin oikeudenkäynnin ulkopuolella annetusta kertomuksesta tehty kuva- ja äänitallenne, jos se ei ole epätarkoituksenmukaista asian tutkimisen kannalta (RB 35: 14 a §). Tämä olisi mahdollista kaikissa rikosasioissa kuultavan henkilön prosessuaalisesta asemasta riippumatta.

Ruotsissa on siis ollut jo noin 10 vuotta voimassa menettely, jossa käräjäoikeudessa vastaanotettu suullinen todistelu on kuva- ja äänitallennettu niin, että se on hovioikeudessa kaikissa asioissa otettu vastaan tältä tallenteelta. Tämä tarkoittaa, että Ruotsissa on jo modifioitu oikeudenkäynnin suullisuus-, välittömyys- ja keskittämisperiaatteita siitä millaisiksi ne on Ruotsissa ja Suomessa perinteisesti mielletty. Kuva- ja äänitallenteelta vastaanotettu kertomus rinnastetaan läsnäolevana annettuun kertomukseen.  Siksi kyseisessä mietinnössä tehty ehdotus ei olisi Ruotsissa niin suuri muutos kuin se olisi Suomessa.

Uutta ehdotusta on mietinnössä perusteltu seuraavasti:

  • Suullisen todistelun myöhäinen vastaanotto käräjäoikeudessa on liian stressaava kuultavalle henkilölle, jolloin oikeudenkäynnissä käsitellään sitä, mitä esitutkinnassa on kirjattu pöytäkirjaan (s. 16);
  • Esitutkinnassa asiat ovat vielä hyvin kuultavan muistissa, jolloin silloin annetun kertomuksen käyttäminen todisteena parantaa rikosprosessin tehokkuutta, ennustettavuutta ja edellytyksiä materiaalisesti oikeisiin tuomioihin (s.17);
  • Kokeellinen tutkimus ei tue sitä, että kertomuksen kertominen henkilökohtaisesti tuomioistuimelle parantaisi edellytyksiä arvioida sen oikeellisuutta (s. 18);
  • Erilaista teknisesti esitutkinnassa tuotettua näyttöä käytetään yhä enemmän oikeudenkäynneissä (s. 18);
  • Varsinkin laajoissa rikosasioissa todistelun vastaanottaminen käräjäoikeudessa tapahtuu erityisen myöhään oikeudenkäynnissä esillä oleviin tapahtumiin nähden. Laajoissa asioissa oikeudenkäynnissä on läsnä useita osallisia, jolloin kuultava henkilön kokema painostus näiden taholta ei ole omiaan luomaan henkilölle edellytyksiä antaa käräjäoikeudessa sellaista kertomusta, joka vastaa tosiasioita ja tämän tahtoa. Myös oikeudenkäynnin mediassa saamalla huomiolla on samanlainen epäedullinen vaikutus kuultavan tahtoon kertoa ja kertomuksen oikeellisuuteen. Näistä seikoista johtuu, että kuultavat yhä useammin kieltäytyvät antamasta kertomusta käräjäoikeudessa, jolloin oikeudenkäynnin kohteeksi muodostuvat esitutkinnassa pöytäkirjaan kirjatut kertomukset (s. 158-159);
  • Todistelun tallentaminen vasta käräjäoikeudessa tarkoittaa, että esitutkinnassa annetut todistajien kertomukset on suojattava epäillyn vaikuttamismahdollisuuksilta (ns. sotkemisvaara). Tästä seuraa välttämättömyys pitkittää vapaudenmenetysaikoja ja yhteydenpitorajoituksia (s. 160-161). Jos sen sijaan tuomioistuin voisi suoraan käyttää tallennettua esitutkintakertomusta, olisivat epäillyn vaikuttamisyritykset kertomuksen muuttamiseksi turhia, jolloin vangitsemisten ja yhteydenpitorajoitusten tarve sotkemisvaaran vuoksi vähenisivät (s. 168-169).
  • Mietinnön johtopäätös on, ettei nykyinen menettely ole tarkoituksenmukainen (s. 162).
  • ”Som har framgått är det en stor nackdel med nuvarande ordning att muntliga huvudförhandlingar i stor utsträckning ägnas åt att sitta och läsa ur förundersökningar i domstolen. Förhörspersoner minns inte eller kan inte yttra sig om sådant som de tidigare har berättat i polisförhör. En möjlighet att istället använda tidiga berättelser som genomförts och dokumenterats väl skulle, i skenet av nuvarande praxis, göra domstolens beslutsunderlag mer stabilt och därmed brottmålsprocessen mer rättssäker.” (s. 166)

Uudistusta vastaan puhuvia väitteitä mietinnössä:

  • Puolustusasianajajien edustaja on jättänyt mietintöön eriävän mielipiteen, jonka mukaan uudistusta ei tulisi toteuttaa, koska se ei takaa epäillyn puolustukselle riittäviä oikeusturvatakeita vastakuulustelumahdollisuuksien kaventumisen vastineeksi. Tehokas vastakuulustelu edellyttää, että se toteutetaan pääkuulustelun yhteydessä (s. 291-294). Puolustajien puolelta pääasiallinen kritiikki koskee sitä, että puolustuksen on vaikea toteuttaa vastakuulustelua esitutkinnan ollessa kesken. Puolustaja on silloin poliisin tai syyttäjän esitutkinnasta antamien tietojen varassa eikä ole takeita siitä, että puolustuksella on kaikkea sitä tietoa, mikä poliisilla on. Esitutkinnan valmistuttua saatava tilaisuus vastakuulusteluun ei kompensoi pääkuulustelun yhteydessä tehtävää vastakuulustelua, jolloin puolustajalla vasta on täydellinen käsitys esitutkintamateriaalista kokonaisuutena (s. 182).

Mietinnössä kritiikkiin on vastattu seuraavasti:

  • Objektiviteettiperiaatteen mukaisesti tutkinnanjohtajan on valvottava esitutkinnassa epäillyn etuja. Syyttäjänkään edun mukaista ei ole pimittää puolustukselta esitutkinnan aikana sellaista tietoa, joka kuitenkin tulisi oikeudenkäynnissä esille. Ehdotetussa muodossa tuomioistuimella olisi aikaisempaa paremmat mahdollisuudet valvoa esitutkinnan toimittamisen asian- ja lainmukaisuutta ja puolustuksella on aina mahdollisuus esittää kuultavalle lisäkysymyksiä esitutkinnan päätyttyäkin. Mitään puutteita osapuolet tasavertaisuus- ja kontradiktorisuusperiaatteisiin nähden ei jää (s. 183-185).
  • Kokemukset E(n) M(odenare) R(ättegång)-reformista (so. tallenteiden vastaanottaminen HO:ssa) osoittavat, että tarve lisäkysymyksille hovioikeudessa on rajoittunut. Joka tapauksessa joskus edellytykset vastakuulustelulle ovat hyvät jo ennen pääkäsittelyä käräjäoikeudessa. Toisinaan täydentävät kysymykset myöhemmin ja viimeistään pääkäsittelyssä riittävät täyttämään oikeusturvatakeet ja toisinaan taas ei. Jos puolustuksen vastakuulusteluoikeuden toteutumisesta herää epäilyksiä, se voi pyytää lisäkuulustelua tai uudelleen kuulustelua oikeudenkäynnissä (s. 185).

Ruotsin järjestelmä ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) käytäntö

Ruotsin nykyinen järjestelmä on kyseenalaistettavissa myös EIT:n käytännön näkökulmasta. Muistiossa on nostettu esiin EIT:n ratkaisu Olmeda v. Espanja vuodelta 2016.

Tapauksessa teko oli luettu vastaajan syyksi vasta muutoksenhakuasteessa katsomalla videotallenne alioikeuden käsittelystä ja kuulematta vastaajaa henkilökohtaisesti. Tämän EIT arvioi 6 artiklan 1 kohdan loukkaukseksi.  Muistion mukaan ratkaisusta ei voida päätellä, että henkilötodistelun vastaanottaminen kuva- ja äänitallenteelta hovioikeuden pääkäsittelyssä olisi 6 artiklan vastaista. Muistion mukaan ihmisoikeusloukkaus oli tapahtunut siinä, että muutoksenhakutuomioistuimessa ei ollut järjestetty suullista käsittelyä, ja että ratkaisu ei koskisi tilannetta, jossa hovioikeus ratkaisisi asian otettuaan henkilötodistelun vastaan pääkäsittelyssä esitetyllä kuva- ja äänitallenteella. Mietinnön johtopäätös tuskin on aivan oikea.

Olennaista EIT:n argumentaatiossa ei tuossa tapauksessa nimittäin ollut se, minkälaisessa käsittelyssä videotallenne oli otettu vastaan. Olennaista ratkaisussa on se, että tuomittua henkilöä ei ollut muutoksenhakuasteessa kuultu henkilökohtaisesti, vaikka arvioinnin kohteena oli ollut tämän tahallisuus (kohta 34). ”The Court has found that where an appellate court is called upon to carry out an assessment of the subjective element of the offence, as has been the case, it would in the circumstances have been necessary for the court to conduct a direct and personal examination of the evidence given in person by the accused who claims that he has not committed the act alleged to constitute a criminal offence” (kohta 35).  Kuulemisesta laistaminen oli sitä paheksuttavampaa, kun syyksilukeminen oli tapahtunut vasta muutoksenhakuasteessa toisin sanoen ensimmäisen kerran viimeisessä asteessa (kohta 36). Muistiossa esitettyä oikeampi johtopäätös tapauksesta on se, että videotallenne ei ollut kompensoinut henkilökohtaisen kuulemisen puuttumista (kohdat 37 ja 39).

EIT:n ratkaisuun vaikutti myös Espanjan perustuslakituomioistuimen käytäntö, jonka mukaan videotallenne ei mahdollista eikä voi korvata muutoksenhakutuomioistuimessa tapahtuvaa henkilökohtaista näytön arviointia (”assess personal evidence”). Huomionarvoista onkin, että perustuslakituomioistuin on perustanut tämän linjansa nimenomaan EIT:n omaan käytäntöön. Tilanteessa, jossa vastaaja tuomitaan vasta muutoksenhakuasteessa, sen on perustuslakituomioistuimen mukaan toimitettava vastaajasta välitön ja henkilökohtainen tutkinta (“a direct and personal examination of the accused and of the statements given by him or her in person, at a new hearing in the presence of other interested persons or complaints”(kohta 16) .

Tätä EIT:n ihmisoikeusloukkauksen todennutta ratkaisua selittää, se että EIT on jo vanhastaan omaksunut välittömyysperiaatteen hyvin vahvana prosessiperiaatteena myös sellaisessa muutoksenhakuasteessa, jossa tutkitaan näyttökysymyksiä (ks. OM:n lausuntoja ja selvityksiä 2006:28 ”Muutoksenhaku käräjäoikeudesta hovioikeuteen – Tarkoituksen ja menettelyn uudelleen arviointi, s. 4-12 ja siinä mainitut EIT:n ratkaisut). Tämä Espanjaa koskeva ratkaisu ei osoita EIT:n valmiutta luopua välittömyysperiaatteesta videotallenteiden hyväksi. Ratkaisun perusteella onkin varsin selvää, ettei EIT hyväksy tilannetta, jossa vastaaja tuomitaan pelkästään tallenteiden perusteella vasta hovioikeudessa. Ainakin häntä itseään on silloin henkilökohtaisesti kuultava, jos kysymys on hänen tahallisuutensa arvioimisesta.

Lakimiesliiton linjaukset esitutkintatallenteiden käyttöönottamiseksi

Lakimiesliiton mielestä nyt ei ole syytä kiirehtiä Ruotsin järjestelmän käyttöönottoa sellaisena kuin se on nyt siellä voimassa, vaan ensin tulee selvittää, eteneekö edellä selostettu lainsäädäntöhanke siellä ja arvioida itsenäisesti Ruotsissa tehtävistä ratkaisuista kokonaan riippumatta se, millainen järjestelmä olisi Suomessa tarkoituksenmukaisin ja vastaisi samalla varmasti EIT:n oikeuskäytäntöä.

Lakimiesliiton käsityksen mukaan ne edut, joita käräjäoikeustallenteilla arvellaan saavutettavan, ovat saatavissa vielä suuremmassa määrin esitutkintatallenteilla. Niiden avulla näytön arviointi on jo käräjäoikeudessa saatavissa aiempaa luotettavammalle perustalle, koska kuultavan kertomat havainnot on tallennettu ajallisesti mahdollisimman lähellä kerrottavia tapahtumia, jolloin myös riski ja mahdollisuudet kertomuksen muuttamiseen pienenevät. Samalla pääkäsittelyn kesto oikeudenkäynnissä lyhenisi, kun syyttäjän ei enää tarvitsisi pääkuulustelussa ensin kysymyksin varmistua kuultavan tahdosta ja kyvystä kertoa esitutkintapöytäkirjaan kirjatulla tavalla eikä valvoa, että niin myös tapahtuu.

Kun edellytykset materiaalisesti oikeisiin ratkaisuihin jo käräjäoikeudessa paranevat, olisi mahdollista arvioida uudelleen oikeutta hakea muutosta käräjäoikeuden näytönarviointiin. EIT ei aseta sellaiselle esteitä, koska se on tähdentänyt välittömyysperiaatteen merkitystä toisessa asteessa ainoastaan tilanteissa, joissa kansallisen lainsäädännön mukaan muutoksenhakuasteessa arvioidaan tosiseikkojen olemassaoloa. Euroopan ihmisoikeussopimus ei rajoita kansallista lainsäädäntöä, jolla muutoksenhakua rajoitetaan lainsoveltamista koskeviin kysymyksiin.

Esitutkintatallenteiden käyttöön Lakimiesliitto esittää seuraavia linjauksia:

1) Vastakuulusteluoikeuden järjestäminen esitutkinnassa

Suomessa esitutkinnassa tehty videotallenne on jo käytettävissä näyttönä oikeudenkäynnissä OK 17: 24 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa, jos syytetylle on varattu mahdollisuus esittää kuultavalle kysymyksiä. Käytännössä videotallenteita käytetään lapsiin kohdistuvissa rikoksissa ja eräin edellytyksin seksuaalirikoksissa. Tallenteet rinnastetaan näyttöarvoltaan käytännössä henkilökohtaiseen esiintymiseen oikeudenkäynnissä eikä niiden käyttöön ole liittynyt mainittavia ongelmia. Yksi vaihtoehto olisi lisätä näitä mahdollisuuksia esimerkiksi sellaisen kuultavan kertomuksen tallentamiseksi, jonka haastaminen käräjäoikeuteen syystä tai toisesta osoittautuisi hankalaksi. Huomioon tulisi kuitenkin ottaa kuultavan kunto, kuten mahdollinen järkytys- tai muu tila, millä voi olla vaikutusta esitutkintatallenteen todistusarvolle.

2) Vastakuulusteluoikeuden järjestäminen käräjäoikeudessa

Tämä vaihtoehto toteuttaisi esitutkinnassa järjestettävää vastakuulusteluoikeutta paremmin vastakuulusteluoikeuden tarkoitusta kyseenalaistaa pääkuulustelussa esiin tulleita seikkoja. Tämä tarkoittaisi, että syyttäjä esittäisi pääkuulusteluna esitutkintatallenteen haluamassaan laajuudessa ja kuultava olisi läsnä käräjäoikeuden pääkäsittelyssä vastakuulustelua varten. Lakimiesliiton mielestä tämän tulisi olla pääsääntö ja vastakuulustelun toteuttaminen esitutkinnassa poikkeuksellista, vaikka sen mahdollisuutta laajennettaisiinkin. Jos vastakuulustelu on tehty käräjäoikeudessa eikä muutoksenhakua käräjäoikeuden näyttöratkaisuun rajoiteta, esitutkintatallenne olisi käytettävissä hovioikeudessa ilman kuultavan läsnäoloakin. Sen sijaan, jos syyttäjä on hakenut muutosta syytteen hylkäävään ratkaisuun, vastaajaa on kuultava hovioikeudessa henkilökohtaisesti kuten EIT on edellyttänyt. Muun henkilötodistelun vastaanottamiseen tallenteelta hovioikeudessa ilman kuultavan läsnäoloa ei liene estettä.

3) Tallenteiden litterointi ja julkisuus

Tehtäisiinpä kuva- ja äänitallenteet esitutkinnassa tai käräjäoikeudessa niiden litterointi helpottaisi niiden hyödyntämistä. Tekstin lukeminen on aina joutuisampaa kuin äänen ja kuvan seuraaminen ja asiakokonaisuuksien hahmottamista helpottavaa. Käytännössä on havaittu, että nykyisin käytössä olevat esitutkintallenteet lapsiin kohdistuvissa ja seksuaalirikosasioissa jouduttavat merkittävästi tuomion kirjoittamista, kun ne on myös litteroitu, vaikka kuva- ja ääni otetaankin pääkäsittelyssä vastaan. Litteroinnin ulottaminen kaikkiin tallenteisiin on luonnollisesti resurssikysymys eikä ihmistyövoiman käyttäminen siihen ole nykymaailmassa enää realistista. Siksi apua olisi etsittävä puheentunnistusohjelmista.

Julkisissa oikeudenkäynneissä käytettävät kuva- ja äänitallenteet ovat luonnollisesti myös julkisia. Sähköisiä kopioita niistä ei ole kuitenkaan sallittava asianosaisten ulkopuolelle saataville, koska mahdollisuus niiden leviämisestä internettiin ei edesauta kuultavan tahtoa ja kykyä kertoa totuudenmukaisesti. Julkisuusperiaatteen toteutumisen kannalta riittävää on, että mahdollisuus niiden katselulle rajoitetaan tuomioistuimen tiloissa tapahtuvaksi. Julkisessa oikeudenkäynnissä käytettävää tallennetta ei voida salata sillä tavoin kuin muistiossa pohdiskellaan.

4) Riita-asiat

Riita-asiat jäisivät menettelyn ulkopuolelle. Tämä ei kuitenkaan olisi ongelma. Suurin osa pääkäsittelyistä käräjäoikeudessa toimitetaan rikosasioissa kuten muistiostakin ilmenee (2017: 29.000/4.000). Riita-asioissa henkilötodistelulla ei ylipäätään ole samaa merkitystä kuin rikosasioissa. Riita-asioissa keskeinen merkitys on yleensä niillä kirjallisilla todisteilla, jotka ovat syntyneet riitelyn osana ja sen aikana, ja joihin nähden jälkikäteisellä suullisella todistelulla ei ole asian ratkaisemisessa samanlaista näyttöarvoa

Taloudelliset vaikutukset arviomuistiossa

Lakimiesliitto haluaa korostaa, että taloudellisten vaikutusten arviointiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Arviomuistiossa esitetyt kustannusarviot etenkin käräjäoikeuksien istuntosalien varustelun osalta vaikuttavat olevan huomattavan alakanttiin, sillä niissä ei ole lainkaan huomioitu itse saleihin tehtäviä muutostöitä, jotka johtuvat onnistuneen videotallentamisen vaatimista valaistus- ja akustiikkaparannuksista. Kaikki nykyiset istuntosalit eivät ole näiltä ominaisuuksiltaan riittävän hyvin varusteltuja, joten niihin tehtävät parannustyöt tulee olla huomioituna kustannuksia arvioidessa, jottei kaavailtu uudistus osoittaudu ennakoitua moniverroin kalliimmaksi.

Esitutkintatallenteet olisivat pienempi muutos kuin ehdotettu, koska niitä jo käytetään. Niiden käyttöä voidaan laajentaa resurssien niin salliessa, jolloin kustannuksetkin jäävät alhaisemmiksi.