Kirjoituksen päiväys

05.03.2019← Katso kaikki blogit

Hyvinvointia pakertamassa Arttu Kauppinen

Mikäli oikkarin pääkoppaan kurkistettaisiin, löytyisi sieltä kovin sotkuisenoloinen stressimytty. Pulmallisimpia solmuja on varmastikin ikuinen dilemma siitä, kuinka priorisoida tasainen opintojen eteneminen suhteessa työntekoon ja oman alan kokemuksen hankkimiseen. Oman säväyksensä ahdistuksen myttyyn tuo parin vuoden takainen auskultointihaku-uudistus, joka nosti oikeudenalojen perusteiden arvosanat aivan uudelle merkitystasolleen. Tuosta sotkusta ei tule myöskään unohtaa jokaisen henkilökohtaisen elämän ongelmia, mikäli sellaista edes ehtii harjoittamaan. Oikeustieteen opiskelijat elävätkin alituisessa stressissä ja tämän vuoksi hyvinvointiin ja jaksamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Moni puurtaja jaksaa täysipäiväisesti opiskella, tehdä järjestöhommia ja samanaikaisesti käydä vielä töissäkin pelkästään sen voimalla, että parin kuukauden päästä tiedossa on etelänmatka, irtiotto arjesta. Irtiotot ovat kuitenkin niin satunnaisia, selkeärajaisia olentoja irrallaan arjesta, että niiden vaikutus hyvinvoinnille jää kovin pieneksi. Hyvinvointi nimittäin on jatkuvaa, jotain mitä on pidettävä elossa antamalla sille happea. Hengähdystauot ovat juuri sopivia tähän tarkoitukseen. Hengähdystaukoja ovat esimerkiksi hyvä kahvihetki, rauhallinen kävelylenkki luontopolulla tai vaikkapa keilaaminen kaveriporukan kanssa. Hyvinvointi ei ole mitään maagista ainetta, jota voisi pullottaa kerralla litratolkulla ja käyttää tarpeen niin vaatiessa, vaan merkittävä osa ihmisen jokapäiväisessä arjessa jaksamista ja perusterveyttä.

Tänä keväänä Lex ry järjestää jäsenistölleen hyvinvointiviikon tulevan kevään aikana. Idea on haettu sisarainejärjestö Pykälältä, jossa konsepti toteutettiin menestyksekkäästi viime vuonna. Viikon aikana on tarkoitus järjestää useampia, hyvinvoinnista huolehtimiseen kannustavia matalan kynnyksen tapahtumia, ihmisten aikaan ja lähellä opiskelijoita. Tavoitteena on, että lexiläiset saisivat viikolla päivittäin edes hetkeksi jotain aivan muuta ajateltavaa hektiseen arkeen kuin kapulakielisten lakipykälien kryptisen sisällön. Ohjelmaksi on kaavailtu kaikenlaista mukavaa puuhaa rentoutusharjoituksista yhteiseen leffahetkeen. Perinteiset opiskelijariennot auttavat kyllä osallistujia nollaamaan aivonsa yhdeksi illaksi, mutta hyvinvoinnin kannalta juhliminen, alkoholin liiallinen nauttiminen ja myöhään valvominen voi vaikutus olla kovin haitallinen.

Vaikka ainejärjestö voikin järjestää tällaisia hyvinvointia hetkellisesti edistäviä tempauksia, lähtee pysyvä muutos – mistäs muualta kuin – itsestä. On sinänsä hassua, että nykyaikana ihmisiä tulee opastaa ja ohjata ottamaan rauhallisemmin. Ehkä työnteon ja vapaa-ajan raja on hämärtynyt niin epäselväksi, että loppuun palaminen ei ole enää temppu eikä mikään. Opiskelumenestys ja pärjääminen työelämässä ovat kunnioitettavia arvoja, mutta niihin ei tulisi pyrkiä terveyden kustannuksella. Samaan lopputulokseen voi päästä monia eri reittejä pitkin. Toisinaan on pakko jättää yöunet vähemmälle tai tahkota kirjansivuja kellon ympäri, ja sekin on toisinaan ihan okei; kunhan muistaa vain aika ajoin hengähtää.

 

Arttu Kauppinen, Lex ry:n tiedotusvastaava