Kirjoituksen päiväys

30.05.2016← Katso kaikki blogit

Avoin yliopisto avasi tien oikeustieteelliseen Sofia Toivonen

Ura- ja ammattihaaveiden syntyperä on monille meistä usein selvittämättä jäänyt mysteeri, johon ei löydy rationaalisia vastauksia. Johtolankoja tämän mysteerin selvittämiseksi voi kuitenkin löytää omasta lapsuudesta, suvun ammattivalinnoista tai vaikka nuoruuden mielenkiinnon kohteista. Peruskoulusta asti olen itse tiennyt juridiikan saralta löytyvän unelma-ammattini. Vaikka suvustani ei juristeja löydy, minuun teki teini-iässä suuren vaikutuksen tv-sarjojen lakimiesimago, jonka kautta kiinnostus omaan alaan löytyi. Tämä kiinnostus johdatti minut lopulta hakemaan oikeustieteelliseen, sillä en peruskoulussa, enkä vieläkään ole löytänyt alaa, joka kiinnostaisi minua enemmän.

Ensimmäisen kerran hain oikeustieteelliseen ylioppilaskeväänäni. Valmistauduin pääsykokeisiin ahkeralla otteella itsekseni. Ovi oikeustieteelliseen ei kuitenkaan auennut ensimmäisellä hakukerrallani, joten minun oli kysyttävä itseltä: ”Entäs tästä eteenpäin?” Välivuosi ilman opiskelua ei vaihtoehtona innostanut minua. Olin ollut motivoitunut jatkamaan opiskeluja heti lukion jälkeen. Niinpä aloin etsiä aktiivisesti reittejä, jotka veisivät kohti urahaaveitani eikä välivuoteni menisi hukkaan opiskelulta. Löytöni oli mielenkiintoinen. Se tarjosi mahdollisuuden aloittaa oikeustieteen opinnot avoimessa yliopistossa. Motivaatiotani opiskelua kohtaan lisäsi se, että suoritukseni olisivat hyväksi luettavissa yliopistoon sisäänpääsyn jälkeen. Avoin reitti tarjosi ratkaisun turhaksi kokemaani välivuoteeni ja olin askeleen lähempänä opiskelupaikkaa oikeustieteellisessä.

Avoimessa yliopistossa ehdin suorittaa välivuoteni aikana yhteensä 52 opintopistettä ennen kuin aloitin keväällä lukea uudelleen pääsykokeisiin. Vaikka en avoimen yliopiston aloittaessani ajattelut siitä juurikaan olevan hyötyä pääsykokeisiin, oli opiskelu ehdottomasti paras tapa valmistautua varsinaiseen pääsykoekoitokseen. Vuoden aikana juridinen teksti oli käynyt tutuksi ja lukeminen oli muodostunut rutiiniksi – kirjoja ei tarvinnut ottaa ensimmäistä kertaa käteen vuoden tauon jälkeen. Myös vastaustekniikkani hioutui kuluneen vuoden aikana ja oli merkittävä tekijä valintakoetilanteessa. Suoritetut opinnot kasvattivat myös yleisellä tasolla juridista ymmärrystäni, joka helpotti myös pääsykoemateriaalin omaksumista.

Välivuoden opiskelu ja pääsykoeurakka tuottivat tulosta ja paikka Itä-Suomen yliopiston oikeustieteellisessä odotti minua. Avoimessa yliopistossa suoritetut opinnot, jotka Itä-Suomen yliopistossa hyväksiluettiin tutkintooni varmistivat minulle mahdollisuuden aloittaa opinnot heti toisen vuoden opinnoista. Avoimessa yliopistossa opiskelu oli pitkälti vastaavanlaista kuin itse yliopistossa opiskelu - itsenäistä puurtamista, joita täydentävät eri luennoitsijoiden massaluennot. Vaikka avoimen kurssit olivatkin maksullisia, supistivat opintososiaaliset etuni muutamaan kymppiin kuukaudessa ja en päässyt nauttimaan opiskeluelämästä, koin tällaisesta tavoitteellisesta ja tehokkaasta välivuodesta olleen minulle erittäin paljon hyötyä.

Voin suositella tätä vaihtoehtoa kaikille niille, jotka haaveilevat opiskeluista oikeustieteellisessä, mutta joille paikka yliopiston maailmaan ei heti ensimmäisillä kerroilla aukea.

 

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston 2. vuoden opiskelija.