Uutisen päiväys

28.07.2017← Takaisin

Oikkari ei kiusaa?

Lakimiesliitto teetti keväällä 2017 kyselyn kiusaamisen yleisyyden ja ilmenemismuotojen selvittämiseksi Suomen oikeustieteellisissä yksiköissä. Pyysimme myös kommentteja kiusaamista kohdanneilta. Kysely oli auki 12.4.-13.5.2017, ja siihen vastanneesta 609 oikeustieteen opiskelijasta noin 15 % koki tulleensa kiusatuksi yliopistoaikana. Lisäksi 37 % kaikista kyselyyn vastanneista kertoi havainneensa kiusaamista yliopistolla tai opiskelijaelämässä. Kiusaaja on lähes aina toinen opiskelija, mutta jopa 13 % kiusaamista kohdanneista koki joutuneensa yliopiston henkilökunnan kiusaamisen kohteeksi. Lienee aiheellista olettaa, että vastaamisherkkyys on ollut suurempi henkilöillä, jotka ovat kokeneet tai havainneet kiusaamista, verrattuna opiskelijoihin, joiden mielestä kiusaamista ei esiinny. Nimittäin YTHS:n vuonna 2016 teettämän korkeakouluopiskelijoiden terveydentilaa laajemmin kartoittaneen terveystutkimuksen mukaan toisten opiskelijoiden kiusaamisen kohteena koki olleensa vain 7,5 % ja henkilökunnan kiusaamisen kohteena 5,8 % vastanneista opiskelijoista.

Kiusaamisen kartoittamistarve nousi esille Lakimiesliiton opiskelijavaliokunnassa alkukeväästä, kun useat ainejärjestöistä painivat saman ongelman kanssa: kiusaamista esiintyy, mutta miten siihen voisi puuttua? Etenkin Jodelissa tapahtuvaa ilkeilyä on ollut hankala vaimentaa. Kiusaamiskysely osoittautui yllättävän tarpeelliseksi, sillä saimme aineistoa lähes sata sivua. Toivottavasti asian esille nostaminen vaikuttaisi siten, että jatkossa jokainen miettisi omaa toimintaansa havaitessaan kiusaamista tai muuta ikävää käytöstä opiskelijayhteisössään.

Vastausten perusteella kiusaamista esiintyy eniten yliopistolla ja ainejärjestöjen tilaisuuksissa. Kiusaaminen näkyy suurelle yleisölle selkeästi myös sosiaalisessa mediassa, ja kiusaamista havainneista yli 70 % kertoikin törmänneensä kiusaamiseen somekanavilla. Suhteessa harva koki silti itse tulleensa kiusatuksi sosiaalisessa mediassa. Facebook, WhatsApp ja Jodel nousivat vastauksissa somekiusaamisen pääasiallisina kanavina. Suurin osa kiusaamista somessa havainneista mainitsi paikaksi Jodelin, jonka anonymiteetti ja laaja tavoittavuus vaikuttavat vetävän kiusaajia ja trollaajia puoleensa.

Yleisesti ottaen kiusaaminen on lähes ainoastaan henkistä ja usein jopa sanatonta. Fyysistä kiusaamista ei juurikaan esiinny, vaikka siitäkin löytyy esimerkkejä. Yksi opiskelija kertoo esimerkiksi havainneensa, että ”luennoilla on joskus piirretty naisen valkoiseen nahkalaukkuun kuulakärkikynällä”. Myös seksuaalinen häirintä nousi esille parissa vastauksessa. Joukon ulkopuolelle jättämisen ja syrjinnän kokemukset nousivat kuitenkin ylivoimaisesti eniten esille niin kiusattujen kuin kiusaamista havainneidenkin avoimissa vastauksissa. Kokemuksia kuvailtiin muun muassa seuraavasti:

”Kiusaaminen näyttäytyy lähinnä ulkopuolelle jättämisenä tai pahan puhumisena. Järjestetään tapahtumia ja juhlia, joihin ei kutsuta. Koulun tiloissa tai ulkopuolella ei edes tervehditä. Ainejärjestön tapahtumissakaan ei tervehditä, vaan jätetään porukan ulkopuolelle.”

”Ei mitään varsinaista kiusaamista, mutta porukan ulkopuolelle jättämistä, ohi kävelemistä mitään sanomatta ja olon tekemistä kiusaantuneeksi. Tuntuu ettei ole tervetullut ainejärjestön tapahtumiin, eikä kukaan oikein ota mukaan.”

”Istuin koko illan yksin sillä pöytäseurue valikoitui arvalla eivätkä he lämmenneet jutteluyrityksilleni. Myöskään luennoilla kukaan ei juttele tai ota kontaktia jos et kuulu suosittuihin piireihin.”

”Olen huomannut sen, että alkoholin käyttöä painotetaan Suomessa todella paljon ja jos ei tykkää käydä bileissä tai juoda itseään kaatokänniin, niin sitä jää todella helposti ulkopuoliseksi. Joten en ole huomannut suoranaista kiusaamista, mutta kylläkin hienovaraista ryhmän ulkopuolelle jättämistä.”

”Yleisimmin kiusaaminen on ollut jonkin henkilön syrjiminen ja jättäminen yksin: on tehty selväksi, että tämä meidän porukka ja että nuo ulkopuoliset eivät siihen kuulu.”

Ilmiön laajuutta on vaikea määrittää, mutta vastausten perusteella kiusaamista esiintyy myös oikkareiden ja muiden opiskelijoiden välisissä suhteissa. Oikeustieteen opiskelijat kohtelevat muita tieteenharjoittajia monesti vastausten perusteella halveksuen. Tämä toisaalta kostautuu myös toisinpäin siten, että oikkarit stereotypioidaan ylimielisiksi. Eräs vastaajista kuvaa ilmapiiriä seuraavasti: ”Ilmapiiri oikeustieteellisessä tiedekunnassa on todella kilpailuhenkinen ja usein tuntuukin, että kaikki ajattelevat vain omaa etuaan ja pyrkivät tallomaan muut jalkoihinsa. Koulutus itsessään on arvostettu, mutta ilmapiirin vuoksi en suosittelisi oikeustieteellisiä opintoja kenellekään.” Alan kilpailun koettiin useissa vastauksissa vaikuttavan kiusaamista lisäävänä. Usealla lienee turhan suuri tarve pönkittää omaa egoa niin muiden tieteenharjoittajien kuin myös opiskelijakollegoiden keskuudessa.

Kiusaaminen ei ole vain opiskelijoiden keskuudessa esiintyvä ilmiö. Vastausten perusteella yliopiston henkilökunnan taholta opiskelijoihin suuntautuva vähättelykään ei ole tuntematonta. Heikolle osaamiselle saatetaan naureskella ja opiskelijoita arvostella esimerkiksi ulkonäön tai sukupuolen perusteella. Eräs opiskelija kommentoi professorin toimintaa seuraavasti: ”Tämä kiusaaminen on pahinta mitä olen ikinä koulumaailmassa kokenut, vaikka harvemmin taidetaan puhua opettajan ja opiskelijan välisestä kiusaamisesta.” Kyselyn vastausten perusteella lienee siis oikeutettua peräänkuuluttaa rohkaisevamman ilmapiirin rakentamista myös opetustilaisuuksiin. Vastauksissa kommentoitiin myös epäasiallista käytöstä tutkijoiden välisessä kanssakäymisessä, mikä viestii huono esimerkkiä toiminnasta työyhteisössä. Kiusaamisen kulttuuri ei välttämättä jää taakse siirryttäessä työelämään.

Mitä on kiusaaminen?

Useat vastaajista korostivat, ettei heidän kiusaamiseksi kokemaansa käytöstä välttämättä suoranaisesti luokiteltaisi kiusaamiseksi. Vaikka kiusaamista ei ole tässä mahdollista tyhjentävästi määritellä, ei opiskelijan ikävää kokemusta saisi vähätellä. Eräs opiskelija pohti vastauksissa kiusaamista seuraavasti: ”Kiusaamisen raja yliopistossa on mielestäni häilyvämpi. Lasketaanko esimerkiksi humalassa huuteleminen kiusaamiseksi? Tai toisista hassujen kuvien ottaminen ja niistä meemien tekeminen... Koetaanko "klikkiytyminen" ulkopuolelle jättämiseksi. Edellä mainitunlaisiin tapauksiin törmää yliopistomaailmassa mutta sellaista perinteistä kiusaamista, nimittelyä tai haukkumista en ole kohdannut.” Toinen opiskelija kuvaa kokemuksiaan seuraavasti: ”Kyseessä ei ole oikeastaan suoranainen kiusaaminen, vaan suppea hyväksymisraja muiden ihmisten suhteen. Ihmisistä puhutaan alhaisen rumasti heidän olematta läsnä seurassa, samoin toisten ihmisten arvostelu on raakaa.” Näiden ja useiden samansuuntaisten kommenttien valossa jokaisen olisikin syytä pohtia toimintaansa nimenomaan toiminnan kohteen tai muun sille altistuvan silmin. Yksikin opiskelija myöntää olleensa opiskelujen alkuvaiheessa omien sanojensa mukaan idiootti – ”kiusaamiseen(i) olisi ehdottomasti pitänyt puuttua ulkopuolisen toimesta”. Toisaalta myös seuraavan kaltaista pohdintaa esiintyy: ”En ole kokenut yliopistossa kiusaamista tai kiusannut taikka kokenut että olisin sellaista kohdannut. Kiusaamisesta en ole myöskään juuri kuullut, jotkut saattavat ehkä pitää kiusaamisena tietynlaista piikittelyä tai arvostelua jota kohtaa, mutta itse en koe sen olevan kiusaamista.

Ainejärjestöjen hallitusten jäsenet vaikuttavat olevan hankalassa raossa. Kommenttien mukaan heitä kuvaillaan milloin kiusatuiksi, kiusaajiksi tai kiusaamiseen puuttujiksi. Osassa vastauksista ainejärjestöjen hallituksia kiiteltiin toimista kiusaamisen ehkäisemiseksi, mutta kokemuksia on myös toisenlaisia: ”Ainejärjestön toimintaa ei ehkä luokitella varsinaiseksi kiusaamiseksi, mutta toiminta on hyvin sisäpiirin ympärillä pyörivää ja ulkopuoliset ei-hallituksen jäsenet tuntevat olonsa kiusaantuneeksi – –.” Toisaalta hallituslaisiin kohdistuvaa kiusaamista kuvailtiin seuraavasti: ”Jodelissa haukutaan ainejärjestön hallitusta ja sen toimintaa. Ainejärjestön jäseniä kuvaillaan ylimielisiksi ja ainejärjestön yhteisiä tapahtumia muiden tiettyjen – – ainejärjestöjen kanssa kuvaillaan esimerkiksi niin, että "taasko eliitti kokoontuu" jne.” Hallitusten työ kiusaamiseen puuttumiseksi ei ole myöskään jäänyt huomaamatta, vaikka kritiikki muistetaan usein kiitosta herkemmin: ”– – hallitus on puuttunut useampana vuonna kiusaamiseen. Jodel tuntuu olevan haastavin kanava, sillä kasvottomuus tekee ihmisistä hirviöitä.

Kiusaaminen on aina otettava vakavasti. Erityisen hälyttävää oli kuitenkin lukea, kuinka opiskelijat kertovat haluavansa vaihtaa alaa kokemansa kohtelun takia tai opintojensa hidastuneen, kun luennoille tai tentteihin ei haluta osallistua toisten opiskelijoiden tai henkilökunnan välttelyn vuoksi. ”Oikeastaan maku koko oikiksesta on mennyt, mikäli samankaltaisten ihmisten kanssa joutuu työskentelemään, harkitsen jopa alan vaihtoa”, yksi opiskelija kertoo. Kokemukset vaikuttavat sosiaalisiin suhteisiin lähes poikkeuksetta ja muun muassa opiskelijajärjestön tilaisuuksiin ei haluta osallistua: ”Odotin opiskeluajasta paljon iloisempaa ja valoisampaa. Nykyinen mielikuva hylätyistä tenteistä ja kiusaamisesta opiskelijayhteisössä on aika surullinen, raskas ja ikävä.

Miten toimia?

Opiskelijayhteisössä piirit ovat pienet eikä epäkohtiin välttämättä uskalla puuttua, ettei saa vääränlaista mainetta ja näin ollen vaaranna omaa uraansa - koskaanhan ei voi tietää, onko se huonosti käyttäytyvä opiskelijakollega joskus tuleva esimiehesi”, eräs vastaajista pohti hankalaa tilannetta. Usean suurena huolena oli juristien ammattikunnan pieni koko ja juorujen leviäminen esimerkiksi tulevan haastattelijan, työkaverin tai pomon korviin sekä se, miten kiusaamisen saisi loppumaan. Joidenkin vastausten perusteella kiusaamisen kanssa oltiin tultu toimeen jättämällä se omaan arvoonsa: ”Tuhannen opiskelijan yhteisössä on onneksi helppoa olla olematta tekemisissä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa ei tule toimeen.” Kiusaamisen poistuminen vaatii kuitenkin asennemuutosta, ja yleisen ilmapiirin kohentamista peräänkuulutettiin monissa vastauksissa. Keinoja on pohdittu muun muassa Lakimiesliiton opiskelijavaliokunnassa ja ainejärjestöissä. Muun muassa alkoholin juomisen ihannoinnin ja juomiseen pakottamisen olisi syytä loppua: ”Alkoholittomuus on aiheuttanut myös sen, että jos yrittää olla aktiivinen niin suljetaan suoraan ulkopuolelle”, yksi opiskelija kertoo. Ainejärjestöissä onkin yritetty kehittää viime vuosina tilaisuuksia, joissa alkoholi ei olisi pääosassa. Opiskelijakavereiden omien valintojen kunnioittaminen ja juoruamisen lopettaminen olisi tarpeellinen ryhtiliike monelle. Aina voi myös itse päättää olla rohkea ja puuttua tilanteeseen, jossa toista kohdellaan epäasiallisesti.

Kyselyn vastausten perusteella keinot kiusaamisesta selviämiseksi vaikuttavat rajallisilta eikä niiden uskota oikein auttavan. Opiskelijalle on kuitenkin tarjolla apua usealla taholla. Yhteydenotto omaan tuutoriin tai ylioppilaskunnan häirintäyhdyshenkilöön voi olla hyvä ensi askel, sillä heidän kanssaan voi keskustella jatkotoimista luottamuksellisesti. Kuten sanottua kiusaamistilanteet ovat myös ainejärjestöjen hallituksille suuri huolenaihe ja heidän puoleensa voi myös kääntyä avun ja tuen toivossa. Yliopiston henkilökunnan kiusaamisesta voi olla yhteydessä esimerkiksi vastuuprofessoriin. Lisäksi esimerkiksi Nyyti ry:n palvelut ja YTHS:n mielenterveyspalvelut ovat opiskelijoiden käytettävissä. Tärkeintä on, ettei jää ikävän tilanteen kanssa yksin.

 

Onneksi kyselyyn vastanneiden joukkoon mahtui nyt jo heitä, jotka eivät kokeneet törmänneensä opiskeluaikana kiusaamiseen. 63 % vastanneista ei ollut havainnut kiusaamista yliopistolla tai opiskelijaelämässä, mutta yhteishengessä vaikuttaisi joka tapauksessa olevan parantamisen varaa. Tehkäämme kaikki yhdessä töitä asennemuutoksen aikaansaamiseksi, jotta seuraavan kaltaisia kokemuksia olisi jatkossa kaikilla:

”Yhteishenki on loistava eikä kiusaamista suvaita, joten kiusaajat myös jäävät toimintansa takia tehokkaasti lähes huomioitta.

”Ilmapiiri on hyvä. Kaikki eivät ole toistensa parhaita ystäviä, mutta en ole ikinä huomannut että esimerkiksi ryhmätöitä tehdessä tulisi minkäänlaisia ongelmia opiskelijoiden kesken. Kaikki on otettu hyvin mukaan ja sanoisin, että sopeutuminen on paljon itsestään kiinni. Hiljaisempien kavereiden on annettu olla rauhassa, mutta silti kysytty haluaako tulla mukaan.

 

Koosteen kyselyn tuloksista löydät täältä!

YTHS:n kyselyn yhteenvedon löydät täältä!