Kirjoituksen päiväys

19.09.2016← Katso kaikki blogit

Reilun pelin paikka Johanna Teijonmaa

Moni oikkari joutui jälleen kesätöitä hakiessaan kohtaamaan ikävän, mutta valitettavan yleisen tosisasian oikkareiden työmarkkinoista. Tosiasian, johon moni on joutunut törmäämään ja katkerana nielemään hakiessaan töitä ennen kaikkea pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Tosiasian siitä, kuinka häikäilemättömästi jotkut työnantajat käyttävät hyväkseen oman alan työkokemusta janoavia oikkareita vuosi toisensa jälkeen.

Kyllä, puhun toistuvasti opiskelijoilla teetettävistä palkattomista “harjoitteluista”, joiden varjolla opiskelijoilla teetetään vuosittain valtava määrä työntunteja työnantajan piikkiin vailla minkäänlaista korvausta.

Tämä ilmiö ja tosiasia on alamme suoranainen häpeäpilkku, ja näiden työnantajien on nyt korkea aika tuntea ansaittu pisto sydämessään ja tehdä rehellinen ryhtiliike.

Ja todettakoon nyt heti alkuunsa, ettei tarkoituksena ole syyllistää opiskelijoita, jotka ovat joutuneet ottamaan vastaan palkatonta työtä. Uskon, että sen tekisin myös minä ja kaikki muutkin opiskelukaverisi, ja aivan syystä. Vaatii lähes yli-inhimillistä itsevarmuutta ja uskoa omaan tulevaisuuteen, jos pystyy sanomaan ‘ei’ tarjotuille oman alan töille, kun takaraivossa jyskyttää tieto siitä, että samalle työlle kyllä ottajia löytyy vaikka jonoksi asti. Tarkoituksena ei ole myöskään kieltää aidosti opiskelijan oppimiseen ja tiettyihin työtehtäviin tai työpaikkaan perehtymiseen tarkoitettuja lyhytkestoisia, tavoitteellisia harjoitteluita.

Juristityöttömyyden kasvu, aloituspaikkamäärien lisäys ja yleisesti heikot talousnäkymät ovat rapistaneet myös oikkareiden uskoa tulevaisuuteen ja paineet oman alan työkokemuksen kartuttamiseen opintojen aikana ovat kovat. Kilpailu olemassa olevista työpaikoista ja jopa niin sanotuista piilotyöpaikoista on äärimmäisen tiukkaa, sen tiedämme me jokainen - ja sen valitettavasti tietävät myös työnantajat. Tämän ahdingon apajille ovat eräät työnantajat saapuneetkin kuin petolinnut haaskalle. Mutta metsästyskausi on nyt ohitse ja opiskelijoiden härskin hyväksikäytön on loputtava.

Opiskelijoiden työlle on annettava sille kuuluva arvonsa. Jokaisen opiskelijan, myös oikeustieteen opiskelijan, tulisi aina saada kohtuullinen korvaus tekemästään työstä, mikäli kyse ei ole aidosta, ohjatusta, lyhytkestoisesta harjoittelusta. Yliopiston mahdollisesti myöntämät opintopisteet eivät ole syy teettää palkatonta työtä toistuvasti ja useiden kuukausien, jopa vuosien ajan. On kertakaikkisen absurdia ajatella, että itse töiden tekeminen olisi opiskelijalle riittävä korvaus, mikäli hänellä teetetään itsenäisesti töitä, joissa hän joutuu käyttämään kokemustaan ja juridista osaamistaan. Mitä jos saisit tietää, että suosikkiravintolassasi kokit ja tarjoilijat työskentelevät ilman palkkaa, neuvoisitko sinä lakimiehenä tarjoilijaa olemaan tyytyväinen hyvään kokemukseen ja kivaan CV-merkintään?

Kehotankin joka ikistä työnantajaa, niin olevaa kuin tulevaa miettimään, kuka arvostaa meidän, tulevien lakimiesten työpanosta ja osaamista, jos emme me itse? Kuka maksaa haavettaan oikiksessa toteuttavan opiskelijan vuokran ja elämisen, kun perheellä ei ole varaa elättää parikymppistä nuorta, eikä työnantaja suostu maksamaan täysipäiväisestä työskentelystä edes opiskelija-asunnon vuokran vertaa? Tai kuinka käy vastavalmistuneen juristin, jos hänen työnsä teetetään ilmaiseksi muutamaa tenttiä vailla valmiilla oikkarilla? Ja onko meillä periferiassa todella varaa menettää kaikki se valtava osaaminen ja potentiaali, mikä meissä nuorissa on vain siksi, että joudumme hakemaan arvostuksen työllemme muualta Suomesta? Kuka näyttää esimerkkiä reilusta työelämästä, jos emme me itse?

Julistamme kampanjan opiskelijoiden hyväksikäyttöä vastaan alkaneeksi! Pallo on nyt teillä, työnantajat. Te voitte muuttaa käytänteitänne, te voitte tehdä muutoksen. Kannustan myös jokaista opiskelijaa mukaan työhömme. Mikäli sinä tiedät työnantajan, joka teettää opiskelijoilla työtä palkatta, ilmianna epäreilu toiminta vastaamalla Lakimiesliiton kyselyyn, jossa selvitetään ongelman laajuutta. Kyselyyn pääsee tästä.

Kaikki huonot tekosyyt on jo kuultu. Yksikään palkattu oikkari ei ole ylimääräinen kuluerä, vaan satsaus koko lakimieskunnan tulevaisuudelle. Me voimme vaikuttaa siihen, minkälaisia työmarkkinoita olemme osaltamme rakentamassa.

 

Kirjoittaja on Lapin yliopiston opiskelija.