Uutisen päiväys

24.01.2018← Takaisin

Oikkareiden työkysely 2017

Lakimiesliitto toteuttaa vuosittain oikeustieteen opiskelijoille tehtävän työkyselyn, jossa selvitetään opiskeluaikaista työllistymistä. Kyselystä saatavia tietoja käytetään opiskelijaedunvalvonnan tukena.

Kooste kyselyn vastauksista löytyy täältä.

 

Taustatietoa vastaajista

Työkysely lähetettiin henkilökohtaisena linkkinä sähköpostitse kaikille Lakimiesliiton jäsenrekisterissä oleville 4256 opiskelijajäsenelle, joiden sähköpostiosoite oli tiedossa. Kysely oli avoinna 21.11.–10.12.2017 ja siihen vastasi 1016 vastaanottajaa, joten vastausprosentiksi tuli 23,87. Vastauksien perusteella koko opiskelijajäsenkenttä oli hyvin edustettuna.

Sukupuoli: Valtaosa vastaajista ilmoitti sukupuolekseen nainen (70,18 %). Miehiä vastaajista oli 29,33 % ja sukupuolekseen muun ilmoitti viisi vastaajaa (0,49 %). Naisten osuus vastaajista oli hieman korkeampi kuin opiskelijajäsenissä yleensä.

Ikä: Vastaajien ikäjakauma oli melko laaja. Suurimmat ikäryhmät olivat syntyneet vuosina 1994 (15,55 %), 1993 (13,58 %) ja 1992 (13,58 %). 1980-luvulla tai aiemmin syntyneitä oli 15,56 % vastaajista.

Opintojen aloitusvuosi ja vaihe: Eri vuosikurssit olivat myös hyvin edustettuina: 1.–4. vuosikurssin opiskelijat edustivat yhteensä 68,21 % vastaajista. Ennen vuotta 2010 aloittaneita oli vain 1,58 %. Samoin opintopisteissä mitattuna vastaajat jakautuivat melko tasaisesti viiteen eri ryhmään. Suurin vastaajaryhmä oli 181–240 opintopistettä suorittaneet, jotka edustivat hieman vajaata neljännestä vastaajista. Vähiten vastaajia oli aivan opintojen alkuvaiheessa (60 op tai alle) olevissa, 16,73 %.

Koulutusyksikkö: Kyselyssä selvitettiin myös vastaajien opiskelupaikkaa. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta oli jaettu suomen- ja ruotsinkielisiin koulutuksiin sekä Vaasan yksikköön. Eniten vastaajia oli Helsingin yliopiston suomenkieliseltä puolelta (310), Turun yliopistosta (266) sekä Lapin yliopistosta (244). Vähiten vastaajia oli Åbo Akademista (25).

 

Opiskeluaikainen työskentely

Kyselyssä kysyttiin vastaajilta eri kysymyksiä sen perusteella, onko heillä oikeustieteellisen alan tai sitä lähellä olevan alan työkokemusta. Kyselyyn vastanneista lähes kahdella kolmasosalla (64,37 %) oli kertynyt oman alan työkokemusta opintojen aikana. 21,9 % vastaajista oli tehnyt muuta kuin oman alan työtä opiskeluaikana. Täysin ilman opintojen aikaista työkokemusta oli vain 13,68 % vastaajista. Heistä yli puolet (58,27 %) oli ymmärrettävästi ensimmäisen vuoden opiskelijoita.

Suhteessa eniten alan töihin opintojen aikana olivat työllistyneet Helsingin yliopiston Helsingissä opiskelevat opiskelijat (81,82 % ruotsinkielisistä ja 78,06 % suomenkielisistä). Ainoastaan Itä-Suomen yliopistossa opiskelevista vain alle puolella (47,95 %) oli alan työkokemusta. Useimmiten ensimmäinen oman alan työ löydettiin jo ensimmäisten kolmen opiskeluvuoden aikana.

Ne, joilla alan työkokemusta oli jo kertynyt, olivat työskennelleet joko säännöllisesti lähes koko opiskeluajan (40,4 %) tai ainakin osittain myös lukukausien aikana (37 %). Ainoastaan kesäisin heistä oli työskennellyt 10,4 %.

Viimeisimmän oman alan työpaikan perusteella opiskelijoiden työpaikoista lähes kaksi kolmasosaa (64,3 %) sijaitsee pääkaupunkiseudulla. Muista opiskelupaikkakunnista Turussa työskenteli 8,9 %, Vaasassa 2,5 %, Rovaniemellä 2,3 % ja Joensuussa 1,7 % vastaajista. Muita opiskelijoita työllistäviä paikkakuntia olivat Tampere (2,8 %), Oulu (2,3 %), Jyväskylä (1,2 %) ja Pori (1,1 %).

Ehdottomasti eniten opiskelijoita työllistävät asianajo- ja lakiasiaintoimistot. Suuret, yli 20 juristin toimistot, työllistivät kysytyistä työnantajista eniten; 29,7 % vastanneista oli työskennellyt sellaisen palveluksessa opintojensa aikana. Lähes yhtä suuri osuus (28,9 %) vastanneista oli työskennellyt pienessä, alle viiden juristin toimistossa. Kaiken kaikkiaan puolet (50,8 %) vastaajista kertoi viimeisimmän alan työpaikan olleen asianajo- tai lakiaisaintoimisto.

Myös perinteinen juristityönantaja, valtio, näyttää pitävän pintansa opiskelijoiden keskuudessa – viidennes (19,9 %) oman alan töitä tehnyt kertoi viimeisimmän työnantajansa olevan tuomioistuin, ministeriö tai muu valtiollinen toimija. Sen sijaan esimerkiksi järjestöt, kunnat tai perintä- ja konsulttialan yritykset työllistävät opiskelijoita vain vähäisesti.

 

Työnhaku

Hieman yli puolet (55,8 %) heistä, jotka kertoivat olevansa vailla oman alan työkokemusta, oli hakenut oman alan töitä. Valtaosa heistä oli hakenut 1–5 paikkaa edellisen vuoden aikana, mutta samalla aikavälillä haastatteluun asti oli päässyt vain harva; keskimäärin haastattelukutsuja tuli ainoastaan 0,4.

Avoimista vastauksista korostui suhteiden merkitys työn saannissa. Moni vastaajista koki, että työpaikkoja jaetaan pitkälti suhteilla. Juuri ensimmäisen oman alan paikan saaminen tuntui monesta vaikealta, etenkin jos oli edennyt opinnoissaan jo loppuvaiheeseen. Työkokemuksen puutetta pidettiin itseään ruokkivana kierteenä (ilman kokemusta ei saa työtä, eikä kokemusta ilman työtä).

Rekrytointipäätösten perusteet jäivät monen vastaajan mielestä epäselväksi. Opiskelijat myös toivovat sitä, että työnantajat tiedottaisivat aktiivisemmin rekrytointien etenemisestä sekä muistaisivat aina myös ilmoittaa hylkäävästä päätöksestä.

 

Palkkaus ja työaika

Kysyttäessä viimeisimmän tai sen hetkisen työn perusteella, reilu kolmasosa (38,9 %) vastanneista työskenteli täysipäiväisesti. Työsuhteet opiskelijoilla ovat useimmiten määräaikaisia (69 %).

Mediaanipalkka alan töissä olevilla oli 2183 euroa kuukaudessa. Sukupuolella ei vaikuttaisi olevan juurikaan väliä opiskelijoiden palkkauksessa – ero mies- ja naisvastaajien välillä oli hyvin pieni, ainoastaan 20 euroa miesten hyväksi. Lakimiesliiton palkkasuositukset tunnetaan hyvin ja niihin vetoaminen myös kannattaa: suosituksiin vetoajien mediaanipalkka oli 100 euroa yleistä mediaania korkeampi.

Palkaton työskentely koettiin ongelmalliseksi. Vailla alan työkokemusta olevista 73,8 % ei voisi edes kuvitella ottavansa vastaan palkatonta työtä. Alan töissä olleista ainoastaan 1,5 % ilmoitti viimeisimmän työnsä olleen palkatonta. Palkattomat harjoittelut nähtiin yleisesti ikävänä ilmiönä, mutta joissakin tarkoin rajatuissa tilanteissa (lyhyt kesto, jatkuva ohjaus) sellainen sai varovaista hyväksyntää avoimissa vastauksissa.

Yleisimmät palkan lisäksi tarjottavat edut ovat lounasetu, ja kulttuuri-, virike- tai liikuntaetu. Ylitöitä viimeisimmässä työpaikassa on tehnyt lähes puolet (44,5 %) vastaajista, ja yleisesti ottaen ne korvattiin vähintään vapaina tai yksinkertaisena palkkana.

 

Valmistumisen jälkeiset haaveet

Opiskelijoilta kysyttiin myös kiinnostusta eri työnantajia kohtaan (asteikolla 0–5) valmistumisen jälkeen. Opiskelijoiden kiinnostus eri aloja kohtaan ei aina kohtaa opiskeluaikaisen työllistymisen kanssa. Esimerkiksi tuomioistuimet eivät tarjoa opiskelijoille paljon työskentelymahdollisuuksia (ainoastaan 8,1 % kertoi työskennelleensä tuomioistuinlaitoksessa opintojen aikana), mutta siitä huolimatta vastaajat arvottivat sen kaikkein korkeimmalle annetuista vaihtoehdoista (keskiarvo 3,66).

Hyvin kiinnostuneita vastaajat olivat toimimaan myös asianajoalalla. Sekä liikejuridiikka että rikos- ja siviilioikeuden parissa työskentely koettiin hyvin kiinnostaviksi uravaihtoehdoiksi. Myös yritykset ja valtio nähtiin kiinnostavina vaihtoehtoina. Sen sijaan yliopistot ja työmarkkinajärjestöt eivät kyselyn perusteella olleet kovin suuressa suosiossa. Hieman näiden yläpuolelle sijoittuivat mm. kunnat.

 

Johtopäätökset

Kyselyn perusteella voidaan päätellä, että oikeustieteen opiskelijoiden laadullinen työllistyminen on melko hyvällä tasolla. Vaikka osalle työn saanti on vaikeaa ja työkokemuksen puute aiheuttaa turhautumista etenkin valmistumisen lähestyessä, on syytä pitää mielessä, että juristien työllisyystilanne on korkeakoulutettujen joukossa erittäin hyvällä tolalla. Oikeustieteen maisterien työttömyys on työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen valossa laskussa, ja lähes kaikki työllistyvätkin vuoden sisällä valmistumisesta.

Kaikenlainen oma aktiivisuus edesauttaa työllistymistä. Opiskelijajärjestöissä aktiivisesti toimineiden työllistyminen omaa alaa vastaaviin tehtäviin on kyselyn perusteella hieman keskimääräistä yleisempää. Työllistyneiden kertomuksista käy ilmi, että monet ovat työllistyneet avoimella hakemuksella, ja että jokainen haastattelu tai muu tilaisuus jäädä työnantajan mieleen kannattaa käyttää. Vaikkei juuri sillä hetkellä työtä saisikaan, voi aiemmin lähetetty hakemus tai haastattelussa käyminen johtaa yhteydenottoon myöhemmin. Vaikeinta on juuri ensimmäisen työpaikan saaminen.