Kirjoituksen päiväys

11.02.2018← Katso kaikki blogit

Mikä on tiedekunta? Esko Yli-Hemminki

Välillä on hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä tietyt käsitteet tarkoittavat. Mitä ne pitävät sisällään ja miten niitä keskustelussa käytämme? Sillä, miten asioita sanoilla jaottelemme ja järjestämme, on suuri merkitys myös todellisuuden kannalta. Tämän tekstin tarkoitus on herätellä miettimään, mikä on tiedekunta, jossa opiskelemme ja miten me siitä puhumme.

Välillä somesta saa lukea, kuinka tiedekunta taas oikkuilee opiskelijoiden kustannuksella. Ainakin Helsingin Jodelissa kirjoitetaan tasaiseen tahtiin tiedekunnan ”sekoiluista”. Henkilökunta taas saattaa käyttää valta-asemaansa määrätessään, miten tiedekunnan tulee toimia. Esimerkkinä otettakoon vaatimukset, miten juristeilta vaadittua täsmällisyyttä opetetaan erilaisten ilmoittautumisien kanssa. Haluaisin kuitenkin tässä muistuttaa, että me oikeustieteen opiskelijat olemme osa tiedekuntaa. Yhdessä opiskelijat ja henkilökunta luovat konstruktion, jota kutsutaan oikeustieteelliseksi tiedekunnaksi. Tämä meidän kaikkien olisi asemastamme huolimatta hyvä muistaa. Meilläkin on mahdollisuus vaikuttaa tähän yhteisöön.

Opiskelijana välillä tuntuu, että meidän ja muiden tiedekunnan jäsenten välinen kuilu on valitettavan leveä. Luennoitsijat jäävät helposti etäisiksi massaluennoilla ja hallintohenkilökunta taas voi helposti jäädä kasvottomaksi. Kuluvana lukuvuonna Helsingin yliopistossa on tehty suuria muutoksia Iso Pyörä -koulutusuudistuksessa. Muutokset ovat olleet työläitä kaikille tiedekunnassa. Esimerkkinä mainittakoon, kuinka henkilökunta on joutunut lyhyellä ajalla venymään erilaisiin ratkaisuihin tavoitteiden täyttämiseksi. Opiskelijat taas ovat joutuneet opettelemaan uusia käytäntöjä ja kestämään epävarmuutta. Näiden muutosten tuoma tilanne on paikoitellen heijastunut keskustelussa jakaantumisena opiskelijoihin ja tiedekuntaan.

Kevään ja pääsykokeiden lähestyessä ainakin minulla herää myös muistikuvia muutaman vuoden takaisesta ”taistelusta” tiedekuntaa vastaan. Tiedekunta piti voittaa matkalla kohti unelmiaan. Me emme kuitenkaan taistelleet sitä vastaan. Me taistelimme oikeudesta olla osa sitä. Nyt kun olemme kaikki raivanneet tiemme tiedekuntaan, ollaan ylpeästi sen jäseniä ja mukana sen toiminnassa.

Viime viikolla Lakimiesliiton järjestämässä yhteiselintapaamisessa oli hienoa huomata, miten aktiivisia hallituksen jäseniä jokaisessa ainejärjestössä tänäkin vuonna on. Heillä on opiskelijoista ehkäpä parhaat mahdollisuudet vaikuttaa tiedekunnassa, toimiessaan muiden jäsenten äänenä. Kuitenkaan kukaan meistä oikkareista ei saa unohtaa, että ilman meidän yhteistä vaikutustamme tiedekuntaa ei edes olisi olemassa. Meillä on oma äänemme ja paikkamme tiedekunnan toiminnassa. Omalla toiminnallamme myös me teemme tiedekunnastamme oman näköisemme.

Itse toimin tällä hetkellä opiskelijana sekä työntekijänä tiedekunnassa. Aamun luennolla olen opiskelija, mutta iltapäivällä taas opetusavustajana osa henkilökuntaa. Välillä on vaikea tasapainotella näiden roolien välillä, mutta onko tälle oikeastaan tarvetta? Ehkä pitäisi vain ajatella, että olen oma osani tiedekuntaa, ilman sen kummallisempaa erottelua näihin kahteen rooliin. Olisi hienoa nähdä myös tiedekunta tällaisena yhteisönä ilman eri roolien aiheuttamaa jakautumista. Koska tiedekunta on kaikki sen jäsenet, ei jakaannuta sen sisällä. Pyritään mieluummin yhteiseen ja vastavuoroiseen toimintaan.

Vaikka tämän tekstin kirjoittaminen on saanut kipinän Helsingin yliopiston tilanteesta ja siitä somessa käydystä keskustelusta, toivon sen viestin olevan selvä kaikille oikeustieteen opiskelijoille ympäri Suomea. Tiedekunta on yhteisö, joka muodostuu sen kaikista jäsenistä. Myös opiskelijat ovat osa tätä yhteisöä. Puhuessamme tiedekunnasta, puhumme myös itsestämme. Meilläkin on suuri vaikutus tiedekuntaan ja sen toimintaan. Muistetaan siis, että me kaikki oikkarit olemme tärkeä osa tätä yhteisöä ja myös meillä on vaikutusvaltaa osana sitä.

 

Kirjoittaja on toisen vuoden oikkari ja Lakimiesliiton julkisen sektorin valiokunnan opiskelijavarajäsen.