Kirjoituksen päiväys

05.04.2016← Katso kaikki blogit

Start-up-henkisyyttä koulutukseen Sini Tervo

Akavan opiskelijavaltuuskunnan helmikuisen kokouksen yhteydessä järjestetyssä seminaarissa oli tapetilla jatkuvasti kasvavaa mediahuomiotakin saavuttanut opiskelijayrittäjyys. Seminaarikokouksen lopputulemana opiskelijavaltuuskunta antoi ulos lausuman, jonka mukaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulee mahdollistaa opiskelija-aikainen yrittäjyys ja yrittäjämäisen asenteen vahvistaminen. Tällä hetkellä suurimmassa osaa korkeakouluja opiskelijayrittäjyyteen kasvaminen on ainakin kyseiseen seminaariin osallistuneiden tahojen kertomien mukaan tuntunut jäävät korkeakouluissa toimivien, pääasiassa opiskelijoista koostuvien, Entrepreneurship Society -yhteisöjen tarjoamien mahdollisuuksien varaan, eivätkä korkeakoulut itsessään ole välttämättä tarjonneet minkäänlaista yrittäjyyskasvatusta. Joissakin koulutusohjelmissa tosin yrittäjyyskurssit tai vastaavat opetusmetodit olivat jo voimakkaasti vallanneet alaa perinteisimmiltä käytännön taitojen opintojaksoilta.

Yrittäjyyslähtöisyys tai siihen kasvaminen ei ole perinteisesti ollut oikeustieteellisten tiedekuntien välittömässä tai edes välillisessä opetuksellisessa intressissä siitä huolimatta, että esimerkiksi oman asianajotoimiston perustaminen ei ole lainkaan tavatonta tai siitä, että yhä useammat oikeustieteen opiskelijat ovat kiinnostuneita yrittäjyydestä. Lisääntynyt yrittäjyysinto on ollut havaittavissa muun muassa start up -yrittäjyyteen linkittyvien tapahtumien suuresta määrästä ja oikkareiden entistä isommasta osallistumisaktiivisuudesta niihin. Start up -yrittäjyysasenne tuntuu tulleen oikkareiden keskuuteen jäädäkseen ja useita varsin potentiaalisia oikkarilähtöisiä start up -yrityksiä onkin jo saavuttanut jokseenkin pysyvää jalansijaa markkinoilla.

Lakimiesuutisten numerossa 2/2016 Sami-Petteri Seppä peräänkuulutti kolumnissaan todellisen yhteistyön käynnistämistä yliopiston ja työelämän välillä. Opiskelijayrittäjyyden ollessa tieteenalojen rajat ylittävä kysymys, voidaankin pohtia, olisiko nimenomaan opiskelijalähtöisen yrittäjyyden avulla mielekästä lähteä ratkaisemaan tällaista oikeustieteellisen koulutuksen ja työelämän välillä vallitsevaa kohtaanto-ongelmaa? Mikäli opiskelijayrittäjyys linkitettäisiin oikeustieteellisen koulutuksen sisältöön, saatettaisiin tavoittaa start up -hengessä sellaisia innovatiivisia ratkaisuja, joihin ei nykymallisilla työkaluilla välttämättä muuten päästäisi. Yrittäjyys monialaisena käsitteenä puolestaan olisi mahdollisesti omiaan tuomaan koulutuspoliittisen keskusteluun joitakin uusia kriteereitä, joiden perusteella yliopistokoulutuksen ja työelämän kohtaavuutta voitaisiin uudelleen arvioida.

 


Kirjoittaja on Lakimiesliiton hallituksen ja Akavan opiskelijavaltuuskunnan jäsen.