(19.1.2015) Lausunto sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon resurssitarpeita arvioivalle parlamentaariselle työryhmälle

Lausunto:

Lakimiesliitto on lausunnossaan arvioinut toiminnan ja resurssitason nykytilaa ja tulevaisuutta. Emme suoraan ole otsikoineet lausuntoamme lausuntopyynnössä esitettyjen kohtien 1.a.–c. ja 2 mukaan, mutta käsittelemme niissä mainittuja kysymyksiä lausunnossamme.

Kansanedustajien päätettävä tarjottavan oikeusturvan tasosta

Suomalaisen oikeudenhoidon uudistusten ajava voima on viime vuosina ollut oikeusturvaan käytettävän budjetin leikkaaminen. Ajatuksena on ollut etsiä kohteita joista voi leikata siten, että kansalaisten oikeusturva kärsii mahdollisimman vähän. Samaan aikaan sekä rikos- että riita-asioiden käsittelyajat koko käsittelyketjussa ovat pidentyneet ja resurssikuilu vertailumaihin on kasvanut. Esimerkiksi keskimääräinen käsittelyaika tekopäivästä käräjäoikeuden tuomioon törkeän pahoinpitelyrikoksen kohdalla nousi yli 25 % 11,0 kuukaudesta 13,9 kuukauteen vuosien 2009-2013 välillä. Jotta suomalainen oikeusvaltio ei ajautuisi jatkuvasti rapistuvaan tilaan, tulisi nyt käydä periaatteellinen keskustelu siitä, minkälaista oikeusturvan tasoa Suomi haluaa tarjota kansalaisilleen ja yrityksilleen. Vasta tämän jälkeen voimme määrittää sen resurssitason, jolla voimme taata halutun oikeusturvan tason.   

Suomen panostukset oikeudenhoitoon eivät nykyisellään kestä relevantissa kansainvälisessä vertailussa

Euroopan neuvosto julkisti lokakuussa 2014 uusimman European Judicial Systems -tutkimuksensa, jossa vertaillaan eurooppalaisten maiden oikeudenhoitojärjestelmiä ja niihin käytettäviä panostuksia. Kahden vuoden välein toteutettava tutkimus kertoo muun muassa, että Suomi panosti vuonna 2012 tuomioistuimiin, syyttäjiin ja oikeusapuun yhteensä 67 € per asukas, kun selkeimmässä verrokkimaassamme Ruotsissa vastaava luku oli 107 €. Ruotsi panostaa pelkkään tuomioistuinlaitokseensa yhtä paljon kuin Suomi koko oikeudenhoitoon. Ero Ruotsiin on kasvanut dramaattisesti vuoden 2010 panostuksista, jolloin ero oli 30€ per asukas. Vuonna 2012 Euroopan neuvoston jäsenmaissa oikeuslaitoksen rahoitusosuus vastasi keskimäärin 0,33 % BKT:sta. Samaan aikaan Suomessa osuus vastasi 0,188 %:a.

Oikeusturvan taso heikkenee, jos yksikin osa oikeusturvaketjusta pettää – syyttäjälaitoksessa tilanne akuutein

Oikeusturvan tason ylläpitämisessä ja kehittämisessä olennaista on se, että kaikilla oikeusturvaketjun keskeisillä toimijoilla – tuomioistuimilla, syyttäjillä ja poliisilla sekä julkisessa oikeusavussa – on riveissään riittävästi osaavia asiantuntijoita oikeusturvaa tuottamassa. Jos yksikin osa oikeusturvaketjusta pettää, seuraa siitä välittömästi ihmisten ja yritysten oikeusturvaa heikentäviä viivästyksiä.

Oikeusturvaketjun osista akuutein tilanne näyttää tällä hetkellä olevan syyttäjälaitoksessa, jossa valtakunnansyyttäjänvirasto joutuu tänä vuonna aloittamaan yhteistoimintaneuvottelut väen vähentämiseksi. Eduskunnan perustuslakivaliokunta piti valtion talousarviosta 2015 antamassaan lausunnossa (PeVL 29/2014 vp) erityisen huolestuttavana juuri tätä syyttäjälaitoksessa käsillä olevaa tilannetta. Valiokunnan mukaan hallituksen tuli estää tämänkaltainen oikeuslaitoksen kriisiytyminen, mutta siitä huolimatta kauhukuvat historiallisista yt-neuvotteluista ovat toteutumassa. Tällä hetkellä onkin havaittavissa kokeneiden ja tehokkaiden syyttäjien siirtymistä pois syyttäjälaitoksen piiristä.

Tulee myös muistaa, että oikeuslaitos laajasti ymmärrettynä tuottaa valtion kassaan euroja. Laajoja ja vaikeita talousrikosasioita tutkivat syyttäjät, asiantuntijapoliisit ja perintää johtavat kihlakunnanvoudit tuottavat joka vuosi valtiolle takaisin saatuna rikoshyötynä ja perintätuloksena huomattavan määrän rahaa. Nyt eduskunta on siunannut talousarvion, joka johtaa syyttäjien vähentämiseen ja sitä kautta valtion tulojen pienenemiseen tältä osin. Oikeusturvaketjun pullonkauloista emme nykyrahoituksella ole pääsemässä eroon, päinvastoin.

Tuomioistuinlaitoksen tehostaminen tulee aloittaa tuomioistuinhallinnon perustamisella seuraavan vaali- ja kehyskauden aikana

Oikeusministeriön asettama, kansliapäällikkö Tiina Astolan johtama neuvottelukunta ehdotti ministeriölle laatimassaan oikeudenhoidon uudistamisohjelmassa vuosille 2013-2025 tuomioistuinviraston perustamista huolehtimaan tuomioistuinhallinnosta. Neuvottelukunta halusi vahvistaa tuomioistuinten riippumattomuutta ja tuomioistuinhallinnon toimivuutta perustamalla nykyisen oikeusministeriössä hoidetun tuomioistuinhallinnon sijaan erillisen tuomioistuinviraston.

Viime keväänä oikeusministeri Anna-Maja Henriksson nimitti oikeustieteen lisensiaatti Pekka Nurmen ja Hyvinkään käräjäoikeuden laamanni Tatu Leppäsen laatimaan selvityksen asiasta. Selvitysmiehet luovuttivat 14.1.2015 Henrikssonille arviomuistion Tuomioistuinten keskushallinnon uudistaminen (OM selvityksiä ja ohjeita 2/2015).  

Arviomuistiossa Nurmi ja Leppänen tekevät konkreettisen ja hyvin harkitun ehdotuksen siitä, millainen tuomioistuinhallinto Suomeen tulisi perustaa. He ovat pohtineet myös määrärahakysymyksiä siitä näkökulmasta, että perustamisen taloudellinen panostus vastaisi tämänhetkistä haastavaa rahatilannetta ja olisi toteutettavissa nopealla aikataululla, jota käsillä olevassa taloustilanteessa tarvitsemme.

Tuomioistuinhallinnon tehtävänä on ennen kaikkea tuomioistuinlaitoksen toiminnan tehostaminen ja sen henkilö- ja muiden resurssien johtaminen niin, että tuomioistuimet toimivat tehokkaana kokonaisuutena koko maassa. Samalla tuomioistuinlaitos saavuttaisi samantasoisen vallan kolmijako-opin mukaisen riippumattomuusasteen kuin esimerkiksi Tanskan, Ruotsin ja Norjan vastaavat hallinnot ovat saavuttaneet. 

Lakimiesliitto pitää tuomioistuinhallinnon perustamista seuraavan vaalikauden aikana tärkeimpänä ja oikeuslaitoksen tehokkuuden kannalta ylivoimaisesti merkittävimpänä uudistushankkeena oikeudenhoidossa. Kuten neuvottelukunta oikeudenhoidon uudistamisohjelmassa ja selvitysmiehet arviomuistiossa toteavat, tuomioistuinhallinnon perustaminen vaatii jonkin verran taloudellisia panostuksia, jotka kuitenkin ovat esimerkiksi toimitilakustannuksia vähentämällä saatavissa pidemmällä aikavälillä takaisin. Pääajatus tuomioistuinhallinnon perustamisessa on luonnollisesti se, että toiminnan järkevöittämisen kautta tuomioistuinlaitos pystyy tulevina vuosina tuottamaan aikaisempaa enemmän ja laadukkaampaa oikeusturvaa. Näin tuomioistuinhallinto pystyy tuottamaan tehokkuutta ja säästöjä oikeudenhoitoon. Tuomioistuinhallinnon perustaminen on yhteiskunnalle investointi tuomioistuinlaitoksen tehostamiseen ja kehittämiseen eli kansalaisten oikeusturvaan, ei kuluerä.

Oikeusturvan tasoa voidaan parantaa siirtämällä oikeudenkäyntien painopistettä käräjäoikeuksiin

Oikeusturvaa voidaan tulevaisuudessa tuottaa tehokkaammin siirtämällä oikeudenkäyntien painopistettä yhä enemmän käräjäoikeuksiin. Jos asiat saadaan käsitellyksi vain yhdessä oikeusasteessa, vähentää tämä oikeudenkäynnin aiheuttamia kustannuksia niin osapuolilta kuin yhteiskunnallisestikin. Asioiden käsittely muutoksenhakuasteessa ei välttämättä myöskään paranna osapuolten oikeusturvaa. Esimerkiksi todistelun luotettavuus kärsii, kun käsittely pitenee ja aikaa kuluu muistettavista tapahtumista. Mikäli ensimmäisen asteen oikeuskäsittelyyn panostetaan enemmän ja lisätään kolmen tuomarin kokoonpanojen käyttöä, voidaan perustellusti myös kaventaa osapuolten valitusoikeutta muutoksenhakuasteeseen tietyissä tapauksissa.

Oikeusturvan taloudellisia vaikutuksia tarkasteltava kokonaisuutena

Suomalaista oikeudenhoitoa kehitettäessä pitää arvioida sen aiheuttamia tuottoja ja kustannuksia kokonaistaloudellisesti koko yhteiskunnan kannalta. Resursseja supistamalla ei voida saada kansantaloudellisesti merkittävää säästöä, koska oikeudenhoidon osuus julkisen sektorin menoista on häviävän pieni. Toimiva oikeusvaltio tuottaa yhteiskunnalle vaurautta, ennustettavuutta ja vakautta. Oikeudenhoidon aito tehostaminen parantamalla tarjottavan oikeusturvan tasoa tulee olla prioriteettina jatkossa.

Ladattavat tiedostot: