Kirjoituksen päiväys

28.02.2016← Katso kaikki blogit

Urheilua, juridiikkaa ja olympiavoittajien katseita Erkko Meri

Millaista on työskennellä yhdessä Suomen suurimmassa urheilun lajiliitossa? Juridiset kysymykset nousevat keskeiseen asemaan myös urheiluympäristössä.

Vuosi 2017 on urheilun supervuosi Suomelle. Maanosamme parhaat koripalloilijat kamppailevat Euroopan mestaruudesta sekä koko maailman kovimmat taitoluistelijat ja hiihtolajien edustajat taistelevat paremmuudestaan omissa lajeissaan juuri täällä pohjoisen perukoilla. Pääsemme läheltä näkemään kansainvälistä huippu-urheilua. Itse olen saanut mahdollisuuden työskennellä viime joulukuusta eteenpäin Suomen Hiihtoliitossa ja osana Lahti 2017 MM-kisaprojektia. Hyppäys oikkarille monessa suhteessa poikkeavaan työympäristöön, urheiluorganisaatioon, on ollut ennen muuta silmiä avaavaa.

Urheilun toimintakenttä ja lajikirjo on laaja, ja oman lisänsä oikeudelliseen tarkasteluun tuo esimerkiksi rajanveto ammattilais- ja amatööriurheilun välillä. Painotuseroista huolimatta keskiössä urheiluympäristössäkin on oikeudellisesti relevanttien tilanteiden tunnistaminen. Urheilussa käytettyjen sopimusteknisten valintojen tarkastelu perinteisten oikeudenalojen tarjoamien arviointivälineiden avulla on ollut yksi tärkeimpiä oppeja, joita olen toistaiseksi saanut yhdessä Suomen suurimmassa lajiliitossa. Urheilu ei ole enää sellainen oma, yksinäinen saarekkeensa, johon oikeusjärjestys ei soveltuisi. Urheilu – alan voimakkaasta sopimusoikeudellistumisesta huolimatta – sisältää kuitenkin edelleen monia sellaisia erityispiirteitä, joita urheilujuridiikan kanssa tekemisissä olevat joutuvat pähkäilemään. Käytännön työ onkin hyvin usein urheilun ominaispiirteiden ja yleisten oikeussääntöjen samanaikaista soveltamista ja yhteensovittamista. Helpommin sanottu kuin tehty.

Urheiluoikeutta alana ei kannata kuitenkaan turhaan mystifioida. Lakimiehen – tai sellaiseksi joskus valmistuvan – arvioitavaksi tulee esimerkiksi se, miten yhteistyösopimus urheilijan, lajiliiton ja sponsorin välillä kannattaa rakentaa niin, että urheilija ja sponsori saavat yhteistyöstä maksimaalisen hyödyn tai miten kansainvälisen lajiliiton määräykset vaikuttavat yksittäisiin kansallisiin sopimussuhteisiin. Oman haasteensa arviointiin tuo se, että sopimuksia valmisteltaessa on aina otettava huomioon yksittäisten urheilijoiden erilainen asema, menestysodotukset ja näkyvyysarvo sekä lajiliiton omat sopimussuhteet. Selvää on, että nuoren olympiavoittajan Iivo Niskasen yhteistyösopimukset eroavat kansallisen tason hiihtäjän vastaavista ja niissä ehtoihin joudutaan kiinnittämään erityisen tarkkaa huomiota.

Millainen Suomen Hiihtoliitto on sitten työympäristönä? Kahvia kuluu siinä missä asianajotoimistoissakin ja toimistokokouksissa käydään ajankohtaisia asioita läpi, kuten missä tahansa yrityksessäkin. Itse mekaaninen arki lajiliitossa ei siis juuri eroa aikaisemmista työpaikoistani, vaikka työpisteeni viereisellä seinällä olevat muotokuvat kaikista suomalaisista talvilajien olympiavoittajista muistuttavatkin siitä, missä sitä oikein työskennellään. No, lenkkareita näkyy työntekijöiden jaloissa enemmän kuin asianajotoimistoissa, mutta urheilun lajiliitossa se sallittakoon. Erot liittyvät ennen muuta toimintatapoihin ja juridiikan luonteeseen osana työskentelyä. Hiihtoliitossa ei ole lakimiehiä tai muita oikeustieteen opiskelijoita itseni lisäksi. Monet työtehtävät linkittyvät yhteen urheilijoiden kilpailukauden kanssa. Compliance on olennaisessa asemassa ja riskienhallinta-analyysit ovat tulleet itselleni tutuiksi. Sopimusjuridiikkaan perehtyneen työntekijän näkökulmasta työtehtävät on helppo jakaa kolmeen sektoriin: urheilijoita, valmentajia ja tukihenkilöitä koskevat sopimukset, yhteistyösuhteet sponsoreihin sekä lajiliiton hallintoon liittyvien sopimusten tarkastelu ja ylläpito. Kuten edellä mainitusta listasta voi päätellä, perinteisen sopimusoikeuden ja työlainsäädännön tunteminen näyttelee keskeistä osaa – urheilun erityispiirteet toki niissäkin huomioiden. Välillä olen päässyt toki myös toden teolla mukavuusalueeni ulkopuolelle, kun edessäni luettavana ovat olleet esimerkiksi hankintalaki ja laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä. Juridiset kysymykset voivat nousta urheilun piirissä esiin yllättävissä yhteyksissä. Utelias mieli auttaa näissäkin tilanteissa.


 

Tämän blogikirjoituksen tärkein pointti ei kuitenkaan liity yksittäisiin työtehtäviin sinänsä. Juristiksi kasvamisen siemen kytee niissä hetkissä, kun opiskelija pääsee soveltamaan oppimaansa uudessa ja erilaisessa työympäristössä, joka tarjoaa sopivia ärsykkeitä ja kokonaan aikaisemmasta poikkeavan näkökulman juridiikkaan. Kun työyhteisössä ei ole muita juridiikkaan keskittyneitä työntekijöitä, omassa argumentoinnissa ja toiminnassa on oltava normaaliakin selväsanaisempi ja tarkempi. Olen yliopistolla suorittanut lähes kaiken mahdollisen urheiluoikeuteen liittyvän, mutta vasta työtehtävissä olen ymmärtänyt saaneeni koko alasta opinnoissa vain vaatimattoman pintaraapaisun ja senkin yhdestä perspektiivistä. Tämä pätee varmasti monessa muussakin työpaikassa. Mahdollisuus yhdistää opiskelussa omaksutut asiat palavaan henkilökohtaiseen mielenkiintoon urheilualaa kohtaan on toisaalta rohkaissut haastamaan omia vakiintuneita käsityksiä juridiikasta. Urheiluoikeus on paljon muutakin kuin oikeutta yhdistettynä urheiluun. Juridiikan merkityksen sekä sen tarjoaman käsitteistön ja välineistön ymmärtää usein parhaiten sellaisessa ympäristössä, jossa juridiikka ei ole kaiken keskiössä. Välillä kannattaa hypätä pois tutusta ja katsella oikeudellisia kokonaisuuksia ikään kuin ulkopuolisen silmin. Siinä oppii uutta ja kehittyy. Voin vakuuttaa.

Pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisat järjestetään Lahdessa 22.2.-5.3.2017.