Kirjoituksen päiväys

25.10.2018← Katso kaikki blogit

Työlläkin elää, mutta kaupalla rikastuu Maija Heinonen

Internet ja sosiaalinen media on hieno asia. Koskaan ennen ei ole ollut yhtä helppoa ja nopeaa lukea uutisia ja saada päivitystä reaaliajassa. Sosiaalinen media kaiken lisäksi mahdollistaa uutisten kommentoimisen, kun kuka tahansa voi kertoa mielipiteensä facebook-profiilinsa kautta suoraan artikkelin alle. Näissä keskusteluissa esiintyy usein sana ”kaupallisuus”.

Termi esitetään lähes aina negatiivisessa valossa: kaikki kaupallinen on pahasta eikä sitä saisi tukea. Hyvä esimerkki on juuri hiljattain julkaistusta uutisesta, jossa kerrottiin kehitteillä olevasta keliakialääkkeestä. Jutun alle kertyi lukuisia kommentteja, joissa haukuttiin tutkijat ja lääketehtaat kaupallisiksi ja rahanahneiksi. Keskustelijoiden mukaan lääke kehitetään vain sitä varten, että sitä saadaan myydyksi. Sitten kun käyttäjä ostaa pillerin, voi hän syödä viljaa, vaikka onkin keliaakikko, ja tätä kautta myös maatalous saa rahaa. Ja mukana on tietenkin vielä uutisen julkaissut media, jolle lääkeyhtiö varmaan maksaa rahaa, että juuri tästä tehdään nyt juttu!

En ole ennen osannut ajatella, että kaupallisuus olisi pahasta, vaikka kauppiaista liikkuukin stereotypioita, joiden mukaan he ovat ahneita huijareita, joiden perimmäinen tarkoitus on huijata kuluttajaa. Sanakirjan mukaan kaupallisuus tarkoittaa ”kauppaan kuuluvaa, sitä koskevaa. Usein liiketaloudellinen, liikevoittoon pyrkivä”. Kaupallisuus siis yksinkertaistettuna tarkoittaa sitä, että tuote vaihtaa omistajaa rahan välityksellä.

Milloin olen viimeksi saanut jonkin tuotteen ilmaiseksi? En muista, koska tällaiseen tilanteeseen törmää kovin harvoin. Olen siis joka ikinen päivä kaupallisuuden ”uhri”, kun ostan itselleni ruokaa, Netflix-tunnuksen tai turhia heräteostoksia. Olen joka päivä kaupallisuuden ”uhri”, kun Facebook-syötteeni vilisee mainoksia. Olen kuitenkin syönyt ilmaisia lounaita, mutta taustalla on aina ollut jonkinlainen markkinointitilaisuus. En siltikään ymmärrä, miksi kaupallisuutta pitäisi vältellä. Kaikki teollisuus on kaupallista toimintaa, ja hyvä niin. Ilman teollisuutta ja uusia keksintöjä maailma ei kehittyisi minnekään. Mutta ajattelevatko kaupallisuuden vastustajat, että tutkijat ja keksijät tekisivät töitä ilman palkkaa, hyvää hyvyyttään? Vaikka muutama ihminen suostuisi työskentelemään ilmaiseksi, mistä saataisiin rahat muiden ihmisten palkkoihin saatikka sitten raaka-aineisiin? Tuotteen myyminen ja mainostaminenhan ei olisi ratkaisu, koska se olisi kaupallista toimintaa. Ehkäpä meidän pitäisi muodostaa maailma, jossa kaupassa mikään ei maksaisi mitään ja kaikki tekisivät töitä ilmaiseksi. Otettaisiin kultakin kykyjensä mukaan, kullekin tarpeittensa mukaan. Tämän tyyppistä mallia tosin taidettiinkin jo kokeilla itänaapurissa jokunen vuosikymmen sitten.

Voin sanoa olevani tyytyväinen, että syömäni lääkkeen taustalla on vuosikausien kalliit tutkimukset ja ammattitaitoiset tutkijat, jotka saavat palkkaa työstään. Olen onnellinen, että syömäni ruoka on varmasti tutkittu ja siitä ei löydy myrkkyjä. Samoin ostamani elektroniikka ei sisällä vaarallisia ainesosia, koska sen kehittämiseen on käytetty aikaa ja rahaa. Siksi olenkin valmis maksamaan enemmän kotimaisesta tuotteesta, koska se on luotettavampi. Ihmisten täytyy saada työstään palkkaa, koska raha motivoi ihmistä. Jos raha otetaan pois, on työn jälkikin usein huonompaa.

Paradoksaalisesti suuret kaupallisuuden kritisoijat ovat usein itse hyviä tekemään bisnestä. Kaupallisuuden moittiminen on osattu vaivihkaa kääntää oman tuotteen mainostamiseksi. Kuten eräs myyjä mainitsee (Huom! Ei siis mainosta!) sivuillaan: ”Minulla on työn alla pieni täysin ei-kaupallinen projekti vatsan ja suoliston hyvinvointiin liittyen - jaetaan vähän apua niille, jotka sen tarpeessa ovat, täysin maksutta.” Rahaa ei siis liiku, ja kaiken lisäksi osallistujat saavat lahjakortin (ilmeisesti valmentajan omistamaan) ravintolisiä myyvään verkkokauppaan. Näin, hyvät ihmiset, toimii markkinointinero.  

 

Kirjoitaja on oikeustieteen opiskelija Helsingin yliopiston Vaasan yksiköstä.