Kirjoituksen päiväys

05.02.2017← Katso kaikki blogit

Etuasi valvotaan – mutta miksi? Mikko Saarinen

Uuden vuoden myötä opiskelijatoiminnassa puhaltavat uudet, virkistävät tuulet, kun kautensa ovat aloittaneet uudet ainejärjestöjen hallitukset ja esimerkiksi hallinnon opiskelijaedustajat eli hallopedit. Meidän oikkarien puolesta työskentelee koko ajan suuri määrä ihmisiä – suuri osa heistä palkatta, pelkästään tekemisen ilosta.

Mutta mihin monien opiskelijoiden järjestö- ja vaikuttamistoiminnassa käyttämä aika ja työpanos sitten käytetään? Karkeasti opiskelijajärjestöjen toiminnan – ja toisaalta myös Lakimiesliiton opiskelijatoiminnan – voi jakaa jäsenpalvelujen, kuten tapahtumien, järjestämiseen ja toisaalta opiskelijaedunvalvontaan. Opiskelijajärjestöissä tapahtumapuoli on useimmiten näkyvin osa toimintaa, minkä varjoon edunvalvontapuoli usein jää – mikä ei ole sikäli ihme, sillä tapahtumat koskettavat välittömästi paljon suurempaa osaa yhdistysten jäsenistöstä. Edunvalvontatoiminta on kuitenkin se, joka antaa yhdistyksille niiden aatteellisen taustan ja tarkoituksen. Näkyvää ja vähemmän näkyvää edunvalvontatoimintaa harjoitetaan opiskelijajärjestöjen ja Lakimiesliiton lisäksi mm. hallopedien toimesta ja ylioppilaskuntien edustajistoissa.

Anonyymien viestintäpalvelujen täyttämä nykyaika antaa myös opiskelijajärjestöissä toimiville hyvän mahdollisuuden kuulla, mitä vaikkapa meidän oikkarien syvät rivit monista järjestötoiminnan aspekteista ajattelevat. Taannoin törmäsin eräällä keskustelupalstalla tiukkaan debattiin edustajistotoiminnasta ja sen merkityksellisyydestä. Muutamassa puheenvuorossa luonnehdittiin edarissa olemista lähinnä politiikan leikkimiseksi ja täysin hyödyttömäksi ajanhukaksi muille, kuin politiikkaan tulevaisuudessa tähtääville. Anonyymit provosoinnit sikseenkin jättäen huomasin pohtivani, mitä opiskelijaedunvalvonta – johon edarissa istuiminenkin kuuluu – oikeastaan on, ja mitä merkitystä sillä on.

Niin – mitä edunvalvonnassa oikein tapahtuu? Erään kerran kuulin edunvalvontaa luonnehdittavan käsien heilutteluksi, jonka seurauksena joskus ehkä tapahtuu jotain, tai ehkä ei. Kuvaus on hieman pitkälle väännetty, mutta sikäli osuva. Edunvalvonnassa ja lobbaamisessa, joissa tarkoituksena on vaikuttaa muiden tahojen toimintaan, selkeitä syy-yhteyksiä toiminnan ja lopputuloksen välillä on usein vaikea vetää. Tämä on omiaan vaikuttamaan siihen, että joillekin opiskelijaedunvalvonta näyttäytyy aloittelevien poliittisten broilerien leikkikenttänä vailla käytännön merkitystä – tai vielä pahempaa, asemastaan huumautuneiden opiskelija-aktiivien egonnostatuksena. Mikäpä edunvalvonnan merkitys on, jos ei välittömästi voida nähdä sen tuomaa hyötyä?

Mielestäni edunvalvonnan merkitystä onkin mielekkäämpää tarkastella sitä kautta, mitä tapahtuisi, jos sitä ei tehtäisi. Edunvalvonta on vaihtoehtojen ja erilaisten näkökulmien tarjoamista niille, jotka päätöksiä tekevät. Yksinkertaisimmillaan edunvalvonta on antiteesi alkuperäiselle teesille, ja vasta nämä eriävät näkökulmat yhdistämällä saadaan eri osapuolia keskimäärin parhaiten tyydyttävä ratkaisu - synteesi. Ilman edunvalvontaa saattaisi toinen näkökulma jäädä huomaamatta ja lopputulos olla huomattavan erilainen, eikä usein hyvällä tavalla. Edunvalvonnan merkityksellisyys on siis siinä mahdollisuudessa, että sen johdosta asiat voivat päätyä paremmalle tolalle kuin sitä ilman.

Yhteiskunnallisten muutosten myötä korkeakoulukenttä ja se työmaailma, johon tulemme valmistuessamme liittymään, muuttuu alati. Näiden muutosten tuulissa meidän oikkarien pitää ajaa entistäkin aktiivisemmin yhteistä etuamme, suurta kuvaa ja koko yhteiskunnan parasta toki unohtamatta. Muutoksen pyörteet koskettavat meistä kaikkien etua opiskelupaikkakunnasta riippumatta. Siksipä nyt jos koskaan on erityisen tärkeää, että puhallamme yhteen hiileen – ja että puhallamme kovaa.

 

Kirjoittaja on Lakimiesliiton opiskelijavaliokunnan jäsen, hallituksen opiskelijaedustajan varajäsen sekä Akavan opiskelijoiden valtuuskunnan jäsen.