Kirjoituksen päiväys

29.03.2016← Katso kaikki blogit

Lakimiehet yhdenvertaisuuden suunnannäyttäjiksi! Johanna Teijonmaa

Kevään mittaan vietetään niin kansainvälistä naisten päivää, Minna Canthin ja tasa-arvon päivää sekä rasismin vastaista viikkoa ja YK:n virallista rasismin vastaista päivää. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuuskysymykset ovat siis väistämättä olleet jälleen yhtiä viime viikkojen puhutuimpia aiheita niin kahvipöydissä kuin sosiaalisen median palstoillakin. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuusasiat ovat kuitenkin asioita, joista ei tulisi keskustella vain muutaman kerran keväässä, vaan näiden asioiden edistämisen tulisi olla luonnollinen osa arkea ja ennen kaikkea työelämää.

 

Oikeustieteellinen ala on tyyppiesimerkki perintenteisestä akateemisesta asiantuntija-alasta, jossa erottelu eri sukupuolille sopiviin tehtäviin on täysin turhaa, eikä moiselle löydy minkäänlaisia perusteita. Mitkään fyysiset tekijät tai muut vastaavat seikat eivät puolla kummankaan sukupuolen painotusta alallamme. Miehet ovat vallinneet oikeustieteellistä alaa pitkään, mutta viime vuosina naiset ovat ottaneet alallamme entistä suurempaa jalansijaa. Tällä hetkellä opiskelijoista jopa kaksi kolmasosaa on naisia ja muutos näkyykin jo varsin selkeästi opiskelijayhteisöissä. Murros on tapahtunut varsin nopeasti ja jopa hieman huomaamatta. Työelämässä muutos on tapahtumassa hiljalleen, mutta eittämättä yhä kiihtyvässä tahdissa.

 

Lakimieskunnalla olisikin erinomainen mahdollisuus olla edelläkävijöitä työelämän tasa-arvo ja yhdenvertaisuusasioissa ja toimia suunnannäyttäjinä ja erinomaisena esimerkkinä muille. Asiat eivät kuitenkaan tapahdu itsestään, eikä työelämän tasa-arvo valitettavasti toteudu pelkästään naisten lukumääräisellä lisääntymisellä oikeustieteen opiskelijoiden ja lakimieskunnan keskuudessa.

 

Lakimiesliiton vuoden 2015 palkkatutkimuksen mukaan naiset tienaavat yhä roimasti vähemmän kuin miehet. Miesten keskipalkka on tutkimuksen mukaan ollut 6 423 euroa, kun taas naiset ovat saaneet tyytyä lähes 1000 euroa vähempään, tienaten keskimäärin 5 495 euroa kuukaudessa. Suurin eroavaisuus sukupuolten välisestä palkkatasosta löytyy tutkimuksen ylimmiltä desiileiltä. Miesten eniten tienaavan 10 prosentin tulot ylittävät 9 150 euroa kuukaudessa, kun taas naisilla vastaava luku on merkittävästi vähemmän, 7 430 euroa.

 

Palkkaero ei tietenkään selity vain sukupuolten epätasa-arvolla, vaan siihen vaikuttavia tekijöitä on lukuisia. Siitä huolimatta ongelma on todellinen ja sen eteen on tehtävä töitä jatkuvasti. Naisten on kyettävä halutessaan nousemaan myös kaikkein kovapalkkaisimpiin tehtäviin eivätkä “huippuvirat” saa olla vain harvojen miesten temmellyskenttä. Naisia on yhä rohkaistava ja heille on tarjottava mahdollisuus edetä urallaan yhtä lailla kuin miespuoliset kollegansa. Nykypäivänä tulisi olla jo itsestäänselvyys, että naiset ovat täysin yhtä kyvykkäitä, ja toisinaan jopa parempia kuin mieskollegansa, toimimaan korkeaa osaamista ja ammattitaitoa vaativissa tehtävissä. Myös yritysten ja esimiesten on ymmärrettävä, etteivät he voi saada hyödynnettyä työntekijöidensä ja yrityksensä täyttä potentiaalia, mikäli naisia ei nähdä tasaveroisina ammattilaisina miesten rinnalla.

 

Lasikattoja on onneksi rikoontunut viime aikoinakin vaikka millä mitoin ja olemme saaneet ihailla monien rohkeiden, uraa uurtavien ja tietä raivanneiden naisten nousua moniin merkittäviin tehtäviin yhteiskunnassamme. Erinomaista esimerkkiä nuorille juristinaisille ovat näyttäneet viime aikoina (vain muutaman mainitakseni) esimerkiksi presidentti Tarja Halonen, pitkäaikainen poliitikko ja europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki, entinen korkeimman oikeuden tuomari, nykyinen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari Pauliine Koskelo ja vaikkapa asianajotoimisto Castrén & Snellmanin toimitusjohtaja Pauliina Tenhunen.

 

Meidän tulisikin insipiroitua jo tapahtuneista muutoksista ja pyrkiä jatkuvasti kohti entistä parempaa, tasa-arvoisempaa ja yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa ja työmarkkinoita. Kuten sanottua, meillä on erinomaiset mahdollisuudet olla näyttämässä muille esimerkkiä ja näyttää kuinka edistyksellisiä ja moderneja toisinaan hieman vanhanaikaisiksi ja jäyhiksi mielletyt lakimiehet ovatkaan.

 

Niin, ja jotta en tyystin unohtaisi myöskään miehiä, on seuraavien vuosien aikana kiinnitettävä huomiota myös siihen, että myös nuorilla miehillä on aito ja yhdenvertainen mahdollisuudet päästä sisään oikeustieteellisiin tiedekuntiin ja puuttua mahdollisiin ongelmiin esimerkiksi valintakoejärjestelmässä. Mutta se onkin jo sitten toisen kirjoituksen tarina.

 

 

Kirjoittaja on opiskelijavaliokunnan jäsen.